Ylireagoinko?
Lapset oli mummulassa yökylässä. Isovanhemmat ovat aina tykänneet lapsia hoitoon ja usein itse pyytävät ilman että edes kysytään.
Nyt papalla oli mennyt meidän 5 vuotiaaseen totallisesti hermot. 5 v oli itse lyönyt pappaa useasti munille eikä hän ollut sitä saanut loppumaan. ( Enkä ihmettele, kun ensin lyönnistä tehdään leikki ja sit sitä ei saakaan tehdä ) Eilen papan hermo oli sit kärvähtänyt ja hän oli lyönyt poikaa kunnolla kädellä persuksille.
Mä ne poikani käytöstä hyväksy itse, mutta tarvii olla joku muu keino kun käydä lapseen käsiksi.
Sain niin hirveän raivarin papalle, joka ei ymmmärrä edes tehneensä mitään värää. Tarvii kuulemma näyttää kun sana ei tehoa.
Sanoin ettei meidän lapset enää mene mummulaan hoitoon. En todellakaan enää tollaisen hoitaa lapsiani, jos ei saa niitä muin keinoin järjestykseen.
Miten itse olisit reagoinut?
Kommentit (17)
On sitten näitä, joita itseään on hakattu ja jotka eivät pääse kierteestä pois. Nämä henkilöt sitten jatkat neppailua ja tukistamista itse.
Mutta asiaan. Olisin saanut raivarit ja sanonut samoin. Nooh - ehkei nyt loppuelämäksi mummolakieltoa, mutta papan on tekonsa ymmärrettävä ja sanottava, ettei enää toistu.
ihan vaan kämmenellä pöksyjen päälle?
Tuon jos ymmärtää OIKEIN, kasvatus onnistuu.
Joka muuta väittää, verratkoon kaupungin keskustoja viikonloppuna nyt ja 50 vuotta sitten.
Pöksyjen päälle, mutta niin lujaa että pyllyssä oli jälki. Lapsi ei meinannut rauhoittua kuulemma edes kun oli itkenyt niin paljon.
Jos läväytti lasta takapuolelle, kun lapsella housut jalassa, niin ei kovin kamalaa ole. Eri asia jos persus paljaana ja läimii useamman kerran.
saada iskuja munilleenkaan, toistamiseen :-(
Kyllä olisin ihmeissäni jos oma lapseni ei uskoisi isoisiään vaan löisi heitä munille. Hävettäisi.
Samaa mieltä olen että lapsen pitää uskoa kun sanotaan.
Kotona todellakin uskoo mitä käsketään.
Sanoin heille ettei tarvitse enää hoitaa, jos niiden kanssa ei pärjää. Vaikea lapsen toisaalta on suhtautua kun osa kielloista on leikkiä ja osa ei.
Siltikin lapsi pitää saada järjestykseen muulla keinolla kun lyömällä.
vanhemmat määräävät rajat ja kuten joku kirjoitti "joka lastaan vihaa se vitsaa säästää", oikein ymmärrettynä se on aivan totta niinkuin näkyy nykyaikana.
Mikä ihme sun lastas vaivaa kun tulee edes mieleen lyödä pappaa munille useasti????
Omat kasvatusmetodit nyt ekana kyseenalaistaisin.
Kotona tuollainen käytös ei todellakaan ole koskaan hyväksyttyä.
Kotona lyöminen on todellakin jäänyt tasan yhteen kertaan.
Mä olen itse todella tiukka eikä lapset hypi silmille.
Mutta jos tämä munille lyöminen on ensin ollut leikki mille nauretaan niin perään kuuluttaisin siltikin aikuisen vastuuta vastuuta siitä, että peli vihelletään heti poikki kun jotain typerää aletaan tekemään.
Onko lapset lyömättä siksi kun sinä sanot niin? Vai onko opetettu myös perusempatiaa että toisia ei lyödä siksi koska se sattuu?
Kyllä on opetettu syy ja seuraussuhteita jne.
Tää on hauska paikka, koska heti oletaan että lapset ovat vapaan kasvatuksen tulos jos niitä ei anneta hakata.
Peruskäytöstapoja odotan lapsiltani, mutta mun mielestä se on tervettäkin että lapset uskaltavat uhmata. Mutta tarvii silti uskoa mitä aikuiset sanovat.
jos niitä ei anneta hakata mutta ei kaikki ole voinut mennä ihan putkeenkaan jos lapset itse hakkaavat.
vapaakasvatus ellei HAKATA. kuka puhunut hakkaamisesta?
itse en veisi lapsia mummolaan ennen kuin asia on selvitetty. LAPSIA EI SAA LYÖDÄ!!! Kysymys ei ole vain "kasvatuserimielisyyksistä", vaan siitä että laki kieltää kaikenlaisen lasten pahoinpitelyn. Tukistamisestakin on annettu oikeudessa sakkorangaistuksia. Ja jos lapsi ei ole meinannut edes rauhoittua, niin lyönti ei ole ollut mikään kevyt.
Eli mielestäni et ylireagoi vaan suojelet lapsiasi. Tsemppiä!
siis, sinun lapsesi, sinä päätät. Olet ihan tismalleen oikeassa siinä, että lapseen ei saa käydä käsiksi ja piste. Sen sanoo jo lakikin, jos ei järki muuten. Meilläkin isovanhemmat (etenkin isoisä) usein ensin riehaannuttaa mukulat ja on sitten ihmeissään, kun ne hyppii seinile. Jos voitte jutella asiasta papan kanssa tunnekuohun laannuttua, voitte ehkä sopia yhteiset peli-ja kasvatussäännöt (papan on nieltävä sinun tapasi...). Minäkään en veisi hoitoon, jos en voisi olla varma lyömättömyydestä.