Miksi niin harva ihminen sytyttää?

Sanotaan, että me humanoidit ollaan niin nirsoja. Mietin tätä tänään, kun treffit ihan kivan netti-ihmisen kanssa päättyivät jälleen niin, että jouduin kauniisti ilmaisemaan, etten ole kiinnostunut. Mulla ei ole moniakaan ehdottomia kriteerejä ihmiselle, mutta en voi sille mitään, jos en syty ihmisehdokkaasta. En voi olla intiimisti ihmisen kanssa, joka ei viehätä. Toistuvat treffit erilaisten ihmisten kanssa ovat yhtä lailla pettymyksiä meille humanoideille, ainakin minulle - ei pelkästään sille osapuolelle, joka tulee torjutuksi. Kun haluaisi syttyä toisesta - useimmiten tapaan tosi mukavia ihmisiä - mutta ei…Siinä on vielä kivana lisänä se syyllisyys siitä, että taas jouduin lemppaamaan symppiksen ihmisen, joka varmasti pitää minua nyt kusipäisenä nirppanokkana. Innostun ani harvasta ihmisestä, silloin yleensä todellakin sytyn, ja juttu johtaa pitkään suhteeseen. Niitä on ollut elämässäni muutama, ja oikean ihmisen seurassa olen voimakkaasti seksuaalinen.

Miten teillä muilla vanhemmilla sinkkuhumanoideilla? Olen jo hiukan iäkkäämpi tapaus, mutta näyttäisi vähän nuoremmatkin ihmiset olevan jonkin verran kiinnostuneita. Mutta sekään ei auta, kun en näköjään livenä kiinnostu edes itseäni nuoremmista. En ole sapioseksuaali. Ravintolassa (silloin harvoin kun käyn) tulee joskus ohimennen vilkaistua jotakin komeaa ihmistä, mutta olen epävarma ja alan himmailla, jos katsekontaktia syntyy. Nettideittailu on meille ujommille helpompaa, kun asetelma on alun alkaen selvä. Ja kyllä me humanoiditkin ollaan aika epätoivoisia välillä. Se vaan ei ratkea sillä, että otetaan kuka tahansa, joka tulee vastaan. Ei ole mahdollista laskea rimaa, jos sen paikkaa ei ole itse valinnut.