Ikääntymisen hyviä puolia: olen helpommin lähestyttävä ja saan kuulla kivoja kommentteja ja keskusteluja
Olen aina ollut sosiaalinen ja iloinen, en siis näytä myrtsiä naamaa. Mutta tässä 50+ iässä ilmeisesti minut koetaan niin "harmittomaksi ja mummomaiseksi", että ihmiset aloittavat aiempaa useammin spontaanisti keskustelun kanssani. Miehet ja naiset, nuoret ja vanhat. Toki joku voisi tätä pitää ahdistavana, mutta minusta se on oikein kivaa. Ja tämä siis tylystä käyttäytymisestä moititussa stadissa.
Onko kukaan muu huomannut samaa?
Kommentit (6)
Minulla samaa kokemusta, ikää myös 40+. Olin nuorena aika näyttävä, nykyisin ikä antaa suojaa ja pukeudun myös hyvin tavanomaisesti. Ihmiset juttelevat helposti.
En. En ole kahteen vuoteen ollut tilanteissa, joissa olisin tuota päässyt testaamaan. Mua lähestyttiin pikkulasten äitivaiheessa herkästi ja nuorena naisena.
Luulen, (voin olla väärässäkin) että olen tullut sen verran arvokkaan näköiseksi, ettei mua enää ensimmäisenä lähestytä. Saan nimittäin kaupassa esim. aina hyvää palvelua, joskus jopa ohitse muiden.
Nuoria naisia ei uskalla helposti lähestyä, he luulevat heti iskuyritykseksi, jos aloitat keskustelun.
Minä vähän luulen, että iän myötä omakin itsevarmuus ja rentous on kasvanut eli viestittää huomaamattaan sitä, että "olen sosiaalinen ja mukava, mulle voi jutella".
Pääsen pappojen ja mammojen juttelurinkiin mukaan, vaikka olen keski-ikäinen.
Kyllä vain, ikää tosin "vasta" 40+ v.
Muistan ikuisesti, kun nuorena, pikkukylästä Helsinkiin muuttaneena, yritin metrossa jutella vieruskaverille jotain small talkia. Vieruskaveri katsoi kuin hullua, ja vaihtoi kiireesti paikkaa.