Jäin nololla tavalla kiinni, vaikka en mitään pahaa tehnytkään

Sunnuntai-aamu. Käynnistän autoni ja lähden ajamaan Pohjanmaalle erääseen paikkaan, jossa en ole koskaan käynyt, mutta syy mennä sinne on se,että kaverini tuore vaimo on sieltä alkujaan kotoisin ja edellisenä iltana siellä oli heidän häät. Matka kestää kolmesta neljään tuntia. Minua ei kutsuttu,katselin vain kuvia somesta. Paikat oli sinne merkitty, niin kirkko kuin juhlapaikka ja sitten toki yhteisiä tuttujamme. Olin pettynyt, mutta myös tilanpuute rajoitti vierasmäärää. Jokatapauksessa työttömänä on aikaa, joten ei kun reissuun.
Saavun kirkon Pihaan. Kello lähentelee kahtatoista. Jumalanpalvelus on ohi ja piha hiljainen. Viimeisetkin tuttavat alkavat suunnata kotiinsa, koska mikäli joku on jäänyt lähistölle hotelleihin, alkaa olemaan aika kirjautua niistä ulos. Huomennahan taas arki ja useimmat menevät töihin. Tuntuu oudolta tulla paikalle silloin, kun muut tuttavat lähtevät.
Nyt istun kirkossa ja mietin eiliset tapahtumat kuvia katsellen ja tutuille jutellen, kun kohdistan heidät kuvien perusteella paikkoihin, jossa he olivat eilen olleet. Kuuntelen samalla niitä biisejä, joita aiemmin porukalla olimme bileissä kuunnelleet. .
Poistun kirkosta ja ajan juhlapaikan pihalle. Se on suljettu, mutta pihalla on pari autoa ja joku liikkuu, joten siellä ilmeisesti asutaan. Tuttuja ei näy.
Ennen kuin lähden takaisin kotiini, mietin, onkohan hääpari jo matkalle lähdössä. Käyn vielä paikkakunnan keskustassa kaupassa. Sitten kuulen tuttuja ääniä,jota huutaa -Janne, mitä ihmettä sä täälä teet?
Käännyn ympäri ja näen muutaman tuttavani/kaverini, jotka ovat olleet kutsuttuna häissä. Yksi heistä oli bestman.
Menen sanattomaksi ja paniikkiin. Mitä nyt teen ja sanon?

Olen edelleen nolona ja mietin, mikä juttu on lähtenyt liikkeelle? Ketään en ole nähnyt, mutta mitä sanon, kun tiedän juorujen liikkuvan.