En pidä luonnosta
En sitä mitenkään inhoakaan, mutta en millään tapaa ”voimaannu” tai jaksa ihmetellä sen ”ihmeellisyyttä” joka on sama tai ainakin toistuva tila. Muita?
Kommentit (42)
Mökki josta rämekköinen polku ulkohuussiin metsän keskellä. Hyyrrrr.
Täällä! Minua aina hirvittää sanoa ystäväporukassa suoraan, että ei, en lähde eräretkelle, vaeltamaan, enkä edes laavulle paistamaan makkaraa. Ihan vaan koska se on perseestä eikä ympäristö (metsä, järvenranta, aivan sama mikä pusikko) minua inspiroi vaan lähinnä kyrpii.
Aina siellä on kylmä, kengät kastuu/sormet palelee/joku pikku haaveri sattuu, ja ällöttäviä tai ärsyttäviä ötököitä ja eläimiä on ympärillä. Hyttysiä, etanoita, sammakoita, rantakäärmeitä, sisiliskoja. Joskus tykkään kävellä yksin metsikössä ja vaan olla, mutta inhoan toisten kanssa semmoista "Ai että kun on ihana auringonlasku! Kyllä kaamos on komeaa aikaa! Tässä se sielu lepää! Niin on kauniit värit taivaassa!" meininkiä. Joo joo, on kaunista, sellainen se luonto on. Ne hyvät hetket menee jotenkin pilalle siitä ihailusta ja korostamisesta.
Tykkään loppusyksyllä ennen kuin tulee lunta kävellä metsässä kun ei ole enää mitään ötököitä. Kesällä olisi ihan kauheaa jos joutuisi keskelle jotain ryteikköä.
Käytännössä ihminen on elänyt luonnosta erillään aika kauan,vaikka meidän aivot reagoikin monesti samalla lailla kuin kivikautisen ihmisen.
Suuri osa ihmisistä ei varsinaisesti pärjää luonnossa ja jo monta sukupolvea luonnossa elämiseen kelpaamatonta porukkaa on syntynyt, koska moderni elämä on mahdollistanut heikkojenkin yksilöiden eloonjäönnin, jotka normaalisti olisi sairastuneet jostain multabakteereista ja eliminoituneet pois imeväisiässä.
Oleet liian manipuloitavissa? PElkäät totuuden tulevan ilmi? Pakeneet selkeästi jotain?
Kyllä siinä vaiheessa alkaa arvostaa luontoa. kun sitä ei enää ole. Jos rakennettu ja asfalttia kaikkialla. Ei puita, kukkia, niittyjä, metsiä, rantoja, ei luonnoneläimiä.
Vierailija kirjoitti:
Oleet liian manipuloitavissa? PElkäät totuuden tulevan ilmi? Pakeneet selkeästi jotain?
Se on esiim yritysten perustajillakin logiikka menee niiin että alkuun pitää olla vahvasti läsnä mutta sitä mukaaan kun yrityksestä tulee kannatva niiin yrityksen johtajan tehtävä on tehdä itsestäään yhä tarpeeettomampi ja delegoida yhä enemmän rooleja uskotuilleeen.
Vierailija kirjoitti:
Luonto on väkivaltainen ja rivo.
Näinpä. Eläimetkin ovat meistä söpöjä - mutta esimerkiksi kissoilla ja koirillakin on aika brutaaleja ja sadistisia taipumuksia, jotka ovat täysin luonnollisia ja vaistomaisia niille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oleet liian manipuloitavissa? PElkäät totuuden tulevan ilmi? Pakeneet selkeästi jotain?
Se on esiim yritysten perustajillakin logiikka menee niiin että alkuun pitää olla vahvasti läsnä mutta sitä mukaaan kun yrityksestä tulee kannatva niiin yrityksen johtajan tehtävä on tehdä itsestäään yhä tarpeeettomampi ja delegoida yhä enemmän rooleja uskotuilleeen.
Siiis nuorena on paljon testosteronia, kaikki on uuutta ja ihmeellistä ja on energiaaa ja vanhempana alkaa tullla yhä muuta tekemistä kuten vaikka perheen perustamista ja alkaaa enemmän rakentamaan benkkreita eli alkaaa suojelemaan saavutettuja etujaan.
Vierailija kirjoitti:
Aina siellä on kylmä, kengät kastuu/sormet palelee/
Nykyään on kyllä niin hyviä vaatteita tarjolla, että ei tule kylmä, ei kastu kengät, eikä sormet palele, jos vaan vähänkään viitsii pukeutua.
Vierailija kirjoitti:
Käytännössä ihminen on elänyt luonnosta erillään aika kauan,vaikka meidän aivot reagoikin monesti samalla lailla kuin kivikautisen ihmisen.
Suuri osa ihmisistä ei varsinaisesti pärjää luonnossa ja jo monta sukupolvea luonnossa elämiseen kelpaamatonta porukkaa on syntynyt, koska moderni elämä on mahdollistanut heikkojenkin yksilöiden eloonjäönnin, jotka normaalisti olisi sairastuneet jostain multabakteereista ja eliminoituneet pois imeväisiässä.
Jep, paitsi ettei tuolla ole enää mitään merkitystä. Ei ihmiskunta palaa mihinkään luonnossaselviytymismoodiin. Ei ole mitään syytä selviytyä. Ennemmin tuhoudutaan.
Minä en edes tajua miksi siitä pitää jatkuvasti hokea kuinka ”upea” se on. Eikä ole! Se on lopultakin aika karu ja väkivaltainen! Me itse luomme sille romanttisia ja esteettisiä illuusioita!
Vierailija kirjoitti:
Minä en edes tajua miksi siitä pitää jatkuvasti hokea kuinka ”upea” se on. Eikä ole! Se on lopultakin aika karu ja väkivaltainen! Me itse luomme sille romanttisia ja esteettisiä illuusioita!
Tämä. Mikään ei ole oksettavampaa kuin teeskennelty ”voimaantuminen” luonnossa. Se on trendi, ei mitään muuta.
Jos ei olisi luontoa niin ei olisi enää paljoa ruokaakaan. Vai mistä luulette ruoan tulevan.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei olisi luontoa niin ei olisi enää paljoa ruokaakaan. Vai mistä luulette ruoan tulevan.
Se, että sieltä saadaan ruokaa, ei millään tapaa tee siitä miellyttävämpää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytännössä ihminen on elänyt luonnosta erillään aika kauan,vaikka meidän aivot reagoikin monesti samalla lailla kuin kivikautisen ihmisen.
Suuri osa ihmisistä ei varsinaisesti pärjää luonnossa ja jo monta sukupolvea luonnossa elämiseen kelpaamatonta porukkaa on syntynyt, koska moderni elämä on mahdollistanut heikkojenkin yksilöiden eloonjäönnin, jotka normaalisti olisi sairastuneet jostain multabakteereista ja eliminoituneet pois imeväisiässä.Jep, paitsi ettei tuolla ole enää mitään merkitystä. Ei ihmiskunta palaa mihinkään luonnossaselviytymismoodiin. Ei ole mitään syytä selviytyä. Ennemmin tuhoudutaan.
Survival of the fittest -ilmiö jatkuu niin kauan kuin ihmissukukin ja ihmisen oleminen muuttaa muotoaan ympäristön mukaan. Siinä ei ole mitään hyvää ja huonoa, ei moraalista tai muuta, se vaan on miten on. Käytännössä jos tekniikka ja saavutettu ns sivistys tuhoutuu jonkun katastrofin seurauksena, niin ihmiset väkisin palaa luonnossaselviytymismoodiin, jossa osa tuhoutuu ja osa selviää ja lisääntyy. Jos ei tuhoudu, niin ihmisen geenistö ja ominaisuudet jatkaa muokkaantumistaan kulloisenkin keinotekoisten olosuhteiden rinnalla.
En ole varma tarkoitatko samaa asiaa, mutta myös minulle luonto on merkityksetön ja tylsistyttävä. Pahimmillaan epämiellyttävä. En koe olevani osa luontoa.