Onko tahdoton nauraminen oire traumasta vai mistä?
Itselläni oli vaikea lapsuus ja huomaan, että minulla on tahotonta naureskelua välillä sellaisissa tilanteissa joissa ei olisi sopivaa nauraa. Seurassa esimerkiksi tai vaikka yksin ulkona liikkuessa.
Myös miehelläni oli vaikea lapsuus ja luulen näkeväni saman piirteen hänessä.
Joskus näyttää yksin liikkuessa siltä, että pidättelee naurua.
Outo aloitus ja tiedän sen. Mutta onko tällä jotain perää? En ole ottanut asiaa miehen kanssa puheeksi, mutta olen monesti hakenut häntä kyytiin ja näyttää hieman, että olisi samanlainen virne kasvoilla. Pystyn hyvin samaistua tuohon sillä itsellänikin joutuu pokka koetukselle välillä silloin, kun ei saisi nauraa.
Kommentit (2)
Tuo tilanne esimerkiksi, että toinen odottaa sinua autossa ja katsoo tuloasi niin ei olisi "sopivaa" virnuilla sillä toinen tietysti kysyisi, että mitä.
Eikä välttämättä suoraa vastausta olisi helppo kertoa.
Sitä hain.
T. Ap
Eiköhän se juuri siitä johdu, se on opittu tapa jo lapsena, millä on selvinnyt pelottavista tilanteista.