Jos vanhemmat on ”vaikeita”, mitä lapsi voi tehdä?

Kannattaa ottaa etäisyyttä vanhempiin ja hakeutua terapiaan. He eivät selvästikään ole kykeneviä puhumaan kanssasi aiheesta joten älä turhaan satuta itseäsi enempää.

Ei mitään. Et voi korjata luonnevikaisia vanhempia, eivätkä he voi koskaan antaa sinulle sitä, mitä eniten janoat. Hakeudu terapiaan, lue kirjallisuutta aiheesta, hanki hyviä ystäviä, vaali muita sukulaisuussuhteita, jos sukulaiset ovat normaaleja. Opi ennen kaikkea rakastamaan ja hoivaamaan itseäsi. 

Tärkeää on myös ettei altistaa itseään toksisille vanhemmille, joten äitiin ehkä pitää laittaa välit poikki tai oppia ainakin suhtautumaan eri tavalla kuin vanhempaan normaalisti suhtaudutaan.

Etäisyyttä vanhempiin ja terapiaan niin kuin eka tähän vastannut sanoi

Valitettavasti toisia ihmisiä ei voi oikein muuttaa :( eli tässä tapauksessa vanhempia

Suosittelen surutyötä, terapiaa ja muita korjaavia ihmissuhteita 🤍

Olen ollut tuossa tilanteessa ja yrittänyt epätoivoisesti saada äitiä ymmärtämään, miltä minusta on lapsena tuntunut. Vuosia yritin, ei onnistunut. Sitten annoin periksi ja käsittelin asiat vain ammattilaisten kanssa. Tämä auttoi niin, että aikuisena olen kuitenkin onnistunut luomaan kohtuullisen hyvän suhteen molempiin vanhempiini, kun menneisyydestä ei ole puhuttu.

Nyt olen melkein 50 vuotta ja tänä vuonna kävin läpi oman hankalan kriisin. Sen yhteydessä äiti vihdoin pystyi käymään kanssani keskustelun, jossa hän otti vastuun menneistä virheistään ja myönsi myös tienneensä isän väkivallasta minua kohtaan. Ilmeisesti aikaisemmin hän ei vain pystynyt. Isän kanssa en ole ikinä edes yrittänyt keskustella, enkä aio yrittääkään.

Korjaavat ihmissuhteet ovat tosi tärkeitä. He voivat kuulla sinua ja validoida tunteesi ja kokemuksesi. Se on tosi tärkeää, että joku sanoo sinulle suoraan, että "kyllä, tuo oli vahingoittavaa sinua kohtaan". Minulla oli niin, että isä aina sanoi: "mitään ei ollut ja kaikki oli hyvin". Ahaa! No, en enää roiku siinä, että kuulisin hänen suustaan anteeksipyyntöjä tai edes sitä, että hän havaitsisi asioita itsessään ja omassa toiminnassaan. Etäisyys, vuosien kuluminen ja terapia auttavat myös. Jos haluat olla yhteyksissä, pidä se linjalla "hyvää päivää kirvesvartta". Kultareunus on se, että sinulla ei ole sitten heidän vanhuusvuosinaan mitään ristiä itselläsi. Voit huoletta jättää heidät yhteiskunnan vastuulle. Kaikki eivät kasva. 

Täällä on jo hyviä neuvoja annettukin. Voi olla että joskus vanhemmiten vielä jonkinlainen keskusteluyhteys edes toiseen vanhempaan aukeaa, voi olla että niin ei koskaan käy. Siksi asia kannattaa pyrkiä käsittelemään jonkun ulkopuolisen kanssa, sellaisen jolla ei ole kehenkään teihin tunnesiteitä, ja etsiä "perhettä" eli mukavia sukulaisia ja ystäviä ympärille.