Onko kuinka tavallista, että 7-luokkalainen istuu vielä äitinsä sylissä
Saattaa tulla näyttämään jotain kännykästä ja selittämään, ja istahtaa samalla sitten syliin jatkaen selitystä.
Samoin joskus aamuisin kömpii sängystä ylös ja valittaa palelua, joten hypähtää keittiössä istuvan äidin syliin "tässä on lämmin"
Ja kyseessä melko pienikokoinen seiskaluokkalainen, ei mikään aikuisen kokoinen. Ajatusmaailmaltaan ja puheiltaan ikätasoinen ja fiksu.
Ja sen verran vielä, että itsestäni aivan ihanaa ja normaalia, mutta kuinka yleistä?
Kommentit (18)
Meillä ainakin ihan normaalia tuollainen. Käpertyy myös kainaloon milloin missäkin.
On hyvä hoksata, ettei nuorilta läheisyydenkaipuu lopu. Päinvastoin. Miksiköhän moni pakonomaisesti seurustelee jo tosi nuorena? No läheisyydenkaipuun takia.
Suloista tuo on, ihanaa kun tulee syliin. Se on rakkautta. Halaus teille tältäkin mummelilta.
saa tulla syliin, sehän on vaan ihana asia kapsahtaa välillä äipän sylkkyyn. kunhan sieltä myös pääsee pois.
näin hienon valokuvan Sean Lowesta The Bachelorette seasonin osallistujan instassa jossa hän on hyvin läheinen isänsä kanssa ja istui vanhan isänsä sylissä ja molemmat nauraa hekottivat !
Rakkautta saa näyttää ja tuntea se on normaalia ja pitää tämän maailman pyörimässä <3
Meillä sitä tekee 18 vuotiaskin. Ei ehkä istu syliin, mutta tulee sillai nyhjäämään. Kyllä kaiken ikäisisllä on tarve fyysiseen läheisyyteen rakkaiden ihmisten kanssa. Jos on seurustelukunpopani, niin se ehkä riittää, eikä vanhempia enää nyhjäämiseen tarvita.
Teillä on hyvä ja lämmin suhde. Hienoa.
Lapsia aikuistetaan liian varhain. 13-vuotiaan olisi vielä ihan ok leikkiäkin, ei tekisi lapsesta jälkeenjäänyttä. Mutta nykyään taitaa leikkiminen olla noloa jo alakoulussa...
Yksilöllistä on, kuulostaa ihanalta. Meidän 7-luokkalainen on niin pikkumurkku jo, että ei todellakaan tule syliin, hyvä jos halata saa. Silti vaivihkaa pyytää joskus hieromaan ”kipeitä” jalkoja tai selkää, sitä saisi tehdä vaikka kuinka kauan ja todellakin teen.
Mun ysiluokkalainen tulee monesti heti aamusta hetkeksi halimaan siten, että istahtaa syliin ja ottaa kaulasta kiinni. Minusta se on ihana alku päivälle meille molemmille. Ja huomautettakoon, että kyseessä on harvinaisen tasapainoinen ja ongelmaton teini, joka pärjää koulussa ja jolla on kavereita.
Mielestäni oli kyllä vähän ällöä, kun tuttavapariskunnan 15-vuotias tytär istui illalla tv:tä katsellessaan isänsä sylissä. Itsellänikin oli maailman paras ja mukavin isä, mutta en olisi voinut kuvitella meneväni istumaan hänen syliinsä murrosikäisenä..
Suunnilleen taisi olla 7-luokkalaisena vikoja aikoja, kun poikani vielä istui sylissäni, kun katsottiin telkkarista leffaa. Voi kun kaipaan niitä aikoja. Nyt lukiolaisena saa hädin tuskin kerran päivässä ohimennen halata sekunnin murrososan.
T. Äityli
Vierailija kirjoitti:
Suunnilleen taisi olla 7-luokkalaisena vikoja aikoja, kun poikani vielä istui sylissäni, kun katsottiin telkkarista leffaa. Voi kun kaipaan niitä aikoja. Nyt lukiolaisena saa hädin tuskin kerran päivässä ohimennen halata sekunnin murrososan.
T. Äityli
Näinpä :/
Mun 7-luokkalainen poika tulee vielä usein syliin istumaan. Se on minusta ihanaa, mutta ei enää fyysisesti ihan helppoa, kun hän on melkein minun pituiseni ja painaa yli 50 kiloa.
Meillä esikoinen 20v tulee isin kainaloon aina kun tulee käymään kotona, opiskelee toisessa kaupungissa. Minua ei enää halaile niin paljon, mutta 12v viihtyy mun kainalossa.
En tiedä onko pojissa ja tytöissä paljon eroa tän asian kanssa, poika ei ole tullut syliin varmasti enää kertaakaan sen jälkeen kun täytti 12v, mutta huomiota voi antaa monella muulla tavalla...
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko pojissa ja tytöissä paljon eroa tän asian kanssa, poika ei ole tullut syliin varmasti enää kertaakaan sen jälkeen kun täytti 12v, mutta huomiota voi antaa monella muulla tavalla...
Meillä sama. Tytöt (3, iät 9-16v) haluaa halailla, istua sylissä ja kyhnätä kainalossa. Pojat (2 teiniä) haluaa hengailla vaikka samalla sohvalla, mutta halailu on heistä ”ärsyttävää”.
Mulla kaksi poikaa, toinen 17 ja toinen 13. Vanhempi ei ole ikinä ollut kovin läheisyydenkipeä, en muista pikkulapsiajan jälkeen hänen ikinä halanneen minua oma-aloitteisesti, syliintulosta puhumattakaan. Antaa kyllä halata itseään, vieläkin, mutta hyvin laimeaa on takaisinhalaaminen ja vaikuttaa nykyään sen verran kiusaantuneeltakin, etten enää juuri häntä halaakaan.
Nuorempi taas ihan erilainen, halailee, tulee syliin, istuu sohvalla vieressä.
Pojilla on kyllä eri isät, ja ovat läheisyyden suhteen kyllä kun kopiot omasta isästään. 😅
Teinipoika istuu äitinsä sylissä.
No ei todellakaan ole 😅
Ap