Onko väärin lopettaa työnteko nelikymppisenä?

Jos rahaa olisi niin päivääkään en tekisi työtä enää...

Haaveilen itsekin samasta ja haaveeksi jää, olen 46-v.

Katsotte vain, että lapsenne opiskelevat pitkälle ja menevät hyviin ammatteihin. Muuten, nauttikaa elämästä.

Ei tuo nyt väärin ole, mutta ei kovin järkevää. Inflaatio voi syödä myös sijoituksia. Jos työelämä antaa ja tarjoaa paljon hyviä asioita, niin ei sieltä näin varhain kannata pois jäädä. Ovatko sairausvakuutukset kunnossa? Jos ei ole ja joudut/joudutte turvautumaan esim. sairauspäivärahaan, sen määrähän lasketaan ansiotuloista tai yrittäjän YEL-tuloista. Jos tulot ovat 0 euroa ja ne koostuvat vain pääomatuloista, jää sairausajan tulot minimiin. Vaikuttaa myös eläkkeisiin ja moniin muihin etuuksiin.

Ymmärrän jos työssäkäynti oli pelkkää tuskaa ja vaivaa ja kidutusta. Jos työn takia on menettänyt yöuniaan ja mielenterveyttään, niin sellaisessa paikassa ei ole hyvä jatkaa. 35- vuotias voi tehdä hyvin töitä vielä 10-15 vuotta ja saada sen kautta vaihtelua elämäänsä sen sijaan, mikä odottaa ilman työn tekemistä.

Olen 47 vuotias ja en voisi edes ajatella jääväni kotiin vielä. Viihdyn töissäni todella hyvin ja on työni on minulle enemmän kuin harrastus, joten en jaksaisi vain hengata ja miettiä miten saisin aikani kulumaan. Mieheni lopetti töiden tekemisen reilu pari vuotta sitten, mutta hänellä on ollut aina paljon hyviä ideoita tekemiseen kanssa ja hänen kotona oleminen on kuin hän olisi töissä. Teinimme olemme opettaneet työtä tekeviksi ja ahkeriksi ihmisiksi, jotka eivät ota rahaa itsestään selvyytenä.

Meillä ei ole ollut velkaa enää yli kymmeneen vuoteen ja on omakotitalo sekä mökki.

Mikäpäs siinä, jos talous kestää. Itse laskin, että voisin nyt viisikymppisenä lopettaa, eikä elintaso enää ikinä tästä laskisi. Vaan kun on kalliita haaveita eläkkeellä, joten täytyy yrittää sinnitellä.

Minun isällä oli nelikymppisenä jo "kolmenkymmen vuoden säästöt" mutta teki 65v saakka töitä koska "pitähään ne eläkkeet saada myös" . Nyt on ollut eläkkeellä pari vuotta ja myöntää että kyllä se olisi ollut parempi jättää työt aikasemmin

Ei työtä pidä tehdä sen enempää mitä tarvitsee.

Opetatte lapsille rahanarvon pienestä pitäen niin kyllä ne sitten pärjäävät.

Mulla oli sama tavoite. Siirtyi 45v ikään ja olen ollut nyt 3v pois työstä.

Jos ei keksi muuta kuin työntekoa omalle ajalle, niin on kyllä köyhä elämä.

Ja lapset ei kärsi tuosta jos kasvattaa kunnolla.

Eli: onnittelut!

Voithan sä jatkaa työntekoa jos haluat.

Munkin mies elää pääomatuloillaan, elänyt jo reilu parikymppisestä. Itse teen töitä ja aion jonkin verran tulla tekemäänkin vielä useita vuosia, jotta lapsemme saavat työnteon mallin. N40 ja M43

Itse jäisin mielelläni jo nyt 35-vuotiaana pois työelämästä, mutta ei ole mahdollista. Toki itsellänikin on jo säästöjä ja velaton talo, kiitos asumisen maaseudulla.

Lopetin 40 vuotiaana muutama vuosi sitten. Erittäin hyvää ja antoisaa on elämä näin. Ihmetytti parit kommentit tässä, ettei tiedä miten saisi ajan kulumaan, jos ei ole töissä. Outoa, tekemistähän on aivan loputtomasti. Ehkä ihmiset eivät myöskään helposti kestä rauhoittumista ja itsensä kohtaamista vaan hukuttautuvat työhön. Elämän syvempi merkitys on ihan muualla kuin töissä.

Kannattaa ottaa tosta Suomen Kommunistivaltiosta mallia ja jäädä työttömäksi elämään muiden rahoilla.

Pystyttekö elämään siis pelkillä osingoilla? Jos osingoilla pärjää, niin sitten kuvio ei ole kovin hasardi. Jos laskelmat ovat sen kaltaiset, että pitää niitä pääomiakin syödä, niin sitten voisi vähän miettiä.

Minä miettisin tuota siltä kannalta, mitä se nykyinen työ antaa palkan lisäksi. Jos se on jotain jonninjoutavaa, mistä ei saa itselleen mitään tyydytystä tai elämänsisältöä, niin joutaisihan sen lopettaa. Jos työ on mielenkiintoista ja mukavaa niin että sitä viitsii tehdä vaikkei olisi pakko, niin keventäminen voisi olla yksi vaihtoehto. 

Mieheltä ei välttämättä onnistu olla joutilaana seuraavat 40+ vuotta, jos on ikänsä yrittänyt. Hänestä saattaa nyt se ajatus tuntua houkuttelevalta, mutta luultavasti ei kovin kauan jaksa leikkiä pelkkää koti-isää ja oloneuvosta. 

Löytäisittekö jotain, mitä voisitte tehdä vaikka yhdessä ja osa-aikaisesti? Pienimuotoista yritystoimintaa kotoa käsin tai alkaisitte vaikka huviksenne rempata asuntoja kun lapset ovat koulussa. 

Eikä tässä varmaan ole kiire päättää. Ap voi jatkaa töissä jos viihtyy siellä hyvin. Kokeilkaa ensin miten se arki rullaa, kun mies on siellä kotona. Ehkä se työssäkäynti menee kevyemmin, kun tietää ettei ole pakko ja kun kotiin tullessa on vastassa mies lämpimän ruuan kanssa ja hyväntuuliset lapset?

Itse irtisanouduin työstä elokuun lopussa. Olen jo 51v ja työni oli ankeaa ja se tuntui pilaavan koko muun elämän. Tein kesän ajan neljä päivää viikossa ja sekin oli jo huomattava parannus täyteen työaikaan. Lopulta kuitenkin päädyin lopettamaan, kun loputon työttömyyskään ei tuntunut niin pahalta ajatukselta kuin kyseisessä työpaikassa jatkaminen. Meillä mies tienaa hyvin, mutta hänen työ on mielenkiintoista ja hän tykkää tehdä sitä. Hänelle olen yrittänyt ehdotella opintovapaata tai neljän päivän työviikkoa, mutta hänellä tuntuu olevan siellä töissä niin kivaa, ettei halua keventää. Ja hän voi tehdä etänä, joten saa olla puolet vuodesta mökillä. 

Hienoa, että mies on saanut jo näin varhaisessa vaiheessa palkinnon uurastuksestaan! Tekee hänelle varmasti hyvää nyt lepuuttaa ja viettää aikaa lasten kanssa. 

Ei ole väärin. Ei muuta kuin onnitelut niille jotka voivat valita koska lopettaa työelämä. Onnea!

Mukava kuulla että näin moni täällä on jo jättanyt oravanpyörän, itsekin toivon että voin jättää työt vielä kun on aivot ja keho kunnossa. =)

Taidat olla prinssinakkinen mies. 

Toihan ois parasta! Itse tähtään max viiteenkymppiin

Mites olis tehdä töitä pari päivää viikossa. Keikkailla millon missäkin?

Mitä selität naapureille kun aina olette himassa?

Vierailija kirjoitti:

Mitä selität naapureille kun aina olette himassa?

Itse sanoisin että nyt on varaa olla kotona ja nauttia elämästä.