Lue keskustelun säännöt.
Onko muilla mt ongelmaisilla sama huomio?
25.11.2021 |
Kun muut saa tietää mt ongelmistasi niin ottavat etäisyyttä. Jopa perheenjäsenet. Esim. Sisarukset.
Kommentit (17)
Miten tässä nyt yrittää sitten toipua ihmisten ilmoille kun kukaan ei halua olla yhteydessä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertaakaan ei veljen perhe käynyt katsomassa kun olin useamman viikon suljetulla osastolla.
Ap
En ole ollut missään diagnosoitavana tai hoidettavana, mutta elämäntilanne on pikkuhiljaa tehnyt minusta äärimmäisen ahdistuneen ja itsetuhoisen. Yritin purkaa mieltäni isälleni, joka ei halunnut kuunnella. Samalla äiti lopetti yhteydenotot ja pian myös sisko. En ole kuullut heistä mitään viime syksyn jälkeen. On varmasti parempi näin, vaikka minulla onkin heitä hirvittävä ikävä.
No mulla omat vanhemmat sentään pitää yhteyttä ja käy. Ja on oma perhe joka kävi katsomassa sairaalassa. Tuli vaan mieleen että jos kuolisin niin hautajaisissani ei olisi juuri ketään. Puolituttuja sukulaisia. Ystäviä ei ole.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On sama huomio kuin sinulla AP. Tämän seurauksena itsestäni on tullut hyvin varoivainen sen suhteen mitä kenellekin kerron. Eli nykyään valikoin tarkkaan, kenelle ongelmistani avaudun. Muille sitten esitän rooliani, jotta saan heiltä helpommin sen mitä heiltä tarvitsen. Eli pelaan omaan pussiini.
Vierailija kirjoitti:
On sama huomio kuin sinulla AP. Tämän seurauksena itsestäni on tullut hyvin varoivainen sen suhteen mitä kenellekin kerron. Eli nykyään valikoin tarkkaan, kenelle ongelmistani avaudun. Muille sitten esitän rooliani, jotta saan heiltä helpommin sen mitä heiltä tarvitsen. Eli pelaan omaan pussiini.
Entä kun vahinko on jo tapahtunut ja kaikki tietää sairaudesta. Esim veljen vaimo on ystävä entisen pomoni kanssa. jne...enää ei ole tosin työpaikkaakaan. Oon pitänyt itseäni syyllisenä kaikkeen mutta ei se niin mene.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On sama huomio kuin sinulla AP. Tämän seurauksena itsestäni on tullut hyvin varoivainen sen suhteen mitä kenellekin kerron. Eli nykyään valikoin tarkkaan, kenelle ongelmistani avaudun. Muille sitten esitän rooliani, jotta saan heiltä helpommin sen mitä heiltä tarvitsen. Eli pelaan omaan pussiini.
Entä kun vahinko on jo tapahtunut ja kaikki tietää sairaudesta. Esim veljen vaimo on ystävä entisen pomoni kanssa. jne...enää ei ole tosin työpaikkaakaan. Oon pitänyt itseäni syyllisenä kaikkeen mutta ei se niin mene.
Ap
Oletko harkinnut uutta alkua toisella paikkakunnalla? Itse olen harkinnut tätä vaihtoehtoa ihan tosissani. Tässä vaihtoehdossa ikään kuin loisin itseni uudestaan, miettisin valmiiksi millaisen tarinan ihmisille syöttäisin uudella paikkakunnalla ja millaisen kuvan itsestäni haluaisin muille ihmisille antaa. Onhan tämä aika ekstreme vaihtoehto, mutta toki kaikki vaihtoehdot pitää miettiä läpi jos haluaa että oma elämänlaatu oikeasti nousee. Muut ihmiset ovat kuitenkin tärkeässä roolissa sen suhteen minkälainen ihmisen elämänlaatu on. Surullistahan se on, että pitää tällaisia vaihtoehtoja miettiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On sama huomio kuin sinulla AP. Tämän seurauksena itsestäni on tullut hyvin varoivainen sen suhteen mitä kenellekin kerron. Eli nykyään valikoin tarkkaan, kenelle ongelmistani avaudun. Muille sitten esitän rooliani, jotta saan heiltä helpommin sen mitä heiltä tarvitsen. Eli pelaan omaan pussiini.
Entä kun vahinko on jo tapahtunut ja kaikki tietää sairaudesta. Esim veljen vaimo on ystävä entisen pomoni kanssa. jne...enää ei ole tosin työpaikkaakaan. Oon pitänyt itseäni syyllisenä kaikkeen mutta ei se niin mene.
Ap
Oletko harkinnut uutta alkua toisella paikkakunnalla? Itse olen harkinnut tätä vaihtoehtoa ihan tosissani. Tässä vaihtoehdossa ikään kuin loisin itseni uudestaan, miettisin valmiiksi millaisen tarinan ihmisille syöttäisin uudella paikkakunnalla ja millaisen kuvan itsestäni haluaisin muille ihmisille antaa. Onhan tämä aika ekstreme vaihtoehto, mutta toki kaikki vaihtoehdot pitää miettiä läpi jos haluaa että oma elämänlaatu oikeasti nousee. Muut ihmiset ovat kuitenkin tärkeässä roolissa sen suhteen minkälainen ihmisen elämänlaatu on. Surullistahan se on, että pitää tällaisia vaihtoehtoja miettiä.
Jossain vaiheessa kyllä. Siis tarkoitus muuttaa. Lapsilla jonkin verran vielä kavereita täällä, vaikkei niitäkään enää ole paljoa. Kun lapset muuttaa pois niin mikään ei pidä meitä enää täällä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai se kovin vakava mt-ongelma ole voinut olla, jos läheiset eivät ole ennen kertomista huomanneet sinusta mitään!
Vakavat mt-ongelmat näkyvät kyllä kertomattakin.
Kyse on muiden ennakkoluuloista mt-ongelmia kohtaan - ei sinun"vioistasi".
Vierailija kirjoitti:
En ole ollut missään diagnosoitavana tai hoidettavana, mutta elämäntilanne on pikkuhiljaa tehnyt minusta äärimmäisen ahdistuneen ja itsetuhoisen. Yritin purkaa mieltäni isälleni, joka ei halunnut kuunnella. Samalla äiti lopetti yhteydenotot ja pian myös sisko. En ole kuullut heistä mitään viime syksyn jälkeen. On varmasti parempi näin, vaikka minulla onkin heitä hirvittävä ikävä.
Sun pitäis hakea apua terveydenhuollosta. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näinhän siinä kävi mutta ei ollut yllätys, kun suvussa on se meininki, että jokaisen pitää pärjätä omin voimin. Onneksi sentään välit äitiini paranivat entisestään.
Nyt on huono päivä ja itkettää oma elämä tai sen puute. Kyllä tää taas tästä..joskus vaan vaikea jaksaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ja kaikki kaihtavat mikä olikin tarkoitus päästä ei toivotusta aineksesta eroon eikä ole kaduttanut päivääkään.
Oman mielenterveyden takia piti katkaista tuuliviireihin välit kun ei jaksanut sitä että tänään oli tätä ja huomenna toista mieltä niin että ei koskaan tiennyt oliko mieli muuttunut ja ainahan se oli.
Lapsettomia syrjitään ja annetaan kokea huonnommuuden tunnetta ja kamalaa rasististakin kohtelua mikä on todella järkyttävää niin ettei ihmisarvoa ole ollenkaan lapsettomilla. Tänään taas kuulin yhden tapauksen mistä järkytyin lapsettoman kohtelusta mitä sen suku oli asettanut ehtoja ja syyllistänyt. Aivan järkyttävää niin että koitetaan viedä ihmiseltä itse määräämis oikeus. Kamalinta henkistä väkivaltaa mitä tiedän.
Mulla perhe ja ystävät on osanneet suhtautua positiivisesti.
Varmasti riippuu tosi paljon diagnoosista ja niistä läheisistä ihmisistä. Jotkut ovat empatiakyvyttömiä ääliöitä, joiden kaverien pitää olla elämässä menestyneitä ja tasapainoisia.
Jos on ennen mt-ongelmia ollut menestynyt, rikas ja nätti, osa kavereista saattaa olla kiinnostuneita vain siitä. Tai voi olla, että kaveri luulee joutuvansa nyt sun terapeutiksi, jos jutellaan liian usein. Toki joskus voi niin käydäkin, olen yhden ystävän joutunut hylkäämään, kun en jaksanut enää 2 tunnin puheluja, joissa hän hoki tekevänsä itsem-urhan.
Nämä ovat vähän vaikeita asioita, mutta minusta läheistä ihmistä pitäisi ensisijaisesti auttaa eikä paeta.
Minulla vain perheeni tietää mt-ongelmistani eikä se ole vaikuttanut heidän suhtautumiseen. Olin hetken suljetullakin.
Up