En oikein jaksais enää ystäväni hypetystä lapsestaan

Tunnen ihmistyypin. Itse kyllästyin viidessä vuodessa.

Mielestäni on aina aika epäkohteliasta puhua lapsistaan. Jos toinen erityisesti kysyy, mitä lapsille kuuluu, voi LYHYESTI kertoa. Sitten pitää siirtyä muihin aiheisiin.

Tästä syystä lemppaan välittömästi ystäväni jotka ovat tulleet raskaaksi. Ei sitä molotusta jaksa kuunnella minuuttia kauempaa lapsista, raskaudesta ja vaikeuksista. 

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni on aina aika epäkohteliasta puhua lapsistaan. Jos toinen erityisesti kysyy, mitä lapsille kuuluu, voi LYHYESTI kertoa. Sitten pitää siirtyä muihin aiheisiin.

Epäkohteliasta on puhua myös kissoista ja koirista, tai työkavereista ja heidän toilailuistaan. Ketään ei oikeasti  kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni on aina aika epäkohteliasta puhua lapsistaan. Jos toinen erityisesti kysyy, mitä lapsille kuuluu, voi LYHYESTI kertoa. Sitten pitää siirtyä muihin aiheisiin.

Epäkohteliasta on puhua myös kissoista ja koirista, tai työkavereista ja heidän toilailuistaan. Ketään ei oikeasti  kiinnosta.

Työkavereista? Kertooko joku työkavereidensa toilailuista? Tuo olikin minulle uusi. Aika erikoista.

Oispa erikoita jos ei saisi iloita oman lapsensa menestyksestä 'ystävälle'.

Mikä se sellainen ystävä on, joka ei ole iloinen YSTÄVÄNSÄ puolesta. 

Eihän se ole ystävä ollenkaan!

Vierailija kirjoitti:

Oispa erikoita jos ei saisi iloita oman lapsensa menestyksestä 'ystävälle'.

Mikä se sellainen ystävä on, joka ei ole iloinen YSTÄVÄNSÄ puolesta. 

Eihän se ole ystävä ollenkaan!

Aloituksessa henkilö on kuunnellut 20 vuotta kaverinsa meuhkaamista lapsestaan. Eiköhän se riitä. Menestykset voi kertoa, lyhyesti. Niihin ei mene 20 vuotta.

Se vasta ärsyttävää onkin ne ihmiset jotka puhuu tätiensä, serkkujensa ja naapureittensa asioista. Huomasin kerran että tiedän kaiken tämän tyypin enosta, mutta hän ei ole kertaakaan kysynyt edes että onko minulla enoja tai tätejä. Minäminäminäminä. Kerran vuodessa jaksaa tavata tuota ihmistä enää.

Kateus vie kalatkin vesistä ;) 

Vierailija kirjoitti:

Oispa erikoita jos ei saisi iloita oman lapsensa menestyksestä 'ystävälle'.

Mikä se sellainen ystävä on, joka ei ole iloinen YSTÄVÄNSÄ puolesta. 

Eihän se ole ystävä ollenkaan!

Tietenkin olen iloinen heidän puolestaan enkä toivo mitään pahaa, mutta kun maailmassa on muitakin asioita mistä keskustella. Minullakin on lapsi. Hänestä puhutaan yllättävänkin vähän koska vartailussa hänen lapsensa. Myönnän että olen tuntenut salaisesti huonommuutta äitinä koska tuntuu joskus etten ole antanut kaikkea lapselleni joka on vaan "tavis" hänen ihmeeseensä verrattuna. 

AP

Narsistit elää kehuista. Inhottava "ystävä" sulla.

Jos lapsi tai nuori on kiinnostava, ihmisillähän on tapana aina tavatessa kysyä tästä, että mitä hän taas on tehnyt tai saavuttanut. Tämä saattaa ärsyttää nuorta itseään, mutta on hyvin tavallista. Mikäli tällaisia kysymyksiä ei tehdä, lapsesta tai nuoresta kertomisen pitää olla minimaalista.

Ystävyyssuhteiden eräs peruspilari on tasapuolisuus ja vastavuoroisuus. Työkavereissa, naapuruksissa yms täytyy pystyä tulemaan toimeen ja sietämään hyvinkin erilaisia ihmisiä, mutta ystävään kohdistuu suurempia odotuksia ja tarpeita ja ystävän jokainen valitsee itse. Siitä syystä myös ystävyyden ongelmat koskevat enemmän kuin satunnaisen tuttavan. Ymmärsin kirjoituksestasi, että koet ystävän jatkuvasti haluavan puhua lapsestaan ja erityisesti puheen aihe on aina tämän lapsen kehuminen. On tosi ymmärrettävää, että se alkaa pidemmän päälle tuntua painostavalta.  Jos ymmärsin oikein, koet ilmeisesti, että lapsipuheet vievät suhteettoman paljon tilaa ja sinun kuulumisillesi jää sitä vähemmän tai sinun lapsiasi ei samalla tavalla arvosteta?

Koska teillä on monikymmenvuotinen ystävyys, voisiko olla aika kauniisti ottaa asia myös puheeksi.  Mietin, että olisiko jokin seuraavista tavoista sinulle mahdollinen?

"Huomaan, että haluat usein korostaa lapsesi hyviä puolia. Mitä se asia sinulle merkitsee? Mitä minulta siinä toivot?" - näin tulisi sanoitetuksi ilman syyllistämistä tai riitaa, että olet havainnut tämän asian ja haluat kuulla, mitä sinulta edellytetään asian tiimoilta. Itse sitten tietenkin päätät suhtautumisesi, mutta ainakin ystäväsi voisi ehkä havahtua huomaamaan, edellyttääkö hän sinunkin jatkuvasti peesaavan kehumista.

Toinen vaihtoehto ottaa asia puheeksi olisi jonkinlainen rajaaminen. Kun puheet lapsesta seuraavaksi alkavat, voisikohan jotenkin ilmaista, että kiva, että X:llä menee hyvin, mutta jutellaanko vaihteeksi aiheesta Z: ja sitten siirryt siihen, vaikkapa näkemääsi teatteriesitykseen tai kertomalla jotain omasta elämästäsi. Tällä tavalla ystäväsi saa tilaisuuden nimenomaan vastavuoroisuuteen.

Kuulostavatko nämä puheeksiotot epäystävällisiltä tai tönköiltä, vai voisivatko ne olla mahdollisuus parempaan, vuorovaikutteisempaan yhdessäoloon.

KirkkoSisko kirjoitti:

Ystävyyssuhteiden eräs peruspilari on tasapuolisuus ja vastavuoroisuus. Työkavereissa, naapuruksissa yms täytyy pystyä tulemaan toimeen ja sietämään hyvinkin erilaisia ihmisiä, mutta ystävään kohdistuu suurempia odotuksia ja tarpeita ja ystävän jokainen valitsee itse. Siitä syystä myös ystävyyden ongelmat koskevat enemmän kuin satunnaisen tuttavan. Ymmärsin kirjoituksestasi, että koet ystävän jatkuvasti haluavan puhua lapsestaan ja erityisesti puheen aihe on aina tämän lapsen kehuminen. On tosi ymmärrettävää, että se alkaa pidemmän päälle tuntua painostavalta.  Jos ymmärsin oikein, koet ilmeisesti, että lapsipuheet vievät suhteettoman paljon tilaa ja sinun kuulumisillesi jää sitä vähemmän tai sinun lapsiasi ei samalla tavalla arvosteta?

Koska teillä on monikymmenvuotinen ystävyys, voisiko olla aika kauniisti ottaa asia myös puheeksi.  Mietin, että olisiko jokin seuraavista tavoista sinulle mahdollinen?

"Huomaan, että haluat usein korostaa lapsesi hyviä puolia. Mitä se asia sinulle merkitsee? Mitä minulta siinä toivot?" - näin tulisi sanoitetuksi ilman syyllistämistä tai riitaa, että olet havainnut tämän asian ja haluat kuulla, mitä sinulta edellytetään asian tiimoilta. Itse sitten tietenkin päätät suhtautumisesi, mutta ainakin ystäväsi voisi ehkä havahtua huomaamaan, edellyttääkö hän sinunkin jatkuvasti peesaavan kehumista.

Toinen vaihtoehto ottaa asia puheeksi olisi jonkinlainen rajaaminen. Kun puheet lapsesta seuraavaksi alkavat, voisikohan jotenkin ilmaista, että kiva, että X:llä menee hyvin, mutta jutellaanko vaihteeksi aiheesta Z: ja sitten siirryt siihen, vaikkapa näkemääsi teatteriesitykseen tai kertomalla jotain omasta elämästäsi. Tällä tavalla ystäväsi saa tilaisuuden nimenomaan vastavuoroisuuteen.

Kuulostavatko nämä puheeksiotot epäystävällisiltä tai tönköiltä, vai voisivatko ne olla mahdollisuus parempaan, vuorovaikutteisempaan yhdessäoloon.

Julmetun passiivis-aggressiivista. Ihme neuvoja täällä.

Kiitos n:rolle 14 palautteesta. Kokisit siis tuollaisen kysymyksen epäystävällisenä etkä avoimena? Sitä en tarkoittanut. Hyvä kuulla, että sen voisi kokea negatiivisesti, en itse kokisi, vaan nimenomaan reiluna.  Mitenköhän asian sitten voisi ottaa puheeksi nätimmin. Koska sekään ei ole hyvä, että ap välttelee ystäväänsä kyseisen puheenaiheen takia. 

Minun tätini on tuollainen. Ei puhu muusta kuin lapsenlapsistaan koko ajan. Ja nimenomaan kerskaillen, ovat urheilumestareita, pelkkiä kymppejä, ihanan sosiaalisia jne.

Välttelen koko ihmistä.

Keskustelussa EI ole sopivaa puhua pidempään asiasta joka ei oletettavasti toista kiinnosta, omat matkat, hankinnat, lemmikit. Jos ihmisillä on samanikäiset lapset ja puhe on realistista, voi se kiinnostaakin molempia mutta toista kannattaa pyrkiä lukemaan.

Ja kerskailu ärsyttää aina. Omia tai lastensa ansioita voi tuoda sivumennen esiin,mutta omaa ylemmyyttä ei sovi koko ajan hokea. Toinen jää siinä pelkäksi ihailevaksi yleisöksi.

Sanoisin varmaan jotain tällaista: "X on ihana lapsi ja on ollut kiva kuulla, että hänellä menee hyvin. Minusta kuitenkin tuntuu usein, että muut lapsesi jäävät jotenkin varjoon. Mitä teidän Katrille kuuluu?" Ja siitä johdattelisin pikku hiljaa aihetta lapsista johonkin muuhun suuntaan päin.  :)

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin varmaan jotain tällaista: "X on ihana lapsi ja on ollut kiva kuulla, että hänellä menee hyvin. Minusta kuitenkin tuntuu usein, että muut lapsesi jäävät jotenkin varjoon. Mitä teidän Katrille kuuluu?" Ja siitä johdattelisin pikku hiljaa aihetta lapsista johonkin muuhun suuntaan päin.  :)

Miksi ei vain ilman tuota alkulitaniaa ihan suoraan paukauttaisi, keskeyttäen meuhkaamisen lempilapsesta, että Mitä teidän Katrille kuuluu? Voisi ottaa vihjeestä onkeensa. Ja sitten jos puhuu Katristakin liian pitkään, voi paukauttaa keskeyttäen sen, että miten se teidän mökkiremontti.

Herraisä, sä tunnet mun entisen työkaverin XD Pakosti. Joka keskustelu kiertää hyvin nopeasti hänen erinomaiseen poikaansa. Kun se X sitä taikka tätä. Ja kun X oli taas niin fiksu jajaja.... Aivan karmeeta kuultavaa. X sai kesätyöpaikan joltain huoltiksen kassalta tms. niin se oli suunnilleen seuraava Suomen Pankin johtaja. Suitsutus oli loputonta ja täysin kritiikitöntä. X ei menestynyt opinnoissa, vaihtoi helpommalle linjalle. "Se on niin määrätietoinen" hymistelee äippänsä. Puhe oli sitä luokkaa, että joskus kävi mielessä onko äitinsä ihastunut poikaansa. Aivan prkeleen rasittavaa olla jatkuvasti ihastelemassa tuntemattoman kundin tekemisiä. Ja jätkähän oli aivan tavallinen nuori, joka opiskeli ja teki hanttihommia. Pikkasen suhteellisuudentajua ei olis ollut yhtään huono juttu.

Vierailija kirjoitti:

Herraisä, sä tunnet mun entisen työkaverin XD Pakosti. Joka keskustelu kiertää hyvin nopeasti hänen erinomaiseen poikaansa. Kun se X sitä taikka tätä. Ja kun X oli taas niin fiksu jajaja.... Aivan karmeeta kuultavaa. X sai kesätyöpaikan joltain huoltiksen kassalta tms. niin se oli suunnilleen seuraava Suomen Pankin johtaja. Suitsutus oli loputonta ja täysin kritiikitöntä. X ei menestynyt opinnoissa, vaihtoi helpommalle linjalle. "Se on niin määrätietoinen" hymistelee äippänsä. Puhe oli sitä luokkaa, että joskus kävi mielessä onko äitinsä ihastunut poikaansa. Aivan prkeleen rasittavaa olla jatkuvasti ihastelemassa tuntemattoman kundin tekemisiä. Ja jätkähän oli aivan tavallinen nuori, joka opiskeli ja teki hanttihommia. Pikkasen suhteellisuudentajua ei olis ollut yhtään huono juttu.

Heh.