Lue keskustelun säännöt.
Että semmoinen isänpäivä täällä tulossa
07.11.2009 |
Mies on ollut työmatkalla viikon. Mulla oli paljon töitä. Olen työtön (elokuussa irtisanottu), mutta teen keikkaa ja tällä viikolla sitä oli ti-la, eli tänäänkin olin töissä hetken.
Mies alkoi haukkumaan mua, kun tulin töistä, kun en oo ehtinyt siivoamaan, siis tekemään viikkosiivousta. Eikä hän nyt jaksa sitä, koska se on mun homma.
Aikoo myös ottaa musta eron, kun ei kuulemma välitä yhtään musta eikä lapsesta (4 v), joka kuunteli siinä. Eikä kuulemma ota huomenna vastaan mitään isänpäivälahjoja. Eikä tuu koskaan tapaamaan lasta. Lapsi suuttui ja sanoi, että oli paljon kivempaa kun oltiin kahdestaan, kun ei ollut huutoa koko ajan.
Niinpä, ei tää mikään tän päivän juttu. Ongelmat alkoivat heti naimisiinmenon jälkeen 2001, mies muuttui heti inhottavaksi. Olisin silloin jättänyt, mutta samaan aikaan selvisi, että lapsia ei tuu mulle kovinkaan helposti.
Sairastuin vielä vakavasti 2002, meinasin kuolla, mutta selvisin. Mies tokeni siitä, riidatkin vähenivät, ja lopulta saatiin tuo lapsi 2005.
Mutta jo raskausaikana mies muuttui taas ja lapsen olemassaoloaika on ollut täyttä vuoristorataa. Välillä ollaan niin tärkeitä, välillä tätä erouhkailua.
Nyt saa riittää. Järjestän meille jouluksi paikan sukulaisiini ja käsken muuttamaan pois.
Kommentit (39)
Paska ja paska lapsuus, siihen on hyvä vedota, kun ite ei halua kasvaa, plaah.
Sekä minun että mieheni isät olivat väkivaltaisia känniörvelöitä, onneksi edes älysivät kuolla nuorena, toinen nelikymppisenä ja toinen viiskymppisenä.
Meillä ei harrasteta henkistä eikä fyysistä väkivaltaa, eikä ryypätäkään.
Parisuhteeseen kuuluu ehdottomasti toisen kunnioitus sanoin ja teoin, eihän muuten rakkaus kasva, luottamus säily eikä kenelläkään perheessä ole turvallinen olotila.
Lemppaa tuollainen keskenkasvuinen oikutteleva henkilö pois lapsesi ja itsesi elämästä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vittuilua vaan ja tuota oikuttelua. Ja tasa-arvokäsitykset jostain 50-luvulta eli että hän tuo rahaa, ja mun pitää hoitaa kaikki.
Seksiä ei oo ollut yli vuoteen, mä haluaisin kyllä. Mies oikuttelee siinäkin.
ap
Paska ja paska lapsuus, siihen on hyvä vedota, kun ite ei halua kasvaa, plaah.
Sekä minun että mieheni isät olivat väkivaltaisia känniörvelöitä, onneksi edes älysivät kuolla nuorena, toinen nelikymppisenä ja toinen viiskymppisenä.
Meillä ei harrasteta henkistä eikä fyysistä väkivaltaa, eikä ryypätäkään.
Parisuhteeseen kuuluu ehdottomasti toisen kunnioitus sanoin ja teoin, eihän muuten rakkaus kasva, luottamus säily eikä kenelläkään perheessä ole turvallinen olotila.
Lemppaa tuollainen keskenkasvuinen oikutteleva henkilö pois lapsesi ja itsesi elämästä...
mutta varmaan meidän taloustilanne huononee eron myötä. En jaksa välittää siitä.
Välillä hän voi olla ihan ihmisiksi jonkun aikaa, mutta on kovin häilyvä ja oikutteleva.
ap
Jos se on suoraan vielä sanonutkin ettei välitä sinusta tai lapsesta niin miksi IHMEESSÄ haluaisit vielä väkisin roikkua noin ikävässä tilanteessa?
Tee tästä isänpäivästä hyvä sillä että suunnittelet miten paljon parempi elämä teille tulee sitten kun se mies on poissa elämästänne.
täysin ei voi siis unohtaa.
Hän meni nukkumaan ja on nukkunut nyt yli tunnin. Kun herää, voi taas katua ja olla pahoillaan ja ottaa lasta syliin ja sanoa että tykkää kyllä jne.
Se että sanoi, ettei tykkää, ei ollut eka kerta. Olen tämän nähnyt varmaan kymmenen tai kymmeniä kertoja.
Mulla on muutama yh kaverina, ei oo harhaluuloja että se(kään) on helppoa, ainakaan taloudellisesti. Ja kaikki lapsenhoitoa myöten on vaikempaa (kuka tuota olisi tänäänkään hoitanut). Joten se tässä ehkä mua on hidastanut.
Mutta alan saada tarpeekseni todellakin. Uutta ukkoa
ap
Jos se on suoraan vielä sanonutkin ettei välitä sinusta tai lapsesta niin miksi IHMEESSÄ haluaisit vielä väkisin roikkua noin ikävässä tilanteessa?
Tee tästä isänpäivästä hyvä sillä että suunnittelet miten paljon parempi elämä teille tulee sitten kun se mies on poissa elämästänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
uutta ukkoa en siis ota ikinä, en ikinä enää. Voin joskus ottaa rakastajan tai miesystävän asumaan omaan asuntoonsa, mutta samaan huusholliin en enää ota ketään.
Enhän nähnyt mitään ekallakaan kerralla, vaikka asuttiin 3 v yhdessä ennen avioliittoa.
ap
Googlaa narsistien tuki -sivut. Ja joo, tiedän että kaikki ongelmat eivät ole narsismia, mutta tämä tapaus aika vahvasti siltä kuulostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aikuisena huonoon käyttäytymiseen!
eikö noissa ole se, että sellainen ei päästä pois. Nythän se itse on eroa huutamassa täällä.
Hänellä on kova stressi töissä, ja mun mielestä hän on masentunut jollain lailla. Ja sitten se, että mun tulot romahti, ei ainakaan auttanut siihen.
Hänellä on huono sietokyky varsinkin jos raha-asiat käy mättämään yhtään (kotoaan peritty, siellä sähköt katkeili ja ei ollut aina ruokaakaan, kun eivät huolehtineet asioista). Hän ei osaa käsitellä stressiä yhtään rakentavasti. Hänen perusluonne on ihan hyvänäkin aikana aika tunteella menevää, on siis sellainen jolla tunteet heittelee. Mä oon rauhallisempi ja harkitsen asioita tarkkaan.
Ennen avioliittoa ei ollut tuollainen tuuliviiri koskaan, mutta kun sitten mentiin, rupesi jotenkin luulemaan, että vaikka hän olisi kuinka paskamainen hyvänsä, mä en nyt voi enää lähteä mihinkään, kun ollaan kerran aviossakin. Olen kyllä valaissut asian oikeaa laitaa. En siis ole yhtään tämmöinen hyssykkä-uhri, mitä täältä ehkä nyt saa kuvaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muutama pv sitten sitten tuli eroilmo (hänellä toinen). Ei kuulemma rakasta minua enää. Oli huomannut sen maanantaina. Aiakisemmin ei kuulemma ollut huomannut, mutta maanantiana huomasi ja tajusi että erottava on.
Myös meillä yhteiset pienet lapset.
Avioero ei kuulemma vaikuta lapsiin mitenkään jos minä vain osaan käyttäytyä (s.o. kaikki järjestetään häenlle mahdollisimman mukavasti ja taloudellisesti hyvin erossa).
Voi luoja.
http://www.narsistienuhrientuki.info/artikkelit/narsisti_ja_parisuhde.p…
Ja on siinä tuttua, että miten kaikki on aina mun vika, kun mä vaan olisin parempi (siivoaisin enemmän, pitäisin lapsen hiljaisena, lukisin ajatuksetkin), niin kaikki olisi hyvin.
Mutta hän kyllä on hyvin ahdistunutkin, näen sen ahdistuksen hänessä kyllä
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miten se nyt vasta huomasi sen, jos on jo toinekin.
Ota vaan mitä sulle kuuluu.
ap
muutama pv sitten sitten tuli eroilmo (hänellä toinen). Ei kuulemma rakasta minua enää. Oli huomannut sen maanantaina. Aiakisemmin ei kuulemma ollut huomannut, mutta maanantiana huomasi ja tajusi että erottava on.
Myös meillä yhteiset pienet lapset.
Avioero ei kuulemma vaikuta lapsiin mitenkään jos minä vain osaan käyttäytyä (s.o. kaikki järjestetään häenlle mahdollisimman mukavasti ja taloudellisesti hyvin erossa).
Voi luoja.
uskon, että elämänne helpottuu eron myötä.
Mieluummin yksin lapsen kanssa kuin huonossa suhteessa, tähän uskon itse, omaan kokemukseeni perustuen.
Jäin aikoinaan omasta tahdostani yh-äidiksi, ja vaannoin, että ei koskaan enää miestä elämääni...siis mitään vakavampaa, avoliittoa saati avioliittoa.
Mutta eipä mennyt erosta kuin 2 vuotta ja tapasin `sen oikean`, nyt ollaan naimisissa ja kolme ihanaa lasta on tupsahtanut perheeseemme lisää ;)
Vannomatta paras siis ;)
Nyt todella huomaan mikä on ero toimivalla ja toimimattomalla suhteella.
Nyt saan elää rauhaisaa ja onnellista perhe-elämää, kykenen luottamaan toiseen, kunnioitan ja rakastan, täydestä sydämestäni.
Ei enää pelkoa henkisestä eikä fyysisestä väkivallasta, ja mieheni pitää mua kuin kukkaa kämmenellä.
On ihanaa kuulla vuosienkin jälkeen olevansa ihana ja kaunis, hyvä äiti ja suloinen vaimo, joten väitän todella, että vaihtamalla voi parantua.
Voimia sulle ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että molemmilla miehillä, niin ex:llä kuin nykyiselläkin on ollut rankka lapsuus (avioeroa, alkoholin väärinkäyttöä, fyysistä väkivaltaa yms.), mutta en pidä niitä syinä käytöksiin.
Ja etenkin tää nykyinen mieheni, hän todella tietää mitä on ankea lapsuus, eikä todellakaan halua semmoista omille lapsilleen.
Ja kun on huomannut miten isänsä kohteli äitiään, ei voi kuin kauhistella, että miten äitinsä kesti.
Arvostaa mua naisena, äitinä ja vaimona, eli ei aina oo jatkumo, että jos ankea lapsuus, niin on tulevassakin perheessä ongelmia.
Jotkut ottavat opikseen, eivätkä toista saamiaan malleja.
#22
mun kotia ei enää kukaan koskaan riko.
19
minä olen kuulemma viisain ja ihanin ihminen, jonka mun puoliso on koskaan tavannut, ja taivaan lahja hänelle ja lapsille.
Siis aina viime kuuhun asti, jolloin hän tajusi, että hänen täytyy todellakin etsiä itseään ja parhaiten se tapahtuu pikaeroamalla minusta ja ryhtymällä tähän uuteen rakkauteen. Joka on kuulemma maailman ihanin nainen ja siksi heillä on upea tulevaisuus edessä.
Hänestä on kovin harmillista että avioeroon voi mennä puolikin vuotta. Pari päivää sopisi hänelle paremmin,
19
oli kuin ei mitään olisi tapahtunut. Jutteli siis normaalisti lapselle. Mä en oo sanonut mitään.
Lähti käymään kaupassa (aiemmin huusi ettei osta rahoillaan mitään meille, vaan mä saan ostaa sekä lapsen että omat ruuat).
ap
mitä väliä, oletteko muodollisesti avioliitossa, jos muuttaa uuden naisensa kanssa yhteen tai pois kotoa?
Tuntuu että tuossa on jotain muuta outoa takana, joku sairastumninen?
ap
minä olen kuulemma viisain ja ihanin ihminen, jonka mun puoliso on koskaan tavannut, ja taivaan lahja hänelle ja lapsille.
Siis aina viime kuuhun asti, jolloin hän tajusi, että hänen täytyy todellakin etsiä itseään ja parhaiten se tapahtuu pikaeroamalla minusta ja ryhtymällä tähän uuteen rakkauteen. Joka on kuulemma maailman ihanin nainen ja siksi heillä on upea tulevaisuus edessä.
Hänestä on kovin harmillista että avioeroon voi mennä puolikin vuotta. Pari päivää sopisi hänelle paremmin,
19
mutta kyllä kaukana aikuisesta.
En tiedä miten oon jaksanut. Alussa oli se lapsettomuus, halusin niin kauheasti sitä lasta että se meni kaiken edelle. Sitten sairastuin ja toivuin. Siinä vaiheessa mies otti sen vaiheen, millainen oli ollut 3 v kun seurusteltiin ja asuttiin yhdessä. Eli ihan mukava, rakastava mies.
Kun lopulta tulin raskaaksi ja se alkoi taas, niin kai mä lamaannuin, ja jotenkin yritin lapsen takia. Mutta ei tästä mitään tule. Nyt jo itkettää.
Ymmärrän osittain miksi on tuollainen (hänellä oli paskista paskin lapsuus itsellä). Mutta kai se lapsuus pitäisi olla jo käsitelty tuossa iässä.
ap