Käsityölahjat

En ole ihan varma, onko tämä provo, koska aihe toistuu täällä. Joka tapauksessa ongelma on todellinen.

Onhan tuo vihoviimeistä. Anna pieneksi jääneet hänelle takaisin, sano, että teille ei mahdu, mutta tässä nämä, jos haluat säilyttää.

Ei ongelmana ole tässä lahjat, vaan niiden rajaton antaja. Äitien ja isoäitien rajattomuus on täällä myös ihan vakioaihe.

Kuinka noloa ja ahdistavaa, tunnen käsityöihmisenä myötähäpeää tuota lahjojaa kohtaan.

Ei neuvoja täältä, sori.

Vierailija kirjoitti:

Ei ongelmana ole tässä lahjat, vaan niiden rajaton antaja. Äitien ja isoäitien rajattomuus on täällä myös ihan vakioaihe.

Ongelma ei ole lahjat ja antaja vaan saaja. Miksi ei voi sanoa ei? Voi toki ottaa vastaan jos siinä tilanteessa ei voi kieltäytyä ja antaa myöhemmin takaisin, koska "ei sopinut tyyliin" tai "ei enää mahdu" jne. Ja jos siitä jotain herneitä menee nenää niin kasvakaa ihmiset aikuisiksi. Rajat on itse luotava.

Minä en todellakaan säilytä kodissani mitään mistä en itse pidä. Tarpeeksi kun kieltäytyy, niin lisää roinaa ei enää tule ja se on mahtava homma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ongelmana ole tässä lahjat, vaan niiden rajaton antaja. Äitien ja isoäitien rajattomuus on täällä myös ihan vakioaihe.

Ongelma ei ole lahjat ja antaja vaan saaja. Miksi ei voi sanoa ei? Voi toki ottaa vastaan jos siinä tilanteessa ei voi kieltäytyä ja antaa myöhemmin takaisin, koska "ei sopinut tyyliin" tai "ei enää mahdu" jne. Ja jos siitä jotain herneitä menee nenää niin kasvakaa ihmiset aikuisiksi. Rajat on itse luotava.

Minä en todellakaan säilytä kodissani mitään mistä en itse pidä. Tarpeeksi kun kieltäytyy, niin lisää roinaa ei enää tule ja se on mahtava homma.

Koska se ein sanominen ei toimi. Kiva, että sulla on normaali perhedynamiikka ja vuorovaikutussuhteet, kaikki eivät ole sen suhteen yhtä onnellisia. Pääsee paljon vähemmällä kun hammasta purren säästää ne turhat lahjat kuin sietää sitä marttyyripaskamyrskyä, mikä ei:n sanomisesta seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ongelmana ole tässä lahjat, vaan niiden rajaton antaja. Äitien ja isoäitien rajattomuus on täällä myös ihan vakioaihe.

Ongelma ei ole lahjat ja antaja vaan saaja. Miksi ei voi sanoa ei? Voi toki ottaa vastaan jos siinä tilanteessa ei voi kieltäytyä ja antaa myöhemmin takaisin, koska "ei sopinut tyyliin" tai "ei enää mahdu" jne. Ja jos siitä jotain herneitä menee nenää niin kasvakaa ihmiset aikuisiksi. Rajat on itse luotava.

Minä en todellakaan säilytä kodissani mitään mistä en itse pidä. Tarpeeksi kun kieltäytyy, niin lisää roinaa ei enää tule ja se on mahtava homma.

Koska se ein sanominen ei toimi. Kiva, että sulla on normaali perhedynamiikka ja vuorovaikutussuhteet, kaikki eivät ole sen suhteen yhtä onnellisia. Pääsee paljon vähemmällä kun hammasta purren säästää ne turhat lahjat kuin sietää sitä marttyyripaskamyrskyä, mikä ei:n sanomisesta seuraa.

Ei minulla ole mikään normaali perhedynamiikka, vaan marttyyripaskaa minäkin saan osakseni, mutta siitä huolimatta sanon "ei kiitos". Kasvata ne rajat, jookos?

Ompelen tilaustöitä eli myyn omaa vaateompeluosaamistani, mutta lahjaksi en anna mitään käsitöitä, en edes pyydettäessä. Minusta jouluntoivotus riittää, lahjoja ei tarvitse antaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ongelmana ole tässä lahjat, vaan niiden rajaton antaja. Äitien ja isoäitien rajattomuus on täällä myös ihan vakioaihe.

Ongelma ei ole lahjat ja antaja vaan saaja. Miksi ei voi sanoa ei? Voi toki ottaa vastaan jos siinä tilanteessa ei voi kieltäytyä ja antaa myöhemmin takaisin, koska "ei sopinut tyyliin" tai "ei enää mahdu" jne. Ja jos siitä jotain herneitä menee nenää niin kasvakaa ihmiset aikuisiksi. Rajat on itse luotava.

Minä en todellakaan säilytä kodissani mitään mistä en itse pidä. Tarpeeksi kun kieltäytyy, niin lisää roinaa ei enää tule ja se on mahtava homma.

Missä vaiheessa? Ei anna antaa ollenkaan lahjoja lapsille? Vai siinä lahjojenjakotilanteessa alkaa estellä?

Minä olen ainoa jolla on lapsia ja kaikki muut on mukana tuossa touhussa.

Kukaan ei jaksa sitä mekkalaa joka siitä "mielipahasta" syntyy - kun sanoin että 14-vuotias ei oikeasti voi enää käyttää kypärämyssyä, koko suku haukkui lyttyyn ja minut huonoksi äidiksi, kun "pakotan lapsen aikuistumaan liian varhain ja kyynel jne."

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ongelmana ole tässä lahjat, vaan niiden rajaton antaja. Äitien ja isoäitien rajattomuus on täällä myös ihan vakioaihe.

Ongelma ei ole lahjat ja antaja vaan saaja. Miksi ei voi sanoa ei? Voi toki ottaa vastaan jos siinä tilanteessa ei voi kieltäytyä ja antaa myöhemmin takaisin, koska "ei sopinut tyyliin" tai "ei enää mahdu" jne. Ja jos siitä jotain herneitä menee nenää niin kasvakaa ihmiset aikuisiksi. Rajat on itse luotava.

Minä en todellakaan säilytä kodissani mitään mistä en itse pidä. Tarpeeksi kun kieltäytyy, niin lisää roinaa ei enää tule ja se on mahtava homma.

Missä vaiheessa? Ei anna antaa ollenkaan lahjoja lapsille? Vai siinä lahjojenjakotilanteessa alkaa estellä?

Minä olen ainoa jolla on lapsia ja kaikki muut on mukana tuossa touhussa.

Kukaan ei jaksa sitä mekkalaa joka siitä "mielipahasta" syntyy - kun sanoin että 14-vuotias ei oikeasti voi enää käyttää kypärämyssyä, koko suku haukkui lyttyyn ja minut huonoksi äidiksi, kun "pakotan lapsen aikuistumaan liian varhain ja kyynel jne."

ap

Niinpä, se on juuri tällaista. Älä välitä noiden kommenteista, jotka eivät hommaa ymmärrä. Tavallisille ihmisille riittää, kun nätisti sanoo, että kiitos mutta ei kiitos. Sitten on ne, joille ei riitä. Autuaita he, joilla näitä ei ole lähipiirissään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ongelmana ole tässä lahjat, vaan niiden rajaton antaja. Äitien ja isoäitien rajattomuus on täällä myös ihan vakioaihe.

Ongelma ei ole lahjat ja antaja vaan saaja. Miksi ei voi sanoa ei? Voi toki ottaa vastaan jos siinä tilanteessa ei voi kieltäytyä ja antaa myöhemmin takaisin, koska "ei sopinut tyyliin" tai "ei enää mahdu" jne. Ja jos siitä jotain herneitä menee nenää niin kasvakaa ihmiset aikuisiksi. Rajat on itse luotava.

Minä en todellakaan säilytä kodissani mitään mistä en itse pidä. Tarpeeksi kun kieltäytyy, niin lisää roinaa ei enää tule ja se on mahtava homma.

Missä vaiheessa? Ei anna antaa ollenkaan lahjoja lapsille? Vai siinä lahjojenjakotilanteessa alkaa estellä?

Minä olen ainoa jolla on lapsia ja kaikki muut on mukana tuossa touhussa.

Kukaan ei jaksa sitä mekkalaa joka siitä "mielipahasta" syntyy - kun sanoin että 14-vuotias ei oikeasti voi enää käyttää kypärämyssyä, koko suku haukkui lyttyyn ja minut huonoksi äidiksi, kun "pakotan lapsen aikuistumaan liian varhain ja kyynel jne."

ap

Niinpä, se on juuri tällaista. Älä välitä noiden kommenteista, jotka eivät hommaa ymmärrä. Tavallisille ihmisille riittää, kun nätisti sanoo, että kiitos mutta ei kiitos. Sitten on ne, joille ei riitä. Autuaita he, joilla näitä ei ole lähipiirissään.

Ei, vaan tavalliset ihmiset osaavat vetää rajansa eivätkä mene rikki siitä, jos joku suuttuu. Ap:n kaltaiset ihmiset ovat itse niitä marttyyreja, jotka eivät uskalla vetää rajojaan, koska eivät kestä toisten pettymystä ja loukkaantumista. Läheisriippuvuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ongelmana ole tässä lahjat, vaan niiden rajaton antaja. Äitien ja isoäitien rajattomuus on täällä myös ihan vakioaihe.

Ongelma ei ole lahjat ja antaja vaan saaja. Miksi ei voi sanoa ei? Voi toki ottaa vastaan jos siinä tilanteessa ei voi kieltäytyä ja antaa myöhemmin takaisin, koska "ei sopinut tyyliin" tai "ei enää mahdu" jne. Ja jos siitä jotain herneitä menee nenää niin kasvakaa ihmiset aikuisiksi. Rajat on itse luotava.

Minä en todellakaan säilytä kodissani mitään mistä en itse pidä. Tarpeeksi kun kieltäytyy, niin lisää roinaa ei enää tule ja se on mahtava homma.

Missä vaiheessa? Ei anna antaa ollenkaan lahjoja lapsille? Vai siinä lahjojenjakotilanteessa alkaa estellä?

Minä olen ainoa jolla on lapsia ja kaikki muut on mukana tuossa touhussa.

Kukaan ei jaksa sitä mekkalaa joka siitä "mielipahasta" syntyy - kun sanoin että 14-vuotias ei oikeasti voi enää käyttää kypärämyssyä, koko suku haukkui lyttyyn ja minut huonoksi äidiksi, kun "pakotan lapsen aikuistumaan liian varhain ja kyynel jne."

ap

No oma vikasi jos olet tuollaisten ihmisten kanssa. Ja opetat vielä lapsesikin samanlaiseksi nössöksi. Huonoa käytöstä ei tarvitse sietää keneltäkään. Sukulaisuus ei ole mikään velvoittava tekijä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ongelmana ole tässä lahjat, vaan niiden rajaton antaja. Äitien ja isoäitien rajattomuus on täällä myös ihan vakioaihe.

Ongelma ei ole lahjat ja antaja vaan saaja. Miksi ei voi sanoa ei? Voi toki ottaa vastaan jos siinä tilanteessa ei voi kieltäytyä ja antaa myöhemmin takaisin, koska "ei sopinut tyyliin" tai "ei enää mahdu" jne. Ja jos siitä jotain herneitä menee nenää niin kasvakaa ihmiset aikuisiksi. Rajat on itse luotava.

Minä en todellakaan säilytä kodissani mitään mistä en itse pidä. Tarpeeksi kun kieltäytyy, niin lisää roinaa ei enää tule ja se on mahtava homma.

Missä vaiheessa? Ei anna antaa ollenkaan lahjoja lapsille? Vai siinä lahjojenjakotilanteessa alkaa estellä?

Minä olen ainoa jolla on lapsia ja kaikki muut on mukana tuossa touhussa.

Kukaan ei jaksa sitä mekkalaa joka siitä "mielipahasta" syntyy - kun sanoin että 14-vuotias ei oikeasti voi enää käyttää kypärämyssyä, koko suku haukkui lyttyyn ja minut huonoksi äidiksi, kun "pakotan lapsen aikuistumaan liian varhain ja kyynel jne."

ap

Niinpä, se on juuri tällaista. Älä välitä noiden kommenteista, jotka eivät hommaa ymmärrä. Tavallisille ihmisille riittää, kun nätisti sanoo, että kiitos mutta ei kiitos. Sitten on ne, joille ei riitä. Autuaita he, joilla näitä ei ole lähipiirissään.

Ei, vaan tavalliset ihmiset osaavat vetää rajansa eivätkä mene rikki siitä, jos joku suuttuu. Ap:n kaltaiset ihmiset ovat itse niitä marttyyreja, jotka eivät uskalla vetää rajojaan, koska eivät kestä toisten pettymystä ja loukkaantumista. Läheisriippuvuutta.

Ei, vaan se loukkaantuja ja läheisriippuvainen on se antaja, jolla kyseessä on ihan muut asiat kuin pettymys siihen, että lahja ei ollut saajalle mieluinen. He eivät kykene käsittelemään sitä pettymystä ja vetävät siihen yhtälön, että lahjastani ei pidetty = minusta ei pidetä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ongelmana ole tässä lahjat, vaan niiden rajaton antaja. Äitien ja isoäitien rajattomuus on täällä myös ihan vakioaihe.

Ongelma ei ole lahjat ja antaja vaan saaja. Miksi ei voi sanoa ei? Voi toki ottaa vastaan jos siinä tilanteessa ei voi kieltäytyä ja antaa myöhemmin takaisin, koska "ei sopinut tyyliin" tai "ei enää mahdu" jne. Ja jos siitä jotain herneitä menee nenää niin kasvakaa ihmiset aikuisiksi. Rajat on itse luotava.

Minä en todellakaan säilytä kodissani mitään mistä en itse pidä. Tarpeeksi kun kieltäytyy, niin lisää roinaa ei enää tule ja se on mahtava homma.

Missä vaiheessa? Ei anna antaa ollenkaan lahjoja lapsille? Vai siinä lahjojenjakotilanteessa alkaa estellä?

Minä olen ainoa jolla on lapsia ja kaikki muut on mukana tuossa touhussa.

Kukaan ei jaksa sitä mekkalaa joka siitä "mielipahasta" syntyy - kun sanoin että 14-vuotias ei oikeasti voi enää käyttää kypärämyssyä, koko suku haukkui lyttyyn ja minut huonoksi äidiksi, kun "pakotan lapsen aikuistumaan liian varhain ja kyynel jne."

ap

Tämä lause vimeistään paljasti koko aloituksen provoksi ja huonoksi sellaiseksi. 

Tappeluhan siitä tulee kun kieltäytyy lahjoista, joita ei tarvitse, mutta mitä siitä? Kyllä siitä selviää. Huonoja lahjoja saa vain ne ketkä eivät ole osanneet sanoa suoraan Ei. Itselleni tulee enää vain rahaa tai lahjakortteja lahjaksi ja se on erittäin fine. Villasukat saan mummolta, koska niistä en ole kieltäytynyt koskaan ja niitä oikeasti menee käyttöön. Mutta hyi olkoon joitain erikoisia käsitöitä tai tylsiä iitaloita ja pentikkejä sekalainen setti kaappiin pölyttymään, ei ei. Tai varsinkaan anopin lapsille kirpikseltä ostamia risoja riepuja, ei kiitos. Näitä on yritetty antaa ja jotakin olen ottanut joskus vastaan ja myöhemmin sitten kaappeja siivotessa olen todennut, että nyt riittää. Olen kysynyt haluaako lahjan antaja tavarat takaisin, koska itselle ei ole ollut niille käyttöä. Siinä kohdassa on ollut helppoa perustella, että ei kannata antaa mitään tavaraa.

Anoppi saattaa joskus tilata joitain joutavia sanomalehtiä meille kotiin. Sanoin viimeksi, että menevät lukematta takkaan, että älä ihmeessä kuluta rahaasi niihin kun ei meillä kukaan lue kuin sähköisiä versioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ongelmana ole tässä lahjat, vaan niiden rajaton antaja. Äitien ja isoäitien rajattomuus on täällä myös ihan vakioaihe.

Ongelma ei ole lahjat ja antaja vaan saaja. Miksi ei voi sanoa ei? Voi toki ottaa vastaan jos siinä tilanteessa ei voi kieltäytyä ja antaa myöhemmin takaisin, koska "ei sopinut tyyliin" tai "ei enää mahdu" jne. Ja jos siitä jotain herneitä menee nenää niin kasvakaa ihmiset aikuisiksi. Rajat on itse luotava.

Minä en todellakaan säilytä kodissani mitään mistä en itse pidä. Tarpeeksi kun kieltäytyy, niin lisää roinaa ei enää tule ja se on mahtava homma.

Missä vaiheessa? Ei anna antaa ollenkaan lahjoja lapsille? Vai siinä lahjojenjakotilanteessa alkaa estellä?

Minä olen ainoa jolla on lapsia ja kaikki muut on mukana tuossa touhussa.

Kukaan ei jaksa sitä mekkalaa joka siitä "mielipahasta" syntyy - kun sanoin että 14-vuotias ei oikeasti voi enää käyttää kypärämyssyä, koko suku haukkui lyttyyn ja minut huonoksi äidiksi, kun "pakotan lapsen aikuistumaan liian varhain ja kyynel jne."

ap

Niinpä, se on juuri tällaista. Älä välitä noiden kommenteista, jotka eivät hommaa ymmärrä. Tavallisille ihmisille riittää, kun nätisti sanoo, että kiitos mutta ei kiitos. Sitten on ne, joille ei riitä. Autuaita he, joilla näitä ei ole lähipiirissään.

Ei, vaan tavalliset ihmiset osaavat vetää rajansa eivätkä mene rikki siitä, jos joku suuttuu. Ap:n kaltaiset ihmiset ovat itse niitä marttyyreja, jotka eivät uskalla vetää rajojaan, koska eivät kestä toisten pettymystä ja loukkaantumista. Läheisriippuvuutta.

Ei, vaan se loukkaantuja ja läheisriippuvainen on se antaja, jolla kyseessä on ihan muut asiat kuin pettymys siihen, että lahja ei ollut saajalle mieluinen. He eivät kykene käsittelemään sitä pettymystä ja vetävät siihen yhtälön, että lahjastani ei pidetty = minusta ei pidetä.

No hän sitten käsitelköön nuo tunteet. Kyllä lahjasta saa kieltäytyä ilman, että ihmiset hajoaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ongelmana ole tässä lahjat, vaan niiden rajaton antaja. Äitien ja isoäitien rajattomuus on täällä myös ihan vakioaihe.

Ongelma ei ole lahjat ja antaja vaan saaja. Miksi ei voi sanoa ei? Voi toki ottaa vastaan jos siinä tilanteessa ei voi kieltäytyä ja antaa myöhemmin takaisin, koska "ei sopinut tyyliin" tai "ei enää mahdu" jne. Ja jos siitä jotain herneitä menee nenää niin kasvakaa ihmiset aikuisiksi. Rajat on itse luotava.

Minä en todellakaan säilytä kodissani mitään mistä en itse pidä. Tarpeeksi kun kieltäytyy, niin lisää roinaa ei enää tule ja se on mahtava homma.

Missä vaiheessa? Ei anna antaa ollenkaan lahjoja lapsille? Vai siinä lahjojenjakotilanteessa alkaa estellä?

Minä olen ainoa jolla on lapsia ja kaikki muut on mukana tuossa touhussa.

Kukaan ei jaksa sitä mekkalaa joka siitä "mielipahasta" syntyy - kun sanoin että 14-vuotias ei oikeasti voi enää käyttää kypärämyssyä, koko suku haukkui lyttyyn ja minut huonoksi äidiksi, kun "pakotan lapsen aikuistumaan liian varhain ja kyynel jne."

ap

Niinpä, se on juuri tällaista. Älä välitä noiden kommenteista, jotka eivät hommaa ymmärrä. Tavallisille ihmisille riittää, kun nätisti sanoo, että kiitos mutta ei kiitos. Sitten on ne, joille ei riitä. Autuaita he, joilla näitä ei ole lähipiirissään.

Ei, vaan tavalliset ihmiset osaavat vetää rajansa eivätkä mene rikki siitä, jos joku suuttuu. Ap:n kaltaiset ihmiset ovat itse niitä marttyyreja, jotka eivät uskalla vetää rajojaan, koska eivät kestä toisten pettymystä ja loukkaantumista. Läheisriippuvuutta.

Ei, vaan se loukkaantuja ja läheisriippuvainen on se antaja, jolla kyseessä on ihan muut asiat kuin pettymys siihen, että lahja ei ollut saajalle mieluinen. He eivät kykene käsittelemään sitä pettymystä ja vetävät siihen yhtälön, että lahjastani ei pidetty = minusta ei pidetä.

Niin, jokaisella meillä on omat tunteemme. Ap ei näköjään selviä omistaan jos joutuu tuottamaan pettymyksiä muille. Eli hän olkoon ikuisesti muiden tunteiden taakan kantaja ellei muuta omaa toimintaansa.

Miksi ei voisi sanoa, että villasukkia tms on käytetty, mutta ovat nyt kuluneet puhki, jääneet pieneksi tai jotain, ja että meillä ei ole tilaa säilyttää ylimääräistä, vaan haluan viedä käyttökelpoiset kirpparille tai vaatekeräykseen, niin niistä on iloa vielä toisellekin, joilla kenties ei ole yhtä taitavaa käsityön tekijää lähipiirissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ongelmana ole tässä lahjat, vaan niiden rajaton antaja. Äitien ja isoäitien rajattomuus on täällä myös ihan vakioaihe.

Ongelma ei ole lahjat ja antaja vaan saaja. Miksi ei voi sanoa ei? Voi toki ottaa vastaan jos siinä tilanteessa ei voi kieltäytyä ja antaa myöhemmin takaisin, koska "ei sopinut tyyliin" tai "ei enää mahdu" jne. Ja jos siitä jotain herneitä menee nenää niin kasvakaa ihmiset aikuisiksi. Rajat on itse luotava.

Minä en todellakaan säilytä kodissani mitään mistä en itse pidä. Tarpeeksi kun kieltäytyy, niin lisää roinaa ei enää tule ja se on mahtava homma.

Missä vaiheessa? Ei anna antaa ollenkaan lahjoja lapsille? Vai siinä lahjojenjakotilanteessa alkaa estellä?

Minä olen ainoa jolla on lapsia ja kaikki muut on mukana tuossa touhussa.

Kukaan ei jaksa sitä mekkalaa joka siitä "mielipahasta" syntyy - kun sanoin että 14-vuotias ei oikeasti voi enää käyttää kypärämyssyä, koko suku haukkui lyttyyn ja minut huonoksi äidiksi, kun "pakotan lapsen aikuistumaan liian varhain ja kyynel jne."

ap

Tämä lause vimeistään paljasti koko aloituksen provoksi ja huonoksi sellaiseksi. 

Kun kuule olisikin provo. Samanlainen sota syttyi myös siitä, kun teinit ei suostuneet käyttämään niitä ihan järkyttävän hirveitä ysärihenkisiä blingbling-neuleita.

ap

Minä ilahtuisin jos joku antaisi lapselle ja minulle käsitöitä lahjaksi. Jos on läheinen ja tykkää neuloa tai ommella, niin ehkä voisi toivoa ne lapaset tai sukat, niin ei tulisi teinin paketista sitä kypärälakkia. Meillä ei ole yhtään isovanhempaa tai kummia joka muistaisi jouluna tai muunakaan juhlapäivänä. Tyttöni on 13, kiltti ja ahkera, surku on hänen puolestaan :(