Käsityölahjat

Heh. Tunnen ihmistyypin :D

Isomummoni harrasti posliinimaalausta. Niitä kuppeja ja kippoja on kaikilla sukulaisilla nurkat täynnä.  Äitini tulee perimään näitä kuppeja vieläpä lisää jossain vaiheessa.

Ja vannottaa moneen kertaan, että KAIKKI on sitten säilytettävä kun MUMMO on ne itse maalannut.

Ei siinä mitään, ovathan ne hienoja mutta ei niitä mahdu/tarvita määräänsä enempää. 

Vierailija kirjoitti:

Minä ilahtuisin jos joku antaisi lapselle ja minulle käsitöitä lahjaksi. Jos on läheinen ja tykkää neuloa tai ommella, niin ehkä voisi toivoa ne lapaset tai sukat, niin ei tulisi teinin paketista sitä kypärälakkia. Meillä ei ole yhtään isovanhempaa tai kummia joka muistaisi jouluna tai muunakaan juhlapäivänä. Tyttöni on 13, kiltti ja ahkera, surku on hänen puolestaan :(

Mitään toiveita ei pysty esittämään, koska "se pilaa yllätyksen ja antamisen ilon".

ap

Ajattelin antaa lapsenlapselle joululahjaksi unipussin. Onneksi luin tämän ketjun ja tajusin, että ei herranjestas mitään tuollaista. Taidan tyytyä hyvän joulun toivotuksiin ja nekin ilman mitään korttia tai kuvaa.

Vierailija kirjoitti:

En ole ihan varma, onko tämä provo, koska aihe toistuu täällä. Joka tapauksessa ongelma on todellinen.

Kuinka saattanan kummaa sukua olette, meillä ole koskaan kukaan kysynyt minkään lahjan perään.

Mummut kyllä innokkaasti tekivät ja heidän tekemänsä olivat käytössä, kun eivät kenellekään enää mahtuneet säästin ne, jotka lapset ja minä halusimme, muistoksi ja annettavaksi lapsille kun aikuistuvat. Muutama kiva mekko, mummun virkkaama ihana kesähattu, mummun tekemä liivipuku pojillemme jne.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin antaa lapsenlapselle joululahjaksi unipussin. Onneksi luin tämän ketjun ja tajusin, että ei herranjestas mitään tuollaista. Taidan tyytyä hyvän joulun toivotuksiin ja nekin ilman mitään korttia tai kuvaa.

Nonni ja tässähän se marttyyrius nyt just oikein kulminoitui. Juuri tällaista se on kaiken kanssa, potenssiin miljardi.

Sen sijaan että normaali ihminen kysyisi lapsenlapsen vanhemmalta, mitähän se lapsenlapsi tarvitsisi, päätetään se itse ja sitten jos niitä unipusseja on jo kuusi tai se ei muuten ole toimiva, ripotellaan tuhkaa päälle ja pilataan kaikilta koko seuraava vuosi.

Tai sitten heittäydytään selälleen kiukuttelemaan muuten vaan.

Siskoni on kehittänyt tästä suorastaan taidetta, veljen vaimo sanoi, että hänellä on stressistä vatsa kipeä monta viikkoa ennen joulua ja synttäriä, koska siskon lahjashow on ihan järjetön ja mielipaha luuraa alati nurkan takana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ongelmana ole tässä lahjat, vaan niiden rajaton antaja. Äitien ja isoäitien rajattomuus on täällä myös ihan vakioaihe.

Ongelma ei ole lahjat ja antaja vaan saaja. Miksi ei voi sanoa ei? Voi toki ottaa vastaan jos siinä tilanteessa ei voi kieltäytyä ja antaa myöhemmin takaisin, koska "ei sopinut tyyliin" tai "ei enää mahdu" jne. Ja jos siitä jotain herneitä menee nenää niin kasvakaa ihmiset aikuisiksi. Rajat on itse luotava.

Minä en todellakaan säilytä kodissani mitään mistä en itse pidä. Tarpeeksi kun kieltäytyy, niin lisää roinaa ei enää tule ja se on mahtava homma.

Missä vaiheessa? Ei anna antaa ollenkaan lahjoja lapsille? Vai siinä lahjojenjakotilanteessa alkaa estellä?

Minä olen ainoa jolla on lapsia ja kaikki muut on mukana tuossa touhussa.

Kukaan ei jaksa sitä mekkalaa joka siitä "mielipahasta" syntyy - kun sanoin että 14-vuotias ei oikeasti voi enää käyttää kypärämyssyä, koko suku haukkui lyttyyn ja minut huonoksi äidiksi, kun "pakotan lapsen aikuistumaan liian varhain ja kyynel jne."

ap

Tämä lause vimeistään paljasti koko aloituksen provoksi ja huonoksi sellaiseksi. 

Kun kuule olisikin provo. Samanlainen sota syttyi myös siitä, kun teinit ei suostuneet käyttämään niitä ihan järkyttävän hirveitä ysärihenkisiä blingbling-neuleita.

ap

Siis altistatko sinä lapsesi tuollaiselle? Miksi et pidä rajoja ja opettele sanomaan ei?

Teineillä on jo pitkään ollut oma tahto, minun lapseni eivät ole suostuneet pitämään edes minun ostamia vaatteita 8 v jälkeen, joten epäilen vahvasti minäkin, että olet provo ja keksit tylsästä aiheesta tynkää.

Jos taas et ole provo niin nyt on korkea aika asettaa ne rajat. Ei tuollainen nönnöily ole normaalia.

Sano että teidän lapsille ei saa antaa lahjoja, koska opetatte heitä materialittomaan jouluun 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ongelmana ole tässä lahjat, vaan niiden rajaton antaja. Äitien ja isoäitien rajattomuus on täällä myös ihan vakioaihe.

Ongelma ei ole lahjat ja antaja vaan saaja. Miksi ei voi sanoa ei? Voi toki ottaa vastaan jos siinä tilanteessa ei voi kieltäytyä ja antaa myöhemmin takaisin, koska "ei sopinut tyyliin" tai "ei enää mahdu" jne. Ja jos siitä jotain herneitä menee nenää niin kasvakaa ihmiset aikuisiksi. Rajat on itse luotava.

Minä en todellakaan säilytä kodissani mitään mistä en itse pidä. Tarpeeksi kun kieltäytyy, niin lisää roinaa ei enää tule ja se on mahtava homma.

Missä vaiheessa? Ei anna antaa ollenkaan lahjoja lapsille? Vai siinä lahjojenjakotilanteessa alkaa estellä?

Minä olen ainoa jolla on lapsia ja kaikki muut on mukana tuossa touhussa.

Kukaan ei jaksa sitä mekkalaa joka siitä "mielipahasta" syntyy - kun sanoin että 14-vuotias ei oikeasti voi enää käyttää kypärämyssyä, koko suku haukkui lyttyyn ja minut huonoksi äidiksi, kun "pakotan lapsen aikuistumaan liian varhain ja kyynel jne."

ap

Tämä lause vimeistään paljasti koko aloituksen provoksi ja huonoksi sellaiseksi. 

Kun kuule olisikin provo. Samanlainen sota syttyi myös siitä, kun teinit ei suostuneet käyttämään niitä ihan järkyttävän hirveitä ysärihenkisiä blingbling-neuleita.

ap

Siis altistatko sinä lapsesi tuollaiselle? Miksi et pidä rajoja ja opettele sanomaan ei?

Teineillä on jo pitkään ollut oma tahto, minun lapseni eivät ole suostuneet pitämään edes minun ostamia vaatteita 8 v jälkeen, joten epäilen vahvasti minäkin, että olet provo ja keksit tylsästä aiheesta tynkää.

Jos taas et ole provo niin nyt on korkea aika asettaa ne rajat. Ei tuollainen nönnöily ole normaalia.

Sinä et vaan tiedä millaisia nuo ihmiset on. Ei mitään hajua.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin antaa lapsenlapselle joululahjaksi unipussin. Onneksi luin tämän ketjun ja tajusin, että ei herranjestas mitään tuollaista. Taidan tyytyä hyvän joulun toivotuksiin ja nekin ilman mitään korttia tai kuvaa.

No jos sinä olet sellainen ihminen, joka ei kestä hajoamatta sitä, että se unipussi ei saata olla heidän makuunsa, niin älä ihmeessä anna. Älä anna mitään niin et itse pety. Pettyminenhän on niin vaarallista ja ikävää ja koska sinä et ole sitä harjoitellut korkeasta iästä huolimatta, niin lapsesikaan eivät todennäköisesti osaa sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ongelmana ole tässä lahjat, vaan niiden rajaton antaja. Äitien ja isoäitien rajattomuus on täällä myös ihan vakioaihe.

Ongelma ei ole lahjat ja antaja vaan saaja. Miksi ei voi sanoa ei? Voi toki ottaa vastaan jos siinä tilanteessa ei voi kieltäytyä ja antaa myöhemmin takaisin, koska "ei sopinut tyyliin" tai "ei enää mahdu" jne. Ja jos siitä jotain herneitä menee nenää niin kasvakaa ihmiset aikuisiksi. Rajat on itse luotava.

Minä en todellakaan säilytä kodissani mitään mistä en itse pidä. Tarpeeksi kun kieltäytyy, niin lisää roinaa ei enää tule ja se on mahtava homma.

Missä vaiheessa? Ei anna antaa ollenkaan lahjoja lapsille? Vai siinä lahjojenjakotilanteessa alkaa estellä?

Minä olen ainoa jolla on lapsia ja kaikki muut on mukana tuossa touhussa.

Kukaan ei jaksa sitä mekkalaa joka siitä "mielipahasta" syntyy - kun sanoin että 14-vuotias ei oikeasti voi enää käyttää kypärämyssyä, koko suku haukkui lyttyyn ja minut huonoksi äidiksi, kun "pakotan lapsen aikuistumaan liian varhain ja kyynel jne."

ap

Tämä lause vimeistään paljasti koko aloituksen provoksi ja huonoksi sellaiseksi. 

Kun kuule olisikin provo. Samanlainen sota syttyi myös siitä, kun teinit ei suostuneet käyttämään niitä ihan järkyttävän hirveitä ysärihenkisiä blingbling-neuleita.

ap

Minunkin anoppini tuotti paljon kaikkea käsityötä, jolle kieltämättä oli vaikea löytää sijoituspaikkaa ja käyttöä. No, nyt hän on ollut kymmenisiåen vuotta kuolleena.

Yrittäkään nyt elää sovussa läheistenne kanssa, puhua asiat sopivalla tavalla. Pitää opetella asettamaan omat rajat, mutta rauhallisesti ja kohteliaasti, loukkaamatta toista. Joskus se toki on haastavaa. Josko silloin olisi vaan hiljaa, tai vaihtaisi puheenaihetta.

Oujeah, jokavuotinen "käsityölahjat ovat ongelmajätettä" -keskustelu! En olekaan tänä vuonna vielä yhtään nähnyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin antaa lapsenlapselle joululahjaksi unipussin. Onneksi luin tämän ketjun ja tajusin, että ei herranjestas mitään tuollaista. Taidan tyytyä hyvän joulun toivotuksiin ja nekin ilman mitään korttia tai kuvaa.

No jos sinä olet sellainen ihminen, joka ei kestä hajoamatta sitä, että se unipussi ei saata olla heidän makuunsa, niin älä ihmeessä anna. Älä anna mitään niin et itse pety. Pettyminenhän on niin vaarallista ja ikävää ja koska sinä et ole sitä harjoitellut korkeasta iästä huolimatta, niin lapsesikaan eivät todennäköisesti osaa sitä.

Niin mieluiten kysyisi etukäteen, että voisin neuloa vauvalle jotain, minkälaiselle voisi olla tarvetta. Kolme vauvaa kasvattaneena en ole koskaan käyttänyt mitään unipussia, joten en tietäisi sille käyttöä ja siksi olisi todennäköisesti jotain muuta, mitä toivoisin enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin antaa lapsenlapselle joululahjaksi unipussin. Onneksi luin tämän ketjun ja tajusin, että ei herranjestas mitään tuollaista. Taidan tyytyä hyvän joulun toivotuksiin ja nekin ilman mitään korttia tai kuvaa.

Nonni ja tässähän se marttyyrius nyt just oikein kulminoitui. Juuri tällaista se on kaiken kanssa, potenssiin miljardi.

Sen sijaan että normaali ihminen kysyisi lapsenlapsen vanhemmalta, mitähän se lapsenlapsi tarvitsisi, päätetään se itse ja sitten jos niitä unipusseja on jo kuusi tai se ei muuten ole toimiva, ripotellaan tuhkaa päälle ja pilataan kaikilta koko seuraava vuosi.

Tai sitten heittäydytään selälleen kiukuttelemaan muuten vaan.

Siskoni on kehittänyt tästä suorastaan taidetta, veljen vaimo sanoi, että hänellä on stressistä vatsa kipeä monta viikkoa ennen joulua ja synttäriä, koska siskon lahjashow on ihan järjetön ja mielipaha luuraa alati nurkan takana.

Onneksi vasta ajattelin ommella, kun miniä on puhelimessa sanonut, että sellainen olisi kätevä. Tyhmyyksissäni kuvittelin, että hän hienovaraisesti vihjaili, että sille olisi käyttöä ja koska ompelen tyttären lapsen kaikki vaatteet, niin hän yritti ohjailla minua nimenomaan unipussin ompelemaan. Onneksi tosiaan tajusin, että eihän sellaista toivota, minä vain luulin, että se olisi mieluinen. Olin kuunnellut puheluja sillä korvalla, joka itseä miellytti ja tehnyt omia oletuksiani.

Emme ole onneksi pojan perheen kanssa tekemisissä oikeastaan mitenkään, joten eipä miniä joudu näkemään itkupotkuraivariani ja kuuntelemaan kiukuttelua. Helpotus varmaan heille, että eivät joudu olemaan missään tekemisissä kaltaiseni höpsön kanssa, joka ei kysele lahjoille lupaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin antaa lapsenlapselle joululahjaksi unipussin. Onneksi luin tämän ketjun ja tajusin, että ei herranjestas mitään tuollaista. Taidan tyytyä hyvän joulun toivotuksiin ja nekin ilman mitään korttia tai kuvaa.

Nonni ja tässähän se marttyyrius nyt just oikein kulminoitui. Juuri tällaista se on kaiken kanssa, potenssiin miljardi.

Sen sijaan että normaali ihminen kysyisi lapsenlapsen vanhemmalta, mitähän se lapsenlapsi tarvitsisi, päätetään se itse ja sitten jos niitä unipusseja on jo kuusi tai se ei muuten ole toimiva, ripotellaan tuhkaa päälle ja pilataan kaikilta koko seuraava vuosi.

Tai sitten heittäydytään selälleen kiukuttelemaan muuten vaan.

Siskoni on kehittänyt tästä suorastaan taidetta, veljen vaimo sanoi, että hänellä on stressistä vatsa kipeä monta viikkoa ennen joulua ja synttäriä, koska siskon lahjashow on ihan järjetön ja mielipaha luuraa alati nurkan takana.

Onneksi vasta ajattelin ommella, kun miniä on puhelimessa sanonut, että sellainen olisi kätevä. Tyhmyyksissäni kuvittelin, että hän hienovaraisesti vihjaili, että sille olisi käyttöä ja koska ompelen tyttären lapsen kaikki vaatteet, niin hän yritti ohjailla minua nimenomaan unipussin ompelemaan. Onneksi tosiaan tajusin, että eihän sellaista toivota, minä vain luulin, että se olisi mieluinen. Olin kuunnellut puheluja sillä korvalla, joka itseä miellytti ja tehnyt omia oletuksiani.

Emme ole onneksi pojan perheen kanssa tekemisissä oikeastaan mitenkään, joten eipä miniä joudu näkemään itkupotkuraivariani ja kuuntelemaan kiukuttelua. Helpotus varmaan heille, että eivät joudu olemaan missään tekemisissä kaltaiseni höpsön kanssa, joka ei kysele lahjoille lupaa.

Manipuloiva narsisti luulee että kaikki muutkin manipuloi ja vihjailee…

Raskainta tuo sinun käytöksesi sille omalle lapsellesi on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin antaa lapsenlapselle joululahjaksi unipussin. Onneksi luin tämän ketjun ja tajusin, että ei herranjestas mitään tuollaista. Taidan tyytyä hyvän joulun toivotuksiin ja nekin ilman mitään korttia tai kuvaa.

Nonni ja tässähän se marttyyrius nyt just oikein kulminoitui. Juuri tällaista se on kaiken kanssa, potenssiin miljardi.

Sen sijaan että normaali ihminen kysyisi lapsenlapsen vanhemmalta, mitähän se lapsenlapsi tarvitsisi, päätetään se itse ja sitten jos niitä unipusseja on jo kuusi tai se ei muuten ole toimiva, ripotellaan tuhkaa päälle ja pilataan kaikilta koko seuraava vuosi.

Tai sitten heittäydytään selälleen kiukuttelemaan muuten vaan.

Siskoni on kehittänyt tästä suorastaan taidetta, veljen vaimo sanoi, että hänellä on stressistä vatsa kipeä monta viikkoa ennen joulua ja synttäriä, koska siskon lahjashow on ihan järjetön ja mielipaha luuraa alati nurkan takana.

Onneksi vasta ajattelin ommella, kun miniä on puhelimessa sanonut, että sellainen olisi kätevä. Tyhmyyksissäni kuvittelin, että hän hienovaraisesti vihjaili, että sille olisi käyttöä ja koska ompelen tyttären lapsen kaikki vaatteet, niin hän yritti ohjailla minua nimenomaan unipussin ompelemaan. Onneksi tosiaan tajusin, että eihän sellaista toivota, minä vain luulin, että se olisi mieluinen. Olin kuunnellut puheluja sillä korvalla, joka itseä miellytti ja tehnyt omia oletuksiani.

Emme ole onneksi pojan perheen kanssa tekemisissä oikeastaan mitenkään, joten eipä miniä joudu näkemään itkupotkuraivariani ja kuuntelemaan kiukuttelua. Helpotus varmaan heille, että eivät joudu olemaan missään tekemisissä kaltaiseni höpsön kanssa, joka ei kysele lahjoille lupaa.

Manipuloiva narsisti luulee että kaikki muutkin manipuloi ja vihjailee…

Raskainta tuo sinun käytöksesi sille omalle lapsellesi on.

Juuri siksi ei kannata ostaa lahjoja sillä perusteella, että joku sanoo jonkun olevan toivottu/tarpeen/mukava. Se on pelkkää puhetta. Vasta kun sanotaan selkeästi, että "osta lahjaksi x kaupasta x hintaan x" niin juttu on selvä. Siihen ei sitten sovi sanoa, että en osta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin antaa lapsenlapselle joululahjaksi unipussin. Onneksi luin tämän ketjun ja tajusin, että ei herranjestas mitään tuollaista. Taidan tyytyä hyvän joulun toivotuksiin ja nekin ilman mitään korttia tai kuvaa.

Nonni ja tässähän se marttyyrius nyt just oikein kulminoitui. Juuri tällaista se on kaiken kanssa, potenssiin miljardi.

Sen sijaan että normaali ihminen kysyisi lapsenlapsen vanhemmalta, mitähän se lapsenlapsi tarvitsisi, päätetään se itse ja sitten jos niitä unipusseja on jo kuusi tai se ei muuten ole toimiva, ripotellaan tuhkaa päälle ja pilataan kaikilta koko seuraava vuosi.

Tai sitten heittäydytään selälleen kiukuttelemaan muuten vaan.

Siskoni on kehittänyt tästä suorastaan taidetta, veljen vaimo sanoi, että hänellä on stressistä vatsa kipeä monta viikkoa ennen joulua ja synttäriä, koska siskon lahjashow on ihan järjetön ja mielipaha luuraa alati nurkan takana.

Onneksi vasta ajattelin ommella, kun miniä on puhelimessa sanonut, että sellainen olisi kätevä. Tyhmyyksissäni kuvittelin, että hän hienovaraisesti vihjaili, että sille olisi käyttöä ja koska ompelen tyttären lapsen kaikki vaatteet, niin hän yritti ohjailla minua nimenomaan unipussin ompelemaan. Onneksi tosiaan tajusin, että eihän sellaista toivota, minä vain luulin, että se olisi mieluinen. Olin kuunnellut puheluja sillä korvalla, joka itseä miellytti ja tehnyt omia oletuksiani.

Emme ole onneksi pojan perheen kanssa tekemisissä oikeastaan mitenkään, joten eipä miniä joudu näkemään itkupotkuraivariani ja kuuntelemaan kiukuttelua. Helpotus varmaan heille, että eivät joudu olemaan missään tekemisissä kaltaiseni höpsön kanssa, joka ei kysele lahjoille lupaa.

Manipuloiva narsisti luulee että kaikki muutkin manipuloi ja vihjailee…

Raskainta tuo sinun käytöksesi sille omalle lapsellesi on.

Juuri siksi ei kannata ostaa lahjoja sillä perusteella, että joku sanoo jonkun olevan toivottu/tarpeen/mukava. Se on pelkkää puhetta. Vasta kun sanotaan selkeästi, että "osta lahjaksi x kaupasta x hintaan x" niin juttu on selvä. Siihen ei sitten sovi sanoa, että en osta.

Ei vaan jos joku sanoo jotain, ei pidä alkaa eteiä siitä vihjailua tai mitään mitä siinä ei ole.

Jos haluaa antaa lahjan lapselle, kysyy selkeästi vanhemmalta mitä lapsi tarvitsee.

Vangempi tietää myös mitä muut aikoo antaa. Muuten on sitten viisi samaa kirjaa jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin antaa lapsenlapselle joululahjaksi unipussin. Onneksi luin tämän ketjun ja tajusin, että ei herranjestas mitään tuollaista. Taidan tyytyä hyvän joulun toivotuksiin ja nekin ilman mitään korttia tai kuvaa.

Nonni ja tässähän se marttyyrius nyt just oikein kulminoitui. Juuri tällaista se on kaiken kanssa, potenssiin miljardi.

Sen sijaan että normaali ihminen kysyisi lapsenlapsen vanhemmalta, mitähän se lapsenlapsi tarvitsisi, päätetään se itse ja sitten jos niitä unipusseja on jo kuusi tai se ei muuten ole toimiva, ripotellaan tuhkaa päälle ja pilataan kaikilta koko seuraava vuosi.

Tai sitten heittäydytään selälleen kiukuttelemaan muuten vaan.

Siskoni on kehittänyt tästä suorastaan taidetta, veljen vaimo sanoi, että hänellä on stressistä vatsa kipeä monta viikkoa ennen joulua ja synttäriä, koska siskon lahjashow on ihan järjetön ja mielipaha luuraa alati nurkan takana.

Onneksi vasta ajattelin ommella, kun miniä on puhelimessa sanonut, että sellainen olisi kätevä. Tyhmyyksissäni kuvittelin, että hän hienovaraisesti vihjaili, että sille olisi käyttöä ja koska ompelen tyttären lapsen kaikki vaatteet, niin hän yritti ohjailla minua nimenomaan unipussin ompelemaan. Onneksi tosiaan tajusin, että eihän sellaista toivota, minä vain luulin, että se olisi mieluinen. Olin kuunnellut puheluja sillä korvalla, joka itseä miellytti ja tehnyt omia oletuksiani.

Emme ole onneksi pojan perheen kanssa tekemisissä oikeastaan mitenkään, joten eipä miniä joudu näkemään itkupotkuraivariani ja kuuntelemaan kiukuttelua. Helpotus varmaan heille, että eivät joudu olemaan missään tekemisissä kaltaiseni höpsön kanssa, joka ei kysele lahjoille lupaa.

Kunnon manipuloiva hernenenäinen marttyyri. Olisiko liikaa vaadittu, että et yritä arvailla vaan kysyt suoraan käykö unipussi?