Seuraava vauva aina hieman isompi? HELP!

Jos jotain pitää veikata, niin sanoisin, että sun elämäntavat vaikuttaa vauvaan painoon samalla tavalla, kun mitä ne on vaikuttanut sinunkin painoon ja sen takia se on vuosien aikana noussut.

Mulla kolmas oli kaikista vauvoista pienin, kuitenkin täysiaikaisena syntynyt. Mun oma paino on ollut esikoisen kohdalla suurin, sen jälkeen vähän laskenut, mutta ei merkittävästi.

Mutta tsemppiä sinulle. Tuo arvio voi olla aika yläkanttiin tehty. Ja kun sulla on kuitenkin jo 3 synnytystä takana, niin hyvin se menee, vaikka vauva olisikin vähän isompi. Toivotaan näin! Ja onnea vauvasta :)

Ei pitäs olla merkitystä iällä tai äidin painolla.

Palautumiseen vaikuttaa myös sun kunto raskausaikana ja sitä ennen sekä paljonko tuli vaurioita synnytyksessä.

Onko raskausdiabetes kuitenkin tutkittu, kun se voi hoitamattomana nostaa vauvan painoa?

Kiitos! Mielestäni olen kohtalaisen samanlailla syönyt/liikkunut, mutta myönnän, että iän tullessa lisää painonhallinta on muuttunut vaikeammaksi. -ap

Radi on tutkittu, sitä ei ole nyt eikä ole ollut aiemmissakaan raskauksissa.  -ap

Neljä lasta, yksi käynnistyskokemus, joka oli todella positiivinen. Kalvot puhki suoraan, säännölliset supistukset siitä tunnin kuluttua, synnytyksen kokonaiskesto oli alle puolitoista tuntia. Mulla kans neljättä lasta neuvolalääkäri arvioi neljän kilon painoiseksi laskettuun aikaan mennessä, mutta painoikin sitten syntyessään vain himpun yli kolme kiloa. Itse arvelen, että kun on useampi raskaus, niin se voisi jo vaikuttaa siiten kohdunpohjanmittaan, jota kuitenkin osin kokoarvion tukena neuvolassa käytetään. Kolmesta ekasta lapsesta palauduin joutuisaan, mutta neljännen kohdalla meni jo selkeästi pidempään.

Omalla kohdalla 36v ikäisenä saatu kuopus oli pienin, 34v ikäisenä saatu keskimmäinen suurin. Käsitykseni mukaan sun painolla tai sun ja lapsen isän syntymäkoolla ei ole asian kanssa mitään tekemistä. 

Sinuna toivoisin, ettet joudu käynnistykseen. Käynnistyksessä on aina omat riskinsä, esim. omassa tapauksessa lapsen sydänäänet laskivat ilmeisesti oksitosiinitipan takia ja piti imukupilla ottaa ulos. Olen toisaalta itsekin samasta syystä imukupilla syntynyt. Itsellekin käynnistys oli aika karmea kokemus, koska pelkkä kalvojen puhkominen ei riittänyt ja oksitosiinitipalla vauhditetut supistukset olivat ihan järkyttäviä. Voi toki olla, että kun synnytyksen kokonaiskestokin jäi alle viiteen tuntiin, voimakkuus oli toista luokkaa kuin jos olisi ollut hitaampi avautumisvaihe. Mikään muu kivunlievitys ei auttanut kuin epiduraali ja kokeilin melkein kaikkea mahdollista, paitsi ammetta (joka oli ainoa, jonka olin alunperin halunnut), koska sinne ei tipan kanssa saanut mennä.

Odotan toista ja tällä kertaa haluaisin synnyttää ihan omin neuvoin, mutta koska on (raskaus-)diabetes ja muutenkin riskiraskaus, niin jos ei ennen laskettua aikaa synny omin tahdoin, varmaan joutuu taas käynnistykseen, koska eivät insuliinihoitoisia radiraskauksia päästä yliajalle. Ei, vaikka lapsella oli viimeksikin kaikki hyvin ja painoi vain reilut 3,3kg.

Vauvan koosta vähän ohi aiheen, kyllä järkytyin kun tätini sanoi lastensa painaneen 4,5kg, 4,9kg ja viimeisen yli 5kg :O Ja kaikki alakautta.

Oman kokemukseni mukaan omalla koolla ei ole välttämättä vaikutusta (joskin tietysti ns. sokerivauvathan tuppaavat olemaan isompia), itse olin 10kg kevyempi toisen raskauden alkaessa, kuin ensimmäisellä kerralla, jolloin olin myös normaalipainoinen, silti vauva oli 4cm pidempi ja 1,5kg painavampi (eli reilusti yli 4kg painoa) mitä esikoinen. Toisella kerralla myös liikuin enemmän (vähemmän kipuja) ja söin tietoisesti terveellisemmin.

En myöskään allekirjoita, että synnytys olisi vaikeampi, mitä painavampi vauva on. Molemmat käynnistettiin yliaikaisina, esnimmäinen synnytys oli todella raskas, vauva oli virhetarjonnssa, synnytys ei edennyt ja päädyttiin imukuppiin. Toisella kertaa kaikki meni niin kuin pitääkin, ja kokemus oli paljon helpompi, vaikka vauva olikin tosi iso. Pään ympäryshän näillä oli tismalleen sama muutoin isosta kokoerosta huolimatta, ja sen tultua ulos hommahan on käytännössä ohi eikä sillä paljoa ollut merkitystä, miten tukevassa kunnossa ja pitkä vauva muutoin oli.

Tokalla kerralla istukka oli poikkeuksellisen iso, olisiko tästä syystä vauva sitten saanut enemmän massaa, ja mistä lie tuokin sitten johtui.

Mistä näistä tietää, tsemppiä sinulle äläkä turhaan stressaa, ei se isomman vauvan synnytys tosiaan välttämättä sen vaikeampaa ole, jos pää ei ole mitenkään merkittävästi isompi.

Martti Ahtisaari on aina ollut iso vauva.

Ei välttämättä mene noin. Mulla esikoinen painoi 4,4kg syntyessään ja kuopus 3,2kg. Olin 27v ja 29v. Olen aina ollut pieni ja sirorakenteinen.

Minulla järjestys oli 1. keskikoinen, 2. suurin ja 3. pienin. Synnytystapaarviossa  keskimmäisen kohdalla arvioitiin, että pystyn synnyttämään hänet alakautta hyvin, sillä lantioni mitat ovat hyvät. Vasta jos vauva painaisi yli 4,5 kg, olisi mietittävä keisarinleikkausta.

Painoi 3,9 kg ja oli 52 cm pitkä. Synnytys oli avautumisvaiheessa kivulian  kaikista, mutta vain siksi, että kohtu työskenteli lujaa ja vauva pyrki tehokkaasti alaspäin, jolloin luuliitokset antoivat myöten.  Vauva asettui hyvin, joten päätin, että alakautta saa jatkua minunkin puolestani. Itse ponnistusvaihe ei ollut kivulias ja vauva syntyi 7 min:ssa, eikä tullut repeämiä. Toivuin myös nopeammin kuin pienemmistä vauvoistani eli koolla ei ole niin kauan merkitystä, kuin vauva vain mahtuu tulemaan.

Pyydä heti päästä synnytystapaarvioon? Jos vauva koonsa puolesta ja luustosi koon puolesta mahtuu hyvin tulemaan, on hyvässä asennossa tullessaan, niin synnytys voi mennä hyvin/parhaiten. Olen siroluinen ja keskikokoinen ja keskimääristä hieman paremmalla lantionluustolla varustettu, sanoi synnytystapaarvion tehnyt. Hän kertoi, että hoikat luut äidillä ovat synnyttäessä parhaat.

Olen itse hyvin hoikka ja synnyttänyt kaksi isokokoista vauvaa. Ensimmäinen neljä kiloa ja syntyi kaksi viikkoa etukäteen ja toinen 4,9kg ja syntyi viikon ennen laskettua aikaa. Kumpikaan ei ollut sokerivauva. Kuopus jopa testattiin kun oli niin iso. Lääkäri vitsaili että ”sovitaan että kolmas on sitten pienempi” mutta en uskaltanut enää kolmatta yrittää 😀

Synnytys ei käynnisty edes lääkkeillä, jos lapsi ei ole valmis syntymään. Älä suostu kalvojen puhkaisuun ennen kuin on ultrattu, että lapsi on oikeassa asennossa ja sopivan kokoinen. Omat lapset ovat jo teinejä, mutta ainakin silloin sanottiin, että mitä isompi lapsi, sitä enemmän lapsen koko voi ultrassa heittää. Niinpä minunkin nelikiloiseksi arvioitu lapsi syntyi viisikiloisena vaikka ultra tehtiin pari päivää ennen käynnistystä.

Sekä mies että minä oltiin syntyessämme nelikiloisia, joten osasin aavistaa, että meidän lapset ovat isoja syntyessään.

Kiitos kaikille vastauksista! Kyllä tuo käynnistys pelottaa, en haluais sitä. Kuitenkin lapset ovat lähes laskettuna aikana aina tulleet. Nyt ehdotettiin, että käynnistys "viimeistään LA-päivänä", ellei synnytys ole lähtenyt sitä ennen käyntiin. Toki myös pelottaa, jos vauva kauheesti ehtii sitten isoksi kasvaa. Ehkä luotan vain omaan kehooni ja vauva tulee kun on valmis... sen kokoisena kun on!