rehellisesti: häpeätkä miestäsi?

En! Ei tarvi :) Ehkä häpeäisin jos hän käyttäytyisi typerästi julkisesti..

Joskus kauan sitten kyllä, teinimäistä kielenkäyttöä yms, mutta hyvin olen kouluttanut vuosien aikana :)

ja sit mua ärsyttää kun se vieraiden läsnäollessa ottaa ensin itse ja tarjoaa sitten vasta muille.



Mut ei nyt voi sanoa että häpeäisin.

Innostuu välillä liikaa ihan mitättömistä asioista, touhottaa sitten kavereilleen niistä.

Ei oikein osaa sellaisia perinteisiä kohteliaisuussääntöjä, eli jos vaikka tulee vieraita yllättäen (siis jotain hänen tuttujaan lähinnä) ei koskaan tajua tarjota heille mitään. Aina saan sitten olla kysymässä, että haluaisivatko kahvia tai jotain. Ja joskus kun ollaan vieraiden kanssa kahvipöydässä, saattaa itse ottaa ensimmäisenä kakkua tms. ja nousta kaatamaan vain omaan kahvikuppiinsa lisää kahvia... :-/

hänkin on lihonut melkoisest. On silti komea ja fiksu.



Exää häpesin, vaikka oli todella komea. Mut niin äärettömän sivistymätön ja epäsosiaalinen. En nyt itsekään mikään sivistyksen kukkanen ole, mutta exä oli jotenkin niin.....

Siksi tuo onkin exä. Oli kouluttamaton moukka jolla ei ollut käsitystä paremmista käytöstavoista. No, sen siitä saa kun rupeaa seurustelemaan 15 veenä - ei tiedä minkälainen toinen oikeasti on.



Nykyisen miehen kanssa ei tarvitse hävetä missään.

Jos sinä häpeät, niin kyse on sinun korvien välistä. Se on sinun ongelmasi, ei miehesi.



Miehesi voi olla omituinen, mutta ei ole sinun tehäväsi hävetä hänen puolestaan....

Joskus ärsyttää kun se lähtee verkkareissa kauppaan tai just tuo kun ei tajua tarjota vieraille ensin. Ja välillä sillä on mun mielestä tosi tylsät puheenaiheet kun on vieraita kylässä.

Silloin kun se esim. alkaa jaaritella työasioistaan seurueessa jota ei selvästikään hirveästi kiinnosta.



Tai silloin kun se kerskailee esim. meidän asunnolla (jossa ei ole mitään kerskailemista) tai muuten vain kertoo juttuja sellaiseen reteään "vähänks mä olen kova jätkä" -tyyliin.



Mutta tätä ei onneksi tapahdu kovin usein.

Vielä yleensä ihan mitättömille asioille pitää huutaa ja kirota.

Varmaan kuuluu naapurikylään asti se karmea karjunta ja rumat sanat (oli sitten sisällä tai ulkona).

Muuten osaa olla sisäsiisti tapaus, mutta se älämölö kun kaikki ei menekään putkeen...

joskus harvoin, kun hokaan hänen kertovan jotain juttua/vitsiä uudelleen samoille henkilöille (joille siis kertonut joskus aiemmilla kerroilla) niin vähän nolottaa hänen puolestaan muttei muuten tartte hävetä.

mutta hän varmaan häpeää välillä minua, olen aikamoinen töksäyttelijä monesti...

mutta mieheni häpeää minua :(

Ja toivon myös ettei hänkään häpeä minua. Itseään pitää tietysti huonompana kuin onkaan. Älä ap häpeä enää miestäsi vaan rakasta vaan enemmän rakkaus saa aikaan ihmeitä!

Ehkä joskus, kun puhuu minun mielestäni vähän liikaa (hän ei ole suomalainen, suomalaisen miehen kanssa tuskin olisi tätä ongelmaa... ;-) ehkä sitten vastapainoksi jotain muuta). Muuten ei ole mitään hävettävää, on komea, hyvinkäyttäytyvä, kohtelias ja osaa keskustella ihmisen kuin ihmisen kanssa.

sekä loputtomalla työhölynpölyllä.

Mutta hyvin harvoin. Ihana on hän ;)

se on niin komea ja edustava ja mä tälläinen persjalka.

Miehelleni ei tuottaisi mitään vaikeuksia mennä michelin-tason ravintolaan lenkkareissa ja rispaantuneissa housuissa - itse asiassa hänellä ei taida edes olla muunlaisia housuja. Käytös hänellä on kuitenkin kuin Saharan prinssillä. Luontaisesti täysin moitteeton.

No, saa ihan vapaasti hävetä. Mikäs siinä. Ei minussa kyllä mitään hävettävää ole, mutta hänelle ei kelpaa kuin Miss Täydellisyy.



Exää häpesin joskus. Hänellä oli outo tarve yrittää vääntää vitsejä asioista kuin asioista. Ketään ei naurattanut eikä huvittanut, mutta hän vain letkautteli.

viat. Ja muut tykkäävät suorasukaisesta miehestä, joka sanoo (lue huutaa) mielipiteensä julki tilanteessa kuin tilanteessa.



Mulla on kans korvien välissä vikaa :) :)