Millaiset välit kummeihisi?

Kummi on lahja-automaatti, ei muuta. Näin nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Kummi on lahja-automaatti, ei muuta. Näin nykyään.

Minulle ei edes lahja-automaatti. ap

En ole ollut yhteydessä vuosikausiin eikä ole olleet kummitkaan mun suuntaan. Viimeinen kerta kun kuulin heistä tais olla yo-juhlani 20 vuotta sitten.

Lapsena näin muutamia kertoja.

Äitini veli ja vaimonsa ovat mun kummit, eivät koskaan olleet mitään läheisiä, ala-asteikäisenä sain heiltä aina synttärilahjaksi 100mk ja sen jälkeen vielä rippi- ja ylioppilaslahjat. Nähty ollaan lähinnä joissain sukujuhlissa, niihinkään eivät aina tule, ovat vähän erakkoja.

Kun muutin lapsuudenkodista, niin en ole juuri ollut kummien kanssa tekemisissä. Äiti kutsui heidät lapsuuden ajan tapahtumiin, mutta merkityksetön kuvio minulle. Olivat perhetuttuja, joten olisivat saaneet kutsun tapahtumiin joka tapauksessa.

Yksi on kuollut, toisen kanssa on hankala tulla toimeen eikä juuri olla yhteyksissä. Kolmannen kanssa on aina ollut läheiset välit ja pidetään yhteyttä edelleen. Oman lapsen kummeista kaksi on läheisiä ja mukana elämässä, eivät lahja-automaatteja, toisista ei ole kuulunut moneen vuoteen. Kerran käyneet synttäreillä 10v sitten.

En ole heistä rippikoulun suorittamisen jälkeen mitään kuullut, vaikka kummit ovat vanhempieni sisaruksia. Suku on pahin.

Olin tosi läheinen mun kummisedän kanssa hänen kuolemaansa saakka. Hän oli mulle kuin ukki tai toinen vanhempi, huolehtiva, rakas ja läsnäoleva:)

Molemmat kummit on olleet haudassa jo vuosikymmeniä. Ei ollu kovin kumpposet välit sitä ennenkään, toinen varsinkin oli pahasti alkoholisoitunut jo vuosia ennen kuolemaansa. 

Rippijuhlissa viimeksi sain lahjan. Mielestäni riittääkin. Omalle kummipojalleni ostin rippilahjaksi haulikon, siihen saakka metsästi minun aseillani. Sen jälkeen en ole myöskään lahjoja antanut, muuten kavereita.

Kumpikin on kuollut. Aiemmin kummeja ei otettu lahja-automaateiksi, vaan kummiudella oli jalompia tavoitteita. Usein se oli luottosukulainen.

Kai täällä kumminkin saa itse vastata? Olen kummi kahdelle lapselle. Kummiksi päädyin sitä kautta, että oltiin lasten äidin kanssa opiskelukavereita. Yhteys on pysynyt aktiivisesti yllä ja tavataan välillä tiheämmin ja välillä harvemmin. Olen auttanut heitä elämässä pitkin ja poikin; pienempänä hoidin ja neuvoin läksyissä, isompana autoin saamaan ensimmäisiä kesätyöpaikka- ja harjoittelupaikkoja. Olemme käyneet myös yhdessä erilaisilla lomamatkoilla, harrastaneet ja tehneet kaikkea muuta. Ainoat asiat, joita olen kummilapsiltani edellyttänyt, on se, että koulu hoidetaan hyvin ja että mihinkään rikoksiin tai muihin pöljäilyihin ei sorruta.

Toisia kummeja en nähnyt juuri koskaan, joulukortin lähettivät aina. Toisia kummeja näin pari kertaa vuodessa ja heistä kummitäti on välillä yrittänyt pitää yhteyttä. On kuitenkin niin hankala ihminen, että pääsen elämässäni helpommalla, kun en pidä yhteyttä.

Hyvät olivat välit. Jotenkin yhteydenpito vain jäänyt pois lapsuuden jälkeen 20 vuotta sitten. Kiva olisi nyt aikuisena kysellä kuulumisia ja olla yhteydessä, mutta tyypillisen suomalaisen asenteen omaavana ”ei vain viitsi tuppautua”.

Minun kummini erosivat, kun olin yläasteella. Kummitäti pisti saman tien välit poikki koko perheeseemme (ilmeisesti siksi, etteivät vanhempani suostuneet ottamaan erossa hänen puoliaan ja katkaisemaan välejä kummisetääni). En muista kuulleeni hänestä edes rippijuhlissani. Törmäsimme kuitenkin joku vuosi sitten ihan yks kaks kaupungilla. Ehdin hädin tuskin tunnistamaan koko ihmisen, jonka olin nähnyt viimeksi n. 25 vuotta aiemmin, kun tämä ihminen jo kapsahti kaulaani ja teki ison numeron siitä, miten mukava on nähdä kummityttöä pitkästä aikaa. Tilanne oli tosi kummallinen ja kiusallinen. En muista yhtään, mitä siinä juteltiin, koska mietin vain koko ajan, miten päästä äkkiä tilanteesta pois. Edes sieltä ajalta, kun oltiin tekemisissä (jolloin olin lapsi) minulla ei ole hänestä mitenkään lämpimiä muistoja. Yhtä teatteriesitystä koko ihminen. 

Kummisedän kanssa on semi-etäiset, mutta ihan ystävälliset välit. Merkki- ja juhlapäivinä viestitellään ja olen kutsunut hänet myös esimerkiksi omien lasteni rippijuhliin.