Olen kateellinen niille pariskunnille, joilla ystäviä keiden kanssa tehdä kaikkea

Lasten kavereiden vanhemmista on joistakin tullut tällaisia ystäväperheitä. Tutustuttiin kun lapset olivat ihan pieniä, ja äidit äitiyslomalla. 

Osa on jopa toistensa lasten kummeja. 

Onpa outoa, ettei esimerkiksi illanistujaiset maistu? Kannattaa sopia oikeasti monta kuukautta etukäteen ajatellen niitä vuorotyöläisiä ja pikkulasten vanhempia. Siinä ajassa ihmisellä on aikaa suunnitella työvuorot ja hommata lapsenvahti, JOS haluaa.

Tuollainen "katsotaan, jaksaako" kielii siitä, ettei seura kiinnosta. Taitavat kyllä muiden kanssa viettää aikaa milloin missäkin? Tuskin ovat vaan kotiin sulkeutuneita ihan yhtäkkiä.

Rehelinen vastaus en ! En ymmärrä kadehtiminen.En ymärrä pahansuopeus ja selän takana pahan puhuminen kuppi kunnissa,kerhiossa, jos joukoista 1 on poissa!En ymärrä ihmisä jotka eivät hyväksy eri näkökantoja,on vain heidän näkökanta.

Sanotaanko nyt näin, että mielellään ollaan tulossa ja haluaisivat yhteistä tekemistä, kunhan joku muu hoitanut järjestelyt valmiiksi ja viime hetkellä voi sitten vielä soittaa ja perua "ettei jaksetakaan tulla kun oli kiirettä töissä"

Näistä tulee sitten niin paha mieli ettei tee mieli oikein edes järjestää enää, kun odottaa vain sitä että noniin nyt nuo ja nuokin perui, että oikeastaan ei ole tulossa ketään. On ne kiireet meilläkin niin ei viitsi turhaan järjestellä mökkireissuja ja kemuja joihin jappastaan edelliseen iltaan saakka että lähdetäänkö edes.

-AP

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen "katsotaan, jaksaako" kielii siitä, ettei seura kiinnosta. Taitavat kyllä muiden kanssa viettää aikaa milloin missäkin? Tuskin ovat vaan kotiin sulkeutuneita ihan yhtäkkiä.

Uskon, että ymmärtäisin kyllä jos asia olisi noin ja osaisin lukea sen verran toista, jos seuramme yksinkertaisesti ei kiinnosta tai on se viimeinen vaihtoehto jos ei hauskempaa tekemistä ole.  Eivät kuitenkaan oikeastaan näe muita ainakaan yhtään enempää ja innoissaan siis ovat itsekin monesti mukana ideoissa ja suunnittelemassa, mutta mitään konkreettista ei oikein tapahdu ellei itse ala järjestää asioita. 

-AP

Vierailija kirjoitti:

Sanotaanko nyt näin, että mielellään ollaan tulossa ja haluaisivat yhteistä tekemistä, kunhan joku muu hoitanut järjestelyt valmiiksi ja viime hetkellä voi sitten vielä soittaa ja perua "ettei jaksetakaan tulla kun oli kiirettä töissä"

Näistä tulee sitten niin paha mieli ettei tee mieli oikein edes järjestää enää, kun odottaa vain sitä että noniin nyt nuo ja nuokin perui, että oikeastaan ei ole tulossa ketään. On ne kiireet meilläkin niin ei viitsi turhaan järjestellä mökkireissuja ja kemuja joihin jappastaan edelliseen iltaan saakka että lähdetäänkö edes.

-AP

Tuollainen ei ole reilua. Kannattaa ihan rehellisesti sanoa mitä mieltä on tuollaisesta käytöksestä. Todella epäkohteliasta, jos se vielä toistuu. Ihan pelkkiä typeriä tekosyitä ihan vaan siksi, että laiskotuttaa, on jo jotain muuta parempaa tekemistä, ei yksinkertaisesti kiinnosta. Ei arvosta toisten vaivannäköä. Todella itsekkäitä ihmisiä.

Minä taas olen helpottunut, kun ei tarvitse. Minulla on omat ystäväni, tosin välimatkojen ja muuttuneiden elämäntilanteiden vuoksi heitäkin on hävinnyt tai ainakin loitontunut. Puolisolla omansa. Hänen ystäväpariskuntansa eivät ole muodostuneet minulle läheisiksi, ajanvietto on pakkopullaa, joten hän tapaa heitä nykyisin yksin sen mitä nyt ylipäänsä tapaa. Enemmän hän tapaa ystäviään kahden kesken tai miesporukalla.

Olen kerran elämässäni ollut matkoilla niin, että meitä oli siellä kolme pariskuntaa. Se oli ihan kamalaa. Koko ajan olisi pitänyt tehdä kompromisseja, koska etenkin toinen niistä kahdesta pariskunnasta halusi hengailla yhdessä lähes koko ajan. Alkaen siitä, että mennään aamiaiselle yhdessä ja päättyen siihen, että palataan yhtä matkaa illalla hotellille.

Ei meilläkään mitään yhteisiä lomareissuja ole, mutta kyllä ainakin muutaman kerran vuodessa onnistuu jotkut mökkiviikonloput tai illanistujaiset. Ei liian usein kuitenkaan. Ei meillä esimerkiksi onnistuisi joka kuukausi, kun on pieni lapsi ja mies tekee vuorotöitä, mutta onneksi kuitenkin muutaman kerran vuodessa saa lapsenvahdin ja mies saa toivomansa vuorot.

En tiedä kuinka usein ap näitä haluaisi? Hyvin outoa, jos ei edes kerran vuodessa onnistuisi?? Silloinkin muka tulee viestiä, ettei jaksa tms.?

Ei kaikki ole sitä liltä ulospäin näyttää. On kavereita, jotka sopivat tapaamisia, mutta sitten peruuttavat viime hetkellä, koska esim. kurja keli tai ei sittenkään vaan jaksa. Tai sitten on kavereita, jotka ei tule sovitusti paikalle, ja ilmoittavat illalla, että "en sitten tullut, kuten ehkä huomasit...". Tai: bussi ei tullut, pyörä meni rikki, auto meni rikki... älä turhaan kadehdi, et sä tällasta oikeesti voi haluta.

Meillä  max. 10% kaveripiiristä koostuu niistä ihmisistä joiden kanssa kaveerattu tyyliin ylä-asteelta asti. Loppujen kanssa jutut tuskin natsaisivat enää millään tasolla. Tilanteet ja kaverit vaihtuu. Jotkut on tai heistä tulee tuollaisia kotihiiriä mutta odotas kun esim. eroavat, sitten saisi kokoajan olla ravaamassa baareissa heidän kanssa ja viettämässä aikaa.

Harrastuksissa helppo tutustua samanhenkisiin.

Meillä oli lapsettomina ja pikkulapsiaikanakin näitä illanistujaisia, brunsseja ja reissuja vielä paljon sekä minun että mieheni ystävien puolesta. Sitten kaikki jotenkin hukkuivat siihen perhe-elämään, ja nämä jäivät. Jos nykyään nähdään, nähdään yksittäisiä ystäviä erikseen, toisia enemmän, toisia ei enää lainkaan.

Tilalle on tullut lapsen koulun ja harrastusten kautta ystävystyminen lapsen kavereiden vanhempiin, ja näiden kanssa nykyään sitten istutaan iltaa, tehdään reissuja, järkätään yhteistä tekemistä. Näen tämän luonnollisena, ihmisen elämässä on erilaisia vaiheita ja ystäviä eri elämäntilanteisiin.

En ymmärrä sinua ap. Miksi ihmeessä on vain yksi mahdollinen tapa elää (parisuhde) ja vain yksi mahdollinen tapa viettää vapaata (yhdessä toisten parillisten kanssa).

Hirveän ahdasta, ahdistavaa ja jotenkin ulkokohtaisen läheisriippuvaista.

Ihan kuin et eläisi omaa elämääsi vaan yrittäisit rakentaa elokuvalavastusta.

Jotenkin yhtä puistattava ajatus kuin oli aikoinaan ajatus siitä, että pitäisi istua hiekkalaatikon reunalla muiden random äitien kanssa ystävystymässä vaikka ainut yhdistävä tekijä on siviilisääty tai se, että on saman ikäiset lapset.

Ei onnistu minulta enkä voi kuvitella, miten yksinkertainen pitäisi olla että onnistuisi, kun identiteettini ei ole "avioliitossa oleva äiti"

Epäitsenäisten persoonien ongelma.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä sinua ap. Miksi ihmeessä on vain yksi mahdollinen tapa elää (parisuhde) ja vain yksi mahdollinen tapa viettää vapaata (yhdessä toisten parillisten kanssa).

Hirveän ahdasta, ahdistavaa ja jotenkin ulkokohtaisen läheisriippuvaista.

Ihan kuin et eläisi omaa elämääsi vaan yrittäisit rakentaa elokuvalavastusta.

Lipsahtikohan nyt vähän ylianalysoinnin puolelle? Et mitenkään voi tietää tuollaista ap:n parin viestin perusteella.

Tuskinpa tässä nyt tarkoitettiin sitä ettei voisi olla kuin parisuhteessa ja kaikki vapaa-aika pitäisi viettää ystävien kanssa. Ymmärsin kyllä pointin ja itse olen vähän samankaltaisessa tilanteessa, kun lapsiperheellisten menot ei vaan koskaan sovi yksiin ja tuloksena se että ennen tiivis kaveriporukka täysin erkaantunut. 

Vierailija kirjoitti:

Onpa outoa, ettei esimerkiksi illanistujaiset maistu? Kannattaa sopia oikeasti monta kuukautta etukäteen ajatellen niitä vuorotyöläisiä ja pikkulasten vanhempia. Siinä ajassa ihmisellä on aikaa suunnitella työvuorot ja hommata lapsenvahti, JOS haluaa.

Näihin tulee usein juuri noita "katsotaan sitten lähempänä" tai "ei vielä tiedetä tosta vklopusta tarkemmin". Ja sitten joltain vielä päivä tai kaksi ennen sovittua ajankohtaa "sori joudun perumaan kun pitää hakea ville-veikko tuolloin hallilta".

Eli heitä ei siis varmasti vain kiinnosta. Jos kavereiden kanssa ajan viettäminen on ihan aina tärkeyslistalla viimeisenä, niin ei oikein muuta syytä ole.

Ei. Miksi pitäisi pakottaa ystäviksi pariskuntia, joiden toisilla osapuolilla ei ole mitään intressiä seurustella. Kuten moni sanoi, niin se ei onnistu.

Ap haksahtaa jo siinä, ettei tajua noiden keskenään lomailijoiden todennäköisesti tunteneen toinen toisensa jo ennen parisuhteita, mahdollisesti päiväkodista tai opinnoista lähtien, tai ovat samassa työpaikassa.

Heillä on siis yhteinen historia.

Olisi helvetin kiusallista lähteä vaikka kelomökkiin, kun puolet porukasta on elinikäisiä ystäviä keskenään ja loput sekalaista sakkia ties millä taustoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa outoa, ettei esimerkiksi illanistujaiset maistu? Kannattaa sopia oikeasti monta kuukautta etukäteen ajatellen niitä vuorotyöläisiä ja pikkulasten vanhempia. Siinä ajassa ihmisellä on aikaa suunnitella työvuorot ja hommata lapsenvahti, JOS haluaa.

Näihin tulee usein juuri noita "katsotaan sitten lähempänä" tai "ei vielä tiedetä tosta vklopusta tarkemmin". Ja sitten joltain vielä päivä tai kaksi ennen sovittua ajankohtaa "sori joudun perumaan kun pitää hakea ville-veikko tuolloin hallilta".

Eli heitä ei siis varmasti vain kiinnosta. Jos kavereiden kanssa ajan viettäminen on ihan aina tärkeyslistalla viimeisenä, niin ei oikein muuta syytä ole.

Jep, nimenomaan heitä ei kiinnosta. Minä en tuollaisia ihmisiä kutsuisi enää mihinkään enkä pitäisi yhteyttä. Kun ei kiinnosta, niin ei kiinnosta. Aitoja ystäviä kiinnostaa ja kyllä sen huomaa milloin oikeasti ihmisistä tykätään ja heidän seura kiinnostaa. Aito ystävä ei ala änkyttämään tuota "katsotaan".