Miten käsitellä ylidramaattista ja helposti syyllistyvää työkaveria?

Minä kysyisin rauhallisessa tilanteessa, että onko työkuorma OK, nukkuuko, millä mielellä muuten... Kuulostaa loppuunpalaneen ihmisen reaktioilta. 

Mä ehkä ottaisin asian puheeksi ihmisen esimiehen kanssa. Tuollainen turha syyllistyminen kertoo usein huonosta itsetunnosta., mutta taustalla voi olla muutakin.

Esimiehenä sanoisin kehityskeskustelussa, että liioitteleva ja dramaattinen esiintyminen kuormittaa lähipiiriä ja olisi hyvä löytää keinoja ilmaista vähemmän tunnepitoisesti. Yksi keino on miettiä faktisesti ja realistinen huonoin skenaario. Ei potkuja saa unohduksesta, siitä saa pahimmillaan varoituksen jos on kyse erittäin vakavasta asiasta.

Työkaverina pidättäytyisin faktoissa.

Sanoisin asiani ja sen jälkeen en mitään.

Ei tuollaisia pidä hoitaa.

Kyllä mä sanoisin ihan napakasti, että tuollaiset itemrhapuheet ei työpaikalla ole ihan asiallisia. 

Kuulostaa ihan mun ajatuksilta silloin kun mokaan. Mulla on ahdistuneisuushäiriö ja masennus. 

Työkaverisi tarvii apua.

Minäkin haluaisin tietää, mitä näiden draamailijoiden kanssa pitäisi tehdä. Esimerkkejä. 

Äitinsä oli liukastunut postilaatikolla, mutta oli viime hetkellä saanut laatikosta kiinni, eikä kaatunut. Draamailja: Ihan hirveää, lonkkamurtumasta toipuminen kestää tuolla iällä kauan, mitä ihmettä teen, äiti täytyy saada johonkin palvelukotiin, jossa lehdet kannetaan sisälle. 

Tyttärensä haluaa lääkikseen. Draamailija: Ei se sinne pääse, koska ei kuitenkaan jaksa lukea pääsykokeisiin. Valmennuskurssit maksaa maltaita. Eikä terveyskeskuslääkärinä edes paljon ansaitse. Meidän on nyt vaihdettava asunto pienempään, jotta voidaan maksaa se valmennuskurssi. Katselin jo asuntoja eilen. 

Onhan tuo melkoinen epäluottamuslause organisaatiota ja esihenkilöitä kohtaan, jos on heti epäilemässä pahinta jonkun pikkumokan takia. Kun teillä on hyvin asiallinen ja toimiva työympäristö. Kukaan ei ole täydellinen, virheitä sattuu, ne voidaan aina korjata ja toimistohommissa ei edes ole ihmishengistä kyse. 

Jotain mt-puolen häikkää tässä varmasti on mukana aika vahvasti. 

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ihan mun ajatuksilta silloin kun mokaan. Mulla on ahdistuneisuushäiriö ja masennus. 

Työkaverisi tarvii apua.

Kaksi eri asiaa: se, mitä mielessään ajattelee ja se, mitä sanoo puolitutulle työkaverille.

Kukaan tuntemistani ahdistunesta ja masentuneista ihmisistä ei hekumoi tuolla lailla itsemurhalla ääneen. Heille ahdistus on asia, joka saa sulkeutumaan sisäänsä ja pelkäämään muita. En nyt sano, etteikö ehkä ole olemassa ap:n työkaverin kaltaisiakin ahdistuneita, mutta itse tulkitsisin sen ennemminkin juuri draamailuksi ja huomionhakemiseksi.

Niin tai näin, ap voisi minusta sanoa ihan suoraan tuolle työkaverilleen, että "tuollaiset puheet ei kuulu työpaikalle, oletko hakenut apua itsemurhahaaveisiisi? Varmasti järjellä ajatellen tiedät, ettei kukaan täällä kenellekään anna potkuja tuollaisesta asiasta, ja en halua kuulla enää tuollaisia puheita".

Jos se ei tehoa, sitten toki juttelet ko. työkaverin esimiehelle. Viime kädessä se on hänen ja työterveyshuollon tehtävä hoitaa työkaverin ongelmia, ei ap:n. Mutta kertaalleen on syytä ilmaista, ettei tuollainen puhe ole ok, jos työkaveri ei jostain syystä ole sitä hahmottanut.

Itseään toteuttava ennuste: saa potkut, mutta ei itse työn takia, vaan siksi, että on äärimmäisen raskas persoona. Kukaan ei jaksa vuosia tuollaista, ei edes hän itse.

Jos kollegalta on vaadittu lapsena aivan liian vaikeita asioita ikä- ja kehitystasoon verrattuna, kun pienimmätkin mokailut aiheuttavat noin voimakasta ylireagointia. 

Minulla vähän samanlainen työkaveri. Aina kun menen häneltä kysymään jotain tarkennusta tai selvennystä johonkin asiaan - tai huomaan jonkin virheen jossain - niin saan hirveät selittelyt kuinka hän ei ainakaan ole syyllinen. Vaikka en edes ole mitään syyllistä etsimässä, vaan pelkästään selvittämässä asiaa.

Joskus tämä työkaveri vielä jälkeenpäinkin palaa monta kertaa samaan asiaan ja vakuuttelee, ettei häntä ainakaan saa syyttää.

Vierailija kirjoitti:

Jos kollegalta on vaadittu lapsena aivan liian vaikeita asioita ikä- ja kehitystasoon verrattuna, kun pienimmätkin mokailut aiheuttavat noin voimakasta ylireagointia. 

Tai ei ole vaadittu mutta pitää itseään ydinpelaajana. Lehtiöt ovat täysin elintärkeitä johtoryhmälle, vaikka olisi keksitty esimerkki. Kohtuullisuus puuttuu.

Jos tuollaisesta tulee toista opastava, voi h*lvetti olla irti. Silloin TOISEN pienimmätkin mokat tai melkein ajatellut virheet ovat maailmaa kaatavia.

Voin kuvitella: toisaalta voi lohduttaa, että hänelläkin oli vaikeuksia, mutta toisaalta voi keksimällä keksiä virheitä toisten työstä, jotta itse näyttäisi paremmalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ihan mun ajatuksilta silloin kun mokaan. Mulla on ahdistuneisuushäiriö ja masennus. 

Työkaverisi tarvii apua.

Kaksi eri asiaa: se, mitä mielessään ajattelee ja se, mitä sanoo puolitutulle työkaverille.

Kukaan tuntemistani ahdistunesta ja masentuneista ihmisistä ei hekumoi tuolla lailla itsemurhalla ääneen. Heille ahdistus on asia, joka saa sulkeutumaan sisäänsä ja pelkäämään muita. En nyt sano, etteikö ehkä ole olemassa ap:n työkaverin kaltaisiakin ahdistuneita, mutta itse tulkitsisin sen ennemminkin juuri draamailuksi ja huomionhakemiseksi.

Niin tai näin, ap voisi minusta sanoa ihan suoraan tuolle työkaverilleen, että "tuollaiset puheet ei kuulu työpaikalle, oletko hakenut apua itsemurhahaaveisiisi? Varmasti järjellä ajatellen tiedät, ettei kukaan täällä kenellekään anna potkuja tuollaisesta asiasta, ja en halua kuulla enää tuollaisia puheita".

Jos se ei tehoa, sitten toki juttelet ko. työkaverin esimiehelle. Viime kädessä se on hänen ja työterveyshuollon tehtävä hoitaa työkaverin ongelmia, ei ap:n. Mutta kertaalleen on syytä ilmaista, ettei tuollainen puhe ole ok, jos työkaveri ei jostain syystä ole sitä hahmottanut.

Itse toimisin näin eli sanoisin suoraan ettei tuollaiset puheet kuulu työpaikalle ja että en vastaavaa enää halua kuunnella.

släpp kirjoitti:

Nauramalla. Joka kerta, kun tyyppi uhriutuu ja dramatisoi, vetäisen makeat naurut. Tuollainen tapaus on suorastaan runsaudensarvi, josta voi ammentaa huvitusta tylsyyteen ja jota voidaan käyttää päivän kevennyksenä. Pian se oppii olemaan ihmisiksi ja lopettaa typerän draamateatterin. Helppo keissi!

Olipa sinulla typerä vastaus.

Vierailija kirjoitti:

Itseään toteuttava ennuste: saa potkut, mutta ei itse työn takia, vaan siksi, että on äärimmäisen raskas persoona. Kukaan ei jaksa vuosia tuollaista, ei edes hän itse.

Mitä te muut oikein valitatte? Hän joutuu kestämään itseään koko ajan, te muut kuulette noita juttuja vain silloin tällöin.

Helpolla pääsette.

Eräs työkaveri oli kärkäs väärinymmärtämään sanottua. Jos hänellä itsellä oli mielessä, että jotain olisi pitänyt tehdä tietyllä tavalla (B) ja sitten kysyi siitä, ei ymmärtänyt vastausta, ettei asiaa tarvinnut tehdä sillä tavalla, jos kertoi, että asian voi tehdä tavalla A mutta myös tapa B (työkaverin kysymä) on mahdollinen. Työkaveri käänsi asian niin, ettei ennen ollut kuullut, että tapa B pitäisi tehdä. No ei pitänyt nytkään. Useammassa tilanteessa samantyyppinen.

Onnistui myös kahtena vuonna antamaan kuvaa, ettei ehdi pitämään lomiaan määräaikaisena. Eri pomot maksoivat sitten hänelle lomat rahana.

Matkusti toisesta kaupungista töihin, tosin korona-aikana ei tarvinnut usein. Mitenköhän koronan jälkeen käy, jos yhä käy toisessa kaupungissa töissä. Ovatko toiset silloin häntä yllättäen pyytämässä toiseen kaupunkiin tai peräti muuttamaan sinne.

potku persiille

En ymmärrä, miksi niin selkeästi mt-ongelmaisen ihmisen käytöksestä terveemmät provosoituu. Tämä nyt ei niinkään AP:lle, kuin esim. yhdelle vastaajalle, jonka mielestä pitäisi nauraa päin naamaa.

Suosittelisin olemaan rauhallinen ja jämpti, ihan neutraalisti ja normaalisti vastaamaan. Epäasiallisuuksista voi ja pitää sanoa, esim. itsemurhapuheet, tai ihan kysyä onko uupumusta ja ohjata työterveyteen.

Se on minusta työnantajan asia sitten päättää tällaisen työntekijän jatkosta, voihan asiasta hänenkin kanssaan keskustella. Älkää ruvetko hysterisoimaan. Ei kuulosta minusta ihan työkykyiseltä.

Kysyisin asiallisesti, mistä hän on saanut sen käsityksen, että nuo ovat kohtalokkaita virheitä. Selittäisin, että jos deadline on ensi maanantaina, niin et ole myöhässä, jos teet sen tänä perjantaina. Että rennommin vaan.