Te naiset jotka haluatte että mies olisi hieman teitä itseänne vanhempi

mies keneen ihastuin nyt vaan sattui olemaan  2 vuotta vanhempi.

Olisi ehkä jotain toivoa siitä, että hän olisi tarpeeksi kypsä henkisesti?

Teininä tai parikymppisenä en ollut ollenkaan viehättynyt oman ikäisistä pojista tai nuorukaisista. Niin epäkypsän oloisia, kun itse olen aina ollut (ehkä vaikeiden elämänkokemusten vuoksi)jopa  ns. pikkuvanha. Minusta viehättävimmät miehet ovat kolme- neli- tai viisikymppisiä.

En kuitenkaan heilastellut koskaan ketään itseäni huomattavasti vanhempaa, vaan pysyttelin sinkkuna suuren osan kaksikymppisyydestäni. En kadu, sillä olin vapaa kuin taivaan lintu tekemään mitä halusin ja menemään minne halusin. Ja minähän menin ja tein, enkä vaihtaisi pois. :)

Deittailumaailma aukeni kunnolla vasta kolmekymppisenä, kun viehättävimmät miehet olivat jo enemmän samaa ikäluokkaa kanssani. Deittailtua tuli, enkä vaihtaisi sitäkään pois. Nyt on ihana pitkäaikainen kumppani vierellä (ollaan suunnilleen saman ikäisiä). :)

En minä sitä mitenkään erikseen halunnut. Mies nyt vaan sattui olemaan minua vanhempi.

En valinnut miestäni mistään kaupan hyllyllä, että minä otan nyt tuon sillä ja sillä ominaisuuksilla.

Sama kuin muilla, mies nyt sattui olemaan minua vanhempi. Meillä on ikäeroa kolme vuotta.

Hieman? Ihan normi juttuu. Jos reilusti vanhempi, sitten ehkä isähahmo.

Minulla oli joskus sellainen lapsellinen mielikuva, että vanhempi mies olisi rauhallisempi ja oikeasti aikuinen. Nyt tiedän että miehillä ei ikä merkitse mitään. Parikymppinen voi olla fiksumpi ja aikuisempi kuin kuusikymppinen. Pahimpia teinejä löytyy ikäluokasta 40+ -50+

Olen aina pitänyt vanhemmista miehistä. Ei ole mitään vikaa isäsuhteessa, mulla on ihan kunnon isä. Kun aina vedetään tuo isähahmo kun kyse isommasta ikäerosta. Olen naimisissa 17 vuotta vanhemman miehen kanssa. Olen myös seurustellut oman ikäiseni kanssa tai vähän vanhemman kanssa, mutta sielunkumppani löytyi tästä nykyisestä miehestä. Vaikka pidänkin vanhemmista miehistä niin en mä olisi jättänyt miestä väliin vaikka se sielunkumppani olisi löytynyt oman ikäisestä miehestä. Nyt sattui vain olemaan 17 vuotta vanhempi.

Ikä ei ollut merkitsevä kriteeri vaan elämäntilanne. Sain lapset nuorena ja ero tuli nuorena. Kun olin valmis uuteen suhteeseen, ei samassa ikäluokassa ollut hirveästi järkeviä jo lapset tehneitä miehiä.

Ne hyvät saman ikäiset lapselliset miehet oli vielä parisuhteessa enkä halunnut "katumapäälle" tulleita lapsensa hylänneitä tai lapsettomia miehiä. Tai juuri eronneita laastaria ja/ tai kodinhoitajaa etsiviä.

hieman itseäni vanhempi

ei kuitenkaan farmariasuinen nuorekas setämies!