Jos eroan, minulla ei ole ketään muuta kuin lapset.
Vuosien uupumuksen takia ystävyyssuhteet ovat jääneet. Sukulaisiin välit etäiset ja fyysinen välimatka pitkä. Jos uskallan erota kuolleesta liitosta, minulle jää ihmissuhteiksi lapset. Olen sitten tavallaan täysin yksin. Ja kyllä, harmittaa miten elämä mennyt, osin omaa syytä mutta osin ilman syytä (erityislapsi, ei tukiverkkoja).
Miten tuollaisesta tilanteesta selviää? Jos lähtee rakentamaan elämää täysin yksin. Takki tyhjänä ja uupuneena.
Kommentit (19)
Säälittävää. Nyt hankkimaan kavereita. He ovat tärkeämpiä loppupelissä kuin seurustelukumppanit!
Sinulla on sentään lapset. - Monella, erityiesti miehellä (anteeksi en tiedä oletko mies vai nainen) ei eron jälkeen ole yhtään ketään; ei ainakaan ketään erityistä, johon voivasti luontevasti ja mutkattomasti olla yhteydessä ja joka ymmärtäsi ja tukisi.
Itse en ole eläessäni ollut parisuhteessa. Ikä alkaa jo nelosella. Aina joskus käy mielessä, että onko se oikeasti onni. että olen aina ollut sinkku. Toisaalta en vielä haluaisi luovuttaa, vaan edelleenelän toiveissa ja haaveissa, että ehkä vielä joskus kohtaan ja löydän oman rakkaani.
Voimia ja jaksamista!
Lapsiin ei voi ripustautua, mutta yksin kokonaan jäädessä voi myös tavallaan tilanne puhdistautua ja selkiytyä: kuollut liitto kuluttaa, ei ole edes voimia luoda uusia ihmissuhteita. Ehkä saat uutta energiaa niihin kun yksi huono suhde päättyy. Listaa asioita, jotka olisi tärkeitä ja joita toivot. Lähde pikkuhiljaa rakentamaan elämää sitä kohti.
Tv. Eronnut kolmen lapsen kanssa yksin oleva, vaan en niin yksinäinen kuten avioliiton aikana.
Ajattele veloja. Niillä EI OLE MITÄÄN.
Vierailija kirjoitti:
Ajattele veloja. Niillä EI OLE MITÄÄN.
Onpa. Av-palstalla päivystäminen. 7-23.10 joka ikinen päivä.
Onko lähellä jotain samanikäistä mielenkiintoista ihmistä? Juttele sopivassa tilanteessa.
Osallistu jollekin kurssille ja ystävysty muiden kanssa. Tai vie lapsia harrastuksiin ja ystävysty muiden vanhempien kanssa.
Olisiko sosiaalivirkailijoilla ehdottaa vertaisryhmiä?
Lähetä joulutoivotuksia entisille kavereille ja sukulaisille ja laita sähköpostiosoite mukaan.
- onhan näitä paikkoja... Varmaan netistäkin löytyy rajaamalla omaa aluettaan.
Mä jäin myös eron jälkeen yksin, paikkakunnalle jonne yhdessä aikoinaan muutettiin. Sukulaisia ei ole, enkä ole onnistunut saamaan täältä uusia ystäviä. Vanhoihin ystäviin on suhteet katkenneet vuosien varrella. Onneksi on sentään aikuinen lapsi ja hänen perheensä, joihin pidän yhteyttä.
Tarvitset psykologin tai muun vastaavan tukea. Pelkästään se, että sulla on joku jolle kertoa huoliasi ja kuulumisiasi auttaa sua henkisesti kestämään ja rakentamaan elämääsi uudestaan. Varmasti löytyy jotain maksuttomia palveluita. Elämä joskus tuo hyvääkin kun vaan luo sille pohjaa. Mikään ei ole ikuista. Se mitä tunnet nyt, ei jatku loppu elämää vaan se ottaa koko ajan uusia muotoja.
Kuinka ? ihmisiä te olette kun lastenne mies ei ole pysynyt.
Meillä ei ole lapsia mutta olemme rakastaneet toisiamme yli 35v ja aiotaan olla yhdessä lopun ikää. Miksi te jotka teette lapsia ja lasten pitäisi yhdistää niin eroatte kaikkein helpoimmin. Onko sitä suhdetta vain lapsilla koitettu yhdistää väkisin.
Lapsettomat kokevat kaiken aikaa rasismia ja kaikkea syrjintää ja kaikkein pahimpia ovat lapsiperheelliset joilla ei meinaa mikään suhde pysyä ja vaihdellaan kuin sukkaa lapsista huolimatta parisuhteita ja yhtään kysymättä lapsilta miltä se tuntuu niin ettei lapsien mielipiteillä ole mitään väliä kunhan ne vaan pakotetaan sopeutumaan.
Vierailija kirjoitti:
Lapsiin ei voi ripustautua, mutta yksin kokonaan jäädessä voi myös tavallaan tilanne puhdistautua ja selkiytyä: kuollut liitto kuluttaa, ei ole edes voimia luoda uusia ihmissuhteita. Ehkä saat uutta energiaa niihin kun yksi huono suhde päättyy. Listaa asioita, jotka olisi tärkeitä ja joita toivot. Lähde pikkuhiljaa rakentamaan elämää sitä kohti.
Tv. Eronnut kolmen lapsen kanssa yksin oleva, vaan en niin yksinäinen kuten avioliiton aikana.
Tässä oli minusta lapsettomasta, ikisinkusta ja viestin "5" kirjoittaneesta viisaita sanoja. - On hyvä huomio minusta tuo kun kirjoitit että lapsiin ei voi ripustautua; vaikka edellä kirjoitinkin, että (Ap:lla) on sentään lapset. - No monesti heillä joilla on lapset ovat ne kaikkein tärkeimmät ja arvokkaimmat. En kiistä sitö, etteikö näin saisi ja voisi olla. Mutta tarkoitan, että on ymmärrettävä, että lapsilla on oma ja arvokas elämä elettävänään ja ollaan vaarallisilla vesillä, jos alkaa liian paljon elämäänsä laps(i)ensa kautta.
- Laps(i)en jotka toivottavsti jossain vaiheessa pääsee omille siivilleen ja elämään omaa itsenäistä elämäänsä, Tämä ei tarkoita, että lapsi tulisi hylätä tai etteikö saisi tukea ja tsempata lastaan, vaan sitä että kunnioittaa ja arvostaa sitä, että lapsella on lopulta oma elämä elettävänään omine päätöksineen ja valintoineen ja vastuineen.
Hyviä puolia:
Jos ei ole tavallaan mitään menetettävää, ei ole myöskään mitään mikä rajaisi elämääsi. Voit täysin vapaasti tehdä juuri sitä mistä pidät ja ehkä sen kautta myös tavata ihmisiä, eikä tarvitse välttämättä mitään uusia ystäviä saada, mutta jotain pientä seuraa.
Nyt voit kuulostella itseäsi: mitä pystyt tekemään? Millä tavalla joku asia tuntuisi parhaalta tehdä? Mikä tuntuu ylivoimaiselta? Ja voiko näitä ylivoimaisia asioita tehdä eri osissa? Onko joku pieni asia mihin juuri ja juuri luulet pystyväsi?
Miten haluaisit viettää vapaapäiväsi?
Mistä pidät?
Millaisia heikkouksia sinulla on? Voiko niitä asioita parantaa tai kääntää jollain tapaa hyödyksi itsellesi?
Ehkä kannattaisi käydä Pienperheliitto ry;n webbisivulla. (pienperheet.fi). Sieltä löytyy asiaa eroamisesta ja myös vinkkejä järjestöistä- ja tukihenkilöistä, jotka voivat auttaa eromassa olevia.
Jos eroan, minulla ei ole muita kuin itseni. On olemassa "yksinäisiä" ja sitten on yksinäisiä. Kannattaa ihan oikeasti muuttaa omaa ajatusmaailmaa jos kokee itsensä yksinäiseksi muiden seurassa.
Kuinka te jotka teette kakaroita niin aina valitsette väärän puolison ja sitten pitää erota. Onko teissä jotain vikaa ja pahasti.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka te jotka teette kakaroita niin aina valitsette väärän puolison ja sitten pitää erota. Onko teissä jotain vikaa ja pahasti.
Miksi niin monella lapsettomalla on ni-in vajavainen empatiakyky? - Ehkä myös itsellni, vaikka en tunnusta, että niin olisi.
"5"
Jos et eroa, ketä muita sinulla on kuin lapsesi?
En osaa sanoa. Minullakin on vain yksi lapsi, ei sisaruksia, ei vanhempia ja ystävät kaukana ympäri pitkin Suomea. Yksin on ihminen. Kaipa siitäkin jotenkin selviäisi pakon edessä.