Ihminen on varmasti paljon onnnellisempi epätietoisuudessa ja siinä että aivot ei toimi täysillä. Muutoinhan me nähdään ihmisten narsistisuus ja ahneuus ja kaiikki sen synkkkyyss täydessä kirkkaudessa.

Kyllähän vaikeassa masennuksessa on sellaisessa tilassa, että näkee ja ymmärtää maailman ja ihmiset juuri sellaisena kuin se oikeasti on.

Sitten kun paranee vähän ja tokenee, niin kokee maailman vähän epärealistisemmin ja naiivimmin. Sitä jotenkin terveenä pystyy sulkemaan silmänsä asioita ja lakaisemaan maton alle kaikkea skeidaa.

Monethan juovat tai muilla aineilla yrittävät pehmittää päätään, että sietäisivät tätä maailmaa ja ihmisiä.

Herkät ihmiset ja sellaiset kenellä on kyky nähdä asioita laajassa perspektiivissä ja syvällisesti, eivät kestä yhtä hyvin tätä maailmaa kuin möllykkämäisemmät kanssaeläjät.