Mikä tekisit tässä tilanteessa? (ov)

Isäsi käy teillä pari kertaa viikossa, jotta sinä saat hiukan vapaa-aikaa. Ja toisaalta olet kiltti ja lapsenlapsi on isällesi tärkeä ja olet antanut tilanteen jatkua ennallaan.



En ymmärrä. Käykö isäsi siis hoitamassa lastasi, että sinä saat huilata vai käykö hän katsomassa lasta? Jos hän käy katsomassa lasta, sinä päätät, koska teille sopii tulla. Jos taas olet pyytänyt häntä hoitamaan lasta, että saat vapaata, älä vastedes pyydä tai pyydä harvemmin. Tai voitko vielä lapsen hänen luokseen?



Oikeassa olet siinä, että jos lapsi jo reagoi, on aiheellista vähentää yhteydenpitoa. Itse yh:na mietin myös sitä, että jos olet lapsen isän kanssa hyvissä väleissä, eikö lapsen tapaamiset isän kanssa riitä sinulle omaksi ajaksi tai voitko pyytää lisää tapaamisia lapselle isän kanssa, jotta saat oman aikasi sitä kautta ja lapsen isäkin näkisi lastaan enemmän.



Tuo sun viesti jätti aika paljon auki ja ikävä kyllä, oon nyt niin finaalissa, että pakko mennä nukkumaan, vaikka mielelläni olisin kuullut lisää. Olen itsekin yh ja lasten isä on käytännössä ainoa taho, joka takaa mulle omaa aikaa; sekin vain useimmiten menee vuorotyössä. Mutta mieluummin näin kuin niin, että lapsia hoitaa ihminen, jonka kanssa joudun "tappelemaan" mennen, tullen ja palatessa.



Tsemppiä joka tapauksessa; ei ole helppoja nämä perhekuviot tänä päivänä! :)

minun isäni on ollut samanlainen äidilleni, minulle ei voi olla, koska en anna olla. Ei tavata, jos ei osata käyttäytyä.



Meillä on ns ydinperhe, mutta ei minulla ole koskaan omaa aikaa paitsi työ&työmatka. Sen vaan nyt on pakko riittää

mieti josko pärjäisit vähemmällä niin et joutuisi tapaamaan isääsi niin usein jos hänen tapaaminen kerran aiheuttaa pahaa mieltä.

Etkä selvästikään ole hänen silmissään aikuinen, vaan läksytettä lapsi.



Oma äitini kirjasi ruutuvihkoon listoja minun puutteistani. Nytpä ei ole lapsillani sitten enää mummia.



Ei se lapsenlapsi ole mikään oikeus, joka oikeuttaa minkälaiseen käytökseen tahansa. Se pitää ansaita ja sen saa jos kunnioittaa lapsen vanhempaa.



Ei lapsi tee tuollaisella kuviolla yhtään mitään.

Viestissäni on monta juttua aukinaista, koska en liian tarkasti halunnut kuvata tilannetta etten tule tunnistetuksi. Sanotaanko, että minulla on pari kertaa viikossa iltaisin tärkeä työmeno, jonka takia tarvitsen lapsenkaitsemisapua. Tyttäreni isoisä tarjoutui auttamaan, mutta joka kerta kun hän tulee menee ensimmäinen puoli tuntia riitelyyn ja sitten lapsi ei tietenkään uskalla jäädä isäni hoteisiin.



Tytön oma isä asuu meistä kaukana ja isä ja lapsi näkevät toisiaan vain kerran kuussa.



Alan kallistua ulkopuolisen palkkaamiseen noiksi työmenoilloiksi. Taloudellisesti on jo valmiiksi tiukkaa, joten olisi ollut siinäkin mielessä mukava jos isäni olisi hoitanut lapsenlastaan.



Tilanne ja ratkaisuhan on ihan kylmästi katsottuna selkeä, emme pidä enää yhteyttä isääni. Voin paremmin ja jaksan arkea helpommin, kun isäni ei ole mukana kuvioissa. Hänellä on esim. tapa soitella usein minulle ja nekin puhelut päättyvät usein riitelyyn.



Mutta silti tuntuu pahalta isäni puolesta. Hän tavallaan rekonstruoi riitelykaavallaan ja suhtautumisellaan minuun lapsuudenkotiani, jota selvästi kaipaa. Olen ottanut hänen silmissään äitini paikan. Äitini on siis jo kuollut. Minulla on juuri seurustelusuhde päättynyt ja isä näkee sen tilanteena, jossa minä tarvitsen jonkun joka määrää ja komentaa minua. Valtaa siis enemmän tilaa, jos minulla ei ole miesystävää.



Pimeä kuvio, tiedän. Isälläni on taustalla jonkin sortin mt-ongelmaa. Itse kaipaan vain rauhaa, positiivista ilmapiiriä, hyvää yhdessäoloa lapseni kanssa. Haluaisin auttaa isääni, mutta hän ei näe käytöksessään mitään normaalista poikkeavaa eikä suostu ehdottamaani yhteisterapiaan.



Eilen isäni siis läksytti minua siitä, että kännykkäni akku oli loppunut ja kännykkä poissa päältä 20 minuuttia jolloin hän oli juuri yrittänyt saada minua kiinni. En kuulemma arvosta häntä, koska en pidä kännykkääni päällä. Totta tuo siis, että isäni kohtelee minua kuin lasta. Sidoksissa isääni olen siten, etten raaski katkaista välejä häneen, vaikka varmasti auttaisi kaikkia. Ehkäpä pitäisi niin tehdä kuitenkin. Antamalla hänen kohdella minua miten sattuu lähetän kyllä aivan väärää viestiä monessakin mielessä.



Näitä sukuongelmia on kaikilla, tiedän. Helpottaa vain kirjoittaa asiasta. Näkee tilanteen selkeämmin.



Ap

asiaa myös siltä kannalta että lapsesi oppii isältäsi myös miehen kuvaa joka ei kyllä näin ulkopuolisen silmin todellakaan kuulosta hyvältä. Sinuna tekisin selvän pesäeron isääsi, todennäköisesti myös kertoisin hänelle syyt kylmän rauhallisesti päätöksen takana. Jos isäsi haluaa edelleen olla elämässänne, on hänellä muuttumisen paikka. Osoita hänelle selkeästi että olet aikuinen ihminen jolla on täysi päätösvalta omaan elämäänsä!

tuosta kännykästä - ymmärrän isäsi suuttumuksen jos akku oli loppu silloin kun hän oli lapsesi kanssa (pitäisi olla mahdollisuus saada sinut silloin kiinni). Jos taas isäsi ei tuolloin ollut lapsesi kanssa sinun ollessa muualla niin suuttuminen on älytöntä ja kuvaa suhteenne asetelmaa.

lapsi ilmeisesti hermostuu teidän riitelystä, ei ehkä niinkään isäsi sanomisista, eikö vaan? Varmasti isäsi on epäreilu ja hankala, mutta voisit myös miettiä miksi otat hänen sanomisensa niin vakavasti että alat riidellä. Etkö voisi ajatella, että kunhan puhuu, mitäpä siitä, minä olen järkevä aikuinen ja kestän kyllä höperön ukon nalkutuksen. Tai opetella vastaamaan naurahduksella vastaan väittämisen sijaan. Vaikeaa se varmasti on ja isäsi vain jatkaa jankutustaan, mutta jos sinä olisit riitelemättä ja yrittäisit päästä lähtemään pois nopeasti, ei lapsikaan ehkä hermostuisi.



Ajattelin vaan että jos isoisä kuitenkin on myös lapselle rakas ja käyttäytyy häntä kohtaa hyvin, olisi sääli katkaista heidän suhteensa. Eikä se opettaisi lapselle sen parempaa mallia perheen sisäisistä väleistä...

siksi tilanne onkin hankala. Kännykkän akun sammuminen ei liittynyt tilanteeseen jolloin lapsi isälläni. Siksi puolen tunnin riita asiasta oli suhteeton ja älytön, ja muutenkin. Kuvaavaa on esim. se, että isäni on mustasukkainen jos lähetän tekstiviestiä hänen ollessa läsnä, haluaa tietää kenelle lähetin viestin.



Tuota olkien kohattelua ja naurahtelua olen myös yrittänyt lukuisia kertoja. Ei auta, isäni saa lisää vettä myllyyn ja alkaa jankuttaa loputtomasti sekä lopultaa huutaa jos ei saa minua mukaan riitaan.



Miehen malliksi isästäni ei todellakaan ole enkä halua tytön oppivan, että näin miehet kohtelevat naisia ja se on ok jos sen sivuutan. Siksi alan vähitellen tulla siihen tulokseen, että vähennän yhteydenpitoa isääni. Tämä suhde on pelkästään negatiivinen, vie energiaani ja lisäksi hän saattaa sanoa ilkeästi jo lapsellenikin sekä vähätellä tytön itkua. Hän ei osaa lohduttaa lasta eikä ottaa lasta syliinsä jos tyttö itkee.

Surullista isoisän kannalta, mutta toisaalta hän ei opi eikä kehity ellen minä näytä rajojani.

Kiitos vastauksista; ne auttoivat selkeyttämään omaa kantaani.



Ap

meillä minun vanhempien kanssa vähän samankaltainen tilanne, ja anopin kanssa tavallaan myös.



minun vanhempani ovat vähän samanlaisia siinä että katsovat oikeudekseen ojentaa ja haukkua mua heti jos heidän mielestään on tarvetta. antavat myös ymmärtää välillä että lapseni olisivat huonosti kasvatettuja, ja varsinkin äitini pitää kotiani aivan järkyttävän sotkuisena. no, meillä on kolme pientä poikaa, olisi mahdotonta pitää kotia koko ajan siistinä, kun mies ei ole juuri koskaan paikalla. mielestäni - ja kaikkien muidenkin mielestä! - hoidan lapseni ja kaiken muunkin aivan käsittämättömän hyvin. monet ihmettelevät miten oikein jaksan kaiken yksin. mutta vanhempani siis eivät, vaan aina löytyy jotain mistä narista. he kuitenkin ovat lasten ainoat isovanhemmat koska anopin kanssa emme ole yhteydessä, ja lisäksi isäni on pian kuolemassa vakavaan sairauteen, joten olen paininut vähän saman ongelman kanssa kuin ap, haluaisin vähentää tapaamisia, mutta en raaski.



anopin kanssa taas emme ole enää ollenkaan yhteydessä koska hän on aivan seinähullu. oli helppo lopettaa tapaamiset kokonaan kun alkoi ilmaantua ovelle kutsumatta ja tunki väkisin sisään jos erehtyi avaamaan, ja lapsille jutteli pelottavia hulluja juttuja.



nämä ovat niiiiiin vaikeita asioita mutta minä olen myös ap sitä mieltä että sinun tilanteesi on vielä paljon pahempi kuin minulla omien vanhempieni kanssa, en sinuna pitäisi paljoakaan yhteyttä isääsi. lapsi on tärkein, tuo oli minusta ratkaiseva lause ettei isäsi osaa lohduttaa lasta eikä ota syliin. ei ole sopiva hoitaja lapselle siis. ei ne mll:n hoitajat niin kalliita ole, ota sellainen.



itse olen taas viime aikoina alkanut vähentää vanhempieni kutsumista meille, ettei tarvitse huomautella, ja lapset menevät sinne niin että itse en ole paikalla kuin pakollisen ajan. lasten kanssa kuitenkin tulevat hyvin toimeen ja lapset pitävät isovanhemmista. toisin kuin ap:n isä, minun vanhempani pitävät lapsia paljon sylissä yms. kaikki negatiiviset kommentit kohdistuvat vain minuun.