Miten diilaatte eriarvoisuuden kanssa?
Ihmisen määrittää ulkonäkö ja status niin vahvasti. Oletko voittaja vai häviäjä ja miten diilaat sen kanssa?
Itse olen hyvännäköinen, varakas, ja sosiaalisesti menestynyt, mutta en silti suostu hyväksymään sitä miten epätasa-arvoinen paikka ihan normaali hyvinvointiyhteiskuntakin on.
Kommentit (17)
Koko ihmiskunnan historia on kertomus eriarvoisuudesta. Ei mitään uutta auringon alla...
Vaikka miten diilaisin ja pähkisin tuota asiaa, se tuskin siitä muuksi muuttuu...
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoittaa diilaus?
Kato miten sä kouppaat jonkun asian kanssa niinku
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoittaa diilaus?
Sivistyssanakirja kertoo, että sen vastineita ovat "tehdä huumekauppaa", "jakaa", "myydä" ja "myyskennellä".
Minulla ei ole aavistustakaan siitä, miten minä myyskentelen eriarvoisuuden kanssa.
Kiinnostaisi kuulla etenkin niiden vähemmän siunattujen kokemuksia
Kiinnitän ihmisessä lähinnä huomiota vain älykkyyteen ja hyväsydämisyyteen.
Muunlaiset ihmiset ovat lähinnä vain siedettävä välttämättömyys.
Kai sitä pitää sen verran realisti olla, että hyväksyy sen, että toiset nyt vain ovat tasa-arvoisempia kuin toiset. Aina, mistään systeemistä riippumatta. Neukkulassakin kannatti kuulua puolue-eliittiin...
Solidaarisuudella. Valtava enemmistö ihmisistä on kuitenkin lättynaamaisia pienipalkkaisia taviksia joten seuraa riittää. Kun päästää irti pakkomielteestä ulkonäköön ja statukseen elämästä alkaa tulla kaikenkaikkiaan mielenkiintoisempaa. Olen huomannut että kauniit ja menestyneetkin ihmiset ovat otettuja ja häkeltyneitä kun joku huomaa heistä jotain muuta kuin em. piirteet.
Kauneus on katoavaista. Jokainen ikääntyy, toiset toki nätimmin kuin toiset. Viisikymppisenä tajuaa elämän lyhyyden ja alkaa vaan nauraa tämän ajan typeryydelle. Sanoo ei kaikelle, mikä on onttoa ja tyhjää.
Vaikka olisi köyhäkin, voi elää sisäisesti rikasta elämää. Elämä on paljon muutakin kuin materiaalisia puitteita. Jos itsetuntemus on hyvä, ei tarvitse juosta karkuun mitään ja sopeutuu niukkuuteen.
Säälittää ne ihmiset, jotka elävät vain kuluttamisen ja muille näyttämisen oravanpyörässä, ikään katsomatta.
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi kuulla etenkin niiden vähemmän siunattujen kokemuksia
:D
Jokin tuossa aloituksessa ällöttää.
En pidä hyvännäköisyyttä, varakkuutta ja sosiaalista menestystä todella tärkeinä elämän mielekkyyden kannalta. Minulle ovat tärkeämpiä muut asiat.
Elämä helpottui suunnattomasti, kun tajusin olevani n. 6-7, kovalla tsempillä 8. Heti kun ymmärsin, että on turha yrittää pyrkiä sinne 9 ja 10 joukkoon, niin omakin oloni helpottui. Ei enää tullut sitä epäonnistuja fiilistä, ja sellaista että en koskaan löydä ketään jne. Minullekin on paikka täällä maailmassa, mutta minun pitää itse tajuta missä se paikka on, eikä yrittää tunkea sinne missä minua ei kaivata.
Eihän tästä saa ääneen puhua, varsinkaan niiden 9 ja 10 kanssa, eiväthän he sille mitään mahda. Ja joojoo, varsinkin nuorissa on pariskuntia missä 9 on 5 kanssa, mutta ennen pitkää ihmiset tajuaa oman paikkansa maailmassa, ja elävät sen mukaan. Näin se vain on.
En ole hyvännäköinen enkä varakas, mutta toisaalta äärimmäisen oikeutettu moneen muuhun verrattuna. "diilaan" siten että äänestän tasa-arvoistavan lainsäädännön kautta jotta edes nuo työelämän ja talouden tasa-arvo toteutuisi, sille nyt ei voi mitään että ihmisten ulknäkö, miellyttävyys ja älynlahjat vähän vaihtelee. Mutta jos kaikilla on varaa syödä hyvin ja kaikilla on pääsy terkkariin niin ei nyt kukaan ainakaan aliravitsemuksen tai vamman takia jää junasta ja mitenkään ryysyihinkään ei tarvitse pukeutua.
B