Paniikkihäiriöstä kärsivät, miten selviätte superhypermarketeissa?

ja välillä on mukavaa käydä, välillä taas joudun jättämään puolet ostoksista pois, kun pitää lähteä pois kohtauksen takia.

ja joskus iskee paniikki. Oikeastaan missä vain voi iskeä, mutta varsinkin paikoissa/tilanteissa, joissa ei "pääse karkuun". Alan olla jo niin tottunut, että ehkä oma pelkoni kohtauksia kohtaan on vähän jo lieventynyt.



Mun kohtaukset on sellasia, että hirvee tärinä, kaikki voimat lähtee ja joskus joutuu mennä lattialle istuun, kun ei pysy pystyssä. Tällasen kohtauksen jälkeen aina hirvee päänsärky ja sitten pakko nukkua koko loppupäivä...

Mulle ei iske paniikki marketissa, mutta yksin hississä. Ei muualla. Olen opetellut sietämään sitä tunnetta menemällä tilanteisiin, joissa joudun yksin hissiin. Se auttaa, kun hengittää rauhallisesti ja keskittyy siihen henigtykseen, miltä se tuntuu. Ja sitten uskaltaa kohdata sen pelon, tarkastelee sitä, miltä se oikein tuntuu - ja sitten huomaa, ettei olekaan mitään pelättävää. Hissikammoni on lieventynyt selvästi. Kannattaa kokeilla.

ja pahan olon kohdatessa, lähdette reippaasti pois. Mä olen oppinut selvää itsekkyyttä: miks pitäs miettiä, että mitähän ne muut ajattelee musta ku käyttäydyn näin ja lähden.



Ei ne mitään mieti. Ja mitä sitten vaikka miettiikin? Ja kokouksestakin voi poistua kesken kaiken vessaan. Saahan sitä nyt helvetti vessassa käydä. Valitsen paikkani niin, ettei tarpeen tullen ole vaikea lähteä. Samoin elokuvateatterissa enen tietty reunapaikoille. Muuten tulee kohtaus jo siitä, ku mietin, ettei sieltä keskeltä kehtaa lähteä.

joskus iskee paniikki. Ei sitä oikein voi estää eikä ennustaa. Mulle niitä tulee joka paikassa, voi ihan yhtä hyvin tulla pikkukaupassa kuin hypermarketissakin.



Ennen mä lähdin aina pois niin nopeasti kuin pystyin. Mutta itse asiassahan ei sieltä niin noepasti pois pääse, että siitä mitään apua olisi. Niinpä mä olen alkanut vain istua tai seistä siellä hyllyjen välissä ja keskittyä rauhalliseen hengittämiseen kunnes kohtaus menee ohi. Otan hyllynpäädystä kiinni jos ei ole istumapaikkaakun pyörryttää. Mulle e itule näiden jälkeen mitän sietämäöntä päänsäyrkyä, vähän heikko olo kyllä, mutta se menee yleensä ohi jos pistää suuhun jotain. Mulla on aina taskussa joko sokeripaloja tai jotain pastilleja.



Onhan se vähän noloa ajatella, että ihmiset näkee, mutta näkee ne sen pakoreaktionkin. EIkä se kenellekään oikeasti kuulu. Toisaalta jotain kertoo sekin, että vain pari kertaa joku on tullut kysymään, että onko joku hätänä. YLeensä sekin on myyjä.