Miksiköhän joidenkin äidit katkaisee välit aikuiseen tyttäreen? Onko kokemuksia?
Kommentit (19)
Mä olen taas se aikuinen tytär, joka ei halua olla tekemisissä äitinsä kanssa.
Ei ole osattu kasvattaa, ja lopputulosta ei kestä katsella, kun se muistuttaa koko ajan omasta epäonnistumisesta.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole osattu kasvattaa, ja lopputulosta ei kestä katsella, kun se muistuttaa koko ajan omasta epäonnistumisesta.
Tässäpä se tuli! Av-mammojen enemmistön elämäntarina tiivistettynä, ja monessa sukupolvessa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole osattu kasvattaa, ja lopputulosta ei kestä katsella, kun se muistuttaa koko ajan omasta epäonnistumisesta.
Tässäpä se tuli! Av-mammojen enemmistön elämäntarina tiivistettynä, ja monessa sukupolvessa!
Kyllä, ja asia on liian vaikea kohdattavaksi, siksi tässäkin hiljaisuus..
Minulla ei ole tytärtä, mutta Jos minä katkaisisin välit, olisi syynä hyväksikäyttö. Siis ellainen, josta lukee lehdissä, kuinka aikuinen lapsi käy huutamassa itselleen rahaa. Sanoisin, ettei tarvitse tulla.
Meillä se oli toisinpäin.
Katkaisin välit kokonaan kun selvisi että kateellinen, rahanahne äitini oli varastanut minulta, valehdellut ja yrittänyt törkeää petosta isäni perinnönjaossa.
Siihen loppui tämän herttaisen vanhuksen auttaminen ja tukeminen. 20 vuotta olin ostanut vaatteetkin hänelle ja siinä kiitos.
Jokut äidit vaan ovat persoonallisuushäiriöisiä narsisteja. Omani oli väkivaltainen ja epärehellinen. Puhui tauotta aina vaan itsestään, loputtomasti.
Ei ole ikävä tätä äitiä.
Se elää se äiti-madonna myytti vain sitkeästi.
Äiti ei haluaa aina parasta lapselleen - vaan kun ei aina halua. On äitejä jotka ovat mustasukkaisia ja kateellisia tyttärelleen, tästä kokemusta.
Sitten on tämä äitien pohjaton kateus tyttärien saamasta koulutuksesta ja paremmasta elämästä.
Kun ei itse silloin saanut koulutusta niin on ihan pakko kadehtia, halveksia ja haukkua koulutettuja kaikin tavoin. Levittää valheita.
Monen naisen ei koskaan pitäisi hankkia lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Sitten on tämä äitien pohjaton kateus tyttärien saamasta koulutuksesta ja paremmasta elämästä.
Kun ei itse silloin saanut koulutusta niin on ihan pakko kadehtia, halveksia ja haukkua koulutettuja kaikin tavoin. Levittää valheita.
Tämä
Vierailija kirjoitti:
Sitten on tämä äitien pohjaton kateus tyttärien saamasta koulutuksesta ja paremmasta elämästä.
Kun ei itse silloin saanut koulutusta niin on ihan pakko kadehtia, halveksia ja haukkua koulutettuja kaikin tavoin. Levittää valheita.
Nimenomaan näin!
Joutuu näin näkemään ja kohtaamaan sen, mistä on itse jäänyt tai jättäytynyt paitsi. Tajuaa itsekin, että omassa elämässään ei voi enää tehdä korjausliikettä asian suhteen. Myös asuntoja ym. kadehditaan (vaikkei häneltä itseltään puutu mitään). Kateus näkyy mm. siinä, ettei kutsusta ja näennäisen hyvistä väleistä huolimatta pysty käymään kylässä. Juuri ja juuri lapsenlapsen synttäreillä pistäytyy pienen hetken. Minun sen sijaan pitäisi olla jatkuvasti hänen luonaan kylässä. No more.
Äitini laittoi välit poikki muhun kun aloitin psykoterapian, hyvä vain. Se on aina vihannut mua, hakkasi siitä asti kun olin pieni, jätti kuolemaan (varmaan harmittaa kun selvisin hengissä), ei välittänyt vaikka kaverinsa raiskasi mut jne. Huostaanoton jälkeen alkoi selittämään että oon väkivaltainen ja kamala, valehtelee vieläkin kaikille tutuilleen. Kaikki äidit ei tosiaan rakasta lapsiaan. Ei se kyllä välitä kenestäkään muustakaan, esittää mukavaa aina kun se tarttee jotain. On aina kieltänyt mua kertomasta mistään, ja valitettavasti tottelin kun toivoin että se muuttuisi joskus.. Terapia oli sille sitte liikaa, en saisi puhua kenellekään. En tiedä onko se joku psykopaatti, joka tapauksessa siltä puuttuu täysin syyllisyydentunto ja empatiakyky.
En kyllä ole kuullut kenestäkäön, jolla se olisi noin päin mennyt. Toisinpäin kyllä jonkin verran tapahtuu, tuossa yllä noita mahdollisia syitä on. Harva äiti haluaa olla näkemättä muksuaan, vaikka lähinnä kokisikin vihaa tai kateutta, silloinkin sitä jälkeläistä voi olla kiva lytätä. Ne, jotka edes jollain tavalla rakastaa, haluaa yleensä nähdä, vaikka aikuinen lapsi olisi pahemminkin sössinyt elämänsä.
Vaikea itse keksiä mitään syytä, miksi haluaisi välit kokonaan poikki. Jos tyttärestä tulisi sarjamurhaaja, haluaisin sen kyllä vankilaan, mutta kävisin sielläkin katsomassa. Jos olisi murhannut vaikkapa koko muun perheen, niin sitten ehkä en pystyisi näkemään tai soittelemaankaan.
En tunne, en ole koskaan kuullutkaan moisesta.
Omassa elinpiirissäni äidit ja tyttäret on usein läheisiä, ja aina vähintään hyvissä asiallisissa väleissä.
N29
Vierailija kirjoitti:
Se elää se äiti-madonna myytti vain sitkeästi.
Äiti ei haluaa aina parasta lapselleen - vaan kun ei aina halua. On äitejä jotka ovat mustasukkaisia ja kateellisia tyttärelleen, tästä kokemusta.
Tämän huomaa päiväkodissa, jossa äidit tiuskivat lapsilleen, nimenomaan tytöille, aika lailla tylysti. He joutuvat menemään töihin ja tytär saa jäädä leikkimään. Moni kolmekymppinen on henkisesti 4 kk ikäisen tasolla.
En tiedä yhtäkään, tiedän monia aikuisia lapsia, jotka ovat halunneet lopettaa yhteydenpidon äitiinsä.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen taas se aikuinen tytär, joka ei halua olla tekemisissä äitinsä kanssa.
Sama täällä. Äitini on julmin ja ilkein ihminen, oikein kunnon umpinarsisti. Toivoo omille lapsilleen pahaa ja aktiivisesti tekee sitä myös. Nyt on välit poikki. Ja pysyy.
Moni tytär kokee asian noin, kun äiti katsoo tyttären aikuistuneen.