Mitä ajatuksia herättää se, että luovutetuista sukusoluista alkunsa saanut löytää kymmenittäin sisarpuolia geenitestin avulla?

Minusta oli jotenkin hämmentävää. Varmasti todella vaikeaa käsitellä asiaa. Itse tuntisin itseni joksikin siitoksen uhriksi, jossa yksi ja sama luovuttaja jakaa meitä sinne sun tänne, eri maihin ja maailmoihin.

En ehkä välttämättä tuon miehen asemassa olisi halunnut tavata heistä ketään. 

Itselläni on kolme sisarpuolta, jotka olen tavannut vasta aikuisiällä, vaikka olen heistä aina tiennyt, samoin he minusta. Vasta isäni (meillä siis kaikilla yhteinen) kuoltua tapasin heidät, enkä tuntenut minkäänlaista yhteenkuuluvaisuutta.

Jos he olisivat olleet halukkaat ottamaan minut "sisäpiiriinsä", olisivat he tehneet sen jo vuosia aiemmin. Itse en oikein tohtinut kolmeen yhteenhitsautuneen ja samassa ydinperheessä kasvaneisiin sisaruksiini ottaa yhteyttä. Olisin ollut "yksin kolmea vastaan", hieman pelottavaa ja vaivaannuttavaakin.

Mutta onhan tuo hieno mahdollisuus saada tietää. Olisi hirvittävää jos ei taustoistaan mitään tietäisi.

Emme ole missään tekemisissä ja se sopii minulle.

Aika hurjaa. Luovuttajat kuvitelleet voivansa pysyä anonyyminä. Niille lapsille toki hyvä, että on toisistaan vertaistukea. Väärin tietysti se, ettei vanhemmat ole kertoneet, varmasti todella petetty olo.

Entäpä jos nämä sisarukset eivät tiedä taustaansa ja rakastuvat toisiinsa. Maailma on pieni.

Aika mielenkiintoinen tilanne olisi, jos ne lahjoitetut sukusolut olisivat olleet munasoluja.

Vierailija kirjoitti:

Aika mielenkiintoinen tilanne olisi, jos ne lahjoitetut sukusolut olisivat olleet munasoluja.

Sisaruksia löytyisi varmasti paljon vähemmän.

Jos löytyy 20 sisarusta, niin montakohan on lisää niitä, jotka ei ole geenitestiä tehneet?

Minkälainen mahtaa olla mies, joka haluaa "auttaa muita saamaan lapsen"? Ja useaan kertaan vielä. Ihan pyyteetön hyväntekijä vai narsisti, joka haluaa levittää erinomaisia geenejään?

Naisparien lapset ei tarvitse mitään isää, niin meille on vakuuteltu, joten ei heitä kiinnosta biologinen isä ja sisarukset.

Ei mitään.

Vielä näinä aikoina hyvin harvoja kiinnostaa jotkit geenitesti.

Katsos ap, kun geeni testeissä tulee ilmi myös erittäin epämukavia ja huonoja asioita.

Parempin on, kun ei edes tiedä kaikkea.

Sillä sitä mitä ei tiedä, sitä sydän sure.

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään.

Vielä näinä aikoina hyvin harvoja kiinnostaa jotkit geenitesti.

Katsos ap, kun geeni testeissä tulee ilmi myös erittäin epämukavia ja huonoja asioita.

Parempin on, kun ei edes tiedä kaikkea.

Sillä sitä mitä ei tiedä, sitä sydän sure.

Tämä on muuten totta.  Harvempi haluaa tietää tietää, että heidän suvussaan on mielisairautta, kehitysvammaisuutta sun muita epämiellyttäviä geenejä.

Luovutetusta sukusolusta täytyy olla avoin, lapsella on oikeus tietää geneettinen alkuperänsä. Itse ohjeistaisin, että tekee geenitestin yhdessä puolisonsa kanssa, jos tuntuu että suhde alkaa vakavoitua, ja viimeistään siinä vaiheessa jos alkaa harkita omia lapsia.

Luovutetun sukusolun mukana tulee väistämättä enemmän painolastia, ja siksi asian käsittely avoimesti perheen sisällä on tärkeää.

Aina on ollut paljon ihmisiä, joilla on väärä käsitys vanhemmastaan. Monen isä ei olekaan se äidin aviomies, vaan joku jonka kanssa äiti on puolisoaan pettänyt. Sekä lapsi että mies voivat olla koko elämänsä tietämättömiä asiasta. Minäkin tiedän useita avioliiton ulkopuolisia lapsia, vaikka olen pieneltä paikkakunnalta kotoisin. Omassa suvussakin näitä on useita, ovat tosin kaikki vanhempaa sukupolvea. Lapsia on myös annettu pois, eikä tieto geneettisistä vanhemmista ole kulkenut mukana.

Up

Niin onko tämä se tapaus, josta oli Suomen Kuvalehdessä iso juttu aikoinaan? Missä joku lääkäri oli tehtaillut kymmenittäin lapsia saman miehen lahjasiittiöillä? Nykyäänhän rajoitetaan sitä, miten moneen perheeseen saman miehen siementä lupvutetaan, ja lisäksi lapsi voi 18 vuotta täytettyään saada tietää lahjoittajan nimen.

Ei se mitään ajatuksia herätä. Täysin vieraita ihmisiähän ne on, kun ei ole kasvettu yhdessä. Biologia on merkityksetön.

Maailmalla on epävirallisia lahjoittajia, joilla saattaa olla satoja lapsia. Myyvät netissä tavaraa ilman mitään klinikoita. Hollannissa esim. eräs nainen osti spermaa mieheltä, jolla on samassa kaupungissa ennestään jo satoja jälkeläisiä.

Luulen, että pahinta on vain salassapito. Jos lapselle, jonka biologinen isä ei ole se sosiaalinen isä, sopivassa iässä kerrotaan totuus (kuten otto- ja adoptiolapsillekin ja huostaan otetuille), on pohjaa hyvään ongelman käsittelyyn ja ratkaisuun.

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään.

Vielä näinä aikoina hyvin harvoja kiinnostaa jotkit geenitesti.

Katsos ap, kun geeni testeissä tulee ilmi myös erittäin epämukavia ja huonoja asioita.

Parempin on, kun ei edes tiedä kaikkea.

Sillä sitä mitä ei tiedä, sitä sydän sure.

Ai ei mitään. Kyllä minä aion tehdä testin ja saada selvyyttä. Olen sen verran utelias enkä pelkää epämukavia ja huonoja asioita. Kyllä tuollaisesta sperman jakamisesta sadoille syntyy tulevaisuudessa ongelmia kun sisarukset avioituvat ja saavat lapsia tietämättään että ovat sisaruksia. Insestiä.