Lue keskustelun säännöt.
Miten elämäsi muuttui, kun lapset muuttivat kotoa?
04.11.2021 |
Tai muuttuiko mitenkään? Muutaman vuoden päästä tämä tilanne on edessä, niin mietin miten vaikuttaa elämään. Eihän tämä teinien tai lähes aikuisten lasten kanssa eläminen kovin sitovaa ole, että pystyy harrastamaan yms. Mutta kuitenkin on sellainen tarve ja halu olla heille läsnä riittävästi.
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Vessapaperia kuluu vähemmän:D
Nyt voi lähteä reissuun miettimättä koulun lomia tai kesätöiden ajoitusta. Kuitenkin halusivat aina tulla mukaan.
Harrastuksia ei ole estänyt koskaan (meillä 4 lasta, kuopus lähti elokuussa), toinen vanhemmista on aina ollut läsnä ja menoissa on vuoroteltu - tunnin poissaolo nyt ei tunnu missään. Olemmehan molemmat tehneet aina työmatkojakin
Ja ruokakulut häviää varmaan olemattomiin. 😄 Juu tosiaan ei ole lapset estäneet harrastamista ja onhan heillä omiakin menoja aika paljon. Ehkä arjessa oikeastaan muuttuu se, ettei enää (lähes) päivittäin syödä yhdessä ja eivät ole öisin kotona.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla muuttui aikalailla täysin. Irtisanouduin töistä, muutin toiseen kaupuunkiin, aloin opiskella uutta alaa.
Yksi muutti nyt mutta vain opiskelemaan.
Pyykkimäärä väheni valtavasti, samaten siivous ja kokkaus.
Nuoren huoneen pystyi ottamaan osittain muuhun käyttöön. En ole kehdannut vielä tyhjentää sitä aivan kokonaan, kun nuori kuitenkin joskus käy kyläilemässä.
Lisää kokemuksia!
Miten tämä on vaikuttanut parisuhteeseen (jos teillä sellaisia on)?
Kuinka moni on muuttanut pienempään asuntoon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla kanssa sama edessä muutaman vuoden päästä. Ainakin pyykki vähenee ja kauppakassit pienenee. Uni toivottavasti paranee, kun edelleen vielä puolella korvalla kuuntelen pikkutunneilla kotiin palailijoita. Eteisen kenkävuori sulaa...
Elämä on oikeasti todella ihanaa. Pidin ja nautin siitä perhe-elämästä lasten kanssa mutta kyllä on pakko myöntää että elämä ilman lapsia on uskomattoman helppoa! Sotkua ei tule juuri lainkaan, syömme miehen kanssa päiviä samoja ruokia kun ennen jääkaappi oli tyhjä aina ennen ilta yhdeksää. Ja ne pari lautasta ja lasia tiskaa minuutissa.
Meillä on myös aikaa toisillemme ja harrastuksillemme. Seksiäkin voi harrastaa milloin tykkää ja sattuu haluttamaan, ei vain silloin kun siihen on se harvinainen tilaisuus.
Nyt tuntuu oikeasti että elän elämäni parasta aikaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tylsäksi on muuttunut. Tyhjiä huoneita. Ei iloisia ääniä. Paras aika elämästä takana.
Minulla muuttui elämä totaalisesti, koska olin lapseni omaishoitaja.
Kun lapsi aikuistuttuaan muutti tuettuun asuntolaan, myin omakotitalon ja muutin miesystäväni luo. Olin eronnut lapsen isästä vuosia aikaisemmin.
Uusi miesystävä oli ihana, kun hyväksyi elämääni rajoittavan tekijän ja jaksoi odottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tylsäksi on muuttunut. Tyhjiä huoneita. Ei iloisia ääniä. Paras aika elämästä takana.
Noin käy helposti jos on elänyt vain lapsilleen ja perheeleen. Tiedän monta ihmistä joille on käynyt noin. Ei ole ollut omia harrastuksia, ei omia menoja eikä omia ystäviä. Pahimmillaan se puolisokin on ollut vain se isä tai äiti jonka kanssa on hoidettu sitä kotia.
Mutta koskaan ei ole liian myöhäistä hankkia niitä omia asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vessapaperia kuluu vähemmän:D
Nyt voi lähteä reissuun miettimättä koulun lomia tai kesätöiden ajoitusta. Kuitenkin halusivat aina tulla mukaan.
Harrastuksia ei ole estänyt koskaan (meillä 4 lasta, kuopus lähti elokuussa), toinen vanhemmista on aina ollut läsnä ja menoissa on vuoroteltu - tunnin poissaolo nyt ei tunnu missään. Olemmehan molemmat tehneet aina työmatkojakin
Ja ruokakulut häviää varmaan olemattomiin. 😄 Juu tosiaan ei ole lapset estäneet harrastamista ja onhan heillä omiakin menoja aika paljon. Ehkä arjessa oikeastaan muuttuu se, ettei enää (lähes) päivittäin syödä yhdessä ja eivät ole öisin kotona.
Ap
Ruokakuluissa ei vielä näy, johonkin ne rahat katoaa joka tapauksessa. Yhden lapsen perhe käy kuitenkin viikoittain syömässä tässä ja olemme alkaneet käymään satunnaisesti kahvilla tai ulkona syömässä. Kohdentuu vaan eri tavalla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi muutti nyt mutta vain opiskelemaan.
Pyykkimäärä väheni valtavasti, samaten siivous ja kokkaus.
Tuon pyykin (ja tiskien) määrän unohdin! Nyt menee 2 viikkoa ennenkuin saamme pyykkikoneen täyteen ja apk pyörii vain joka toinen päivä.
Kokkaamme kuten ennenkin kaiken itse joten siinä ei muutosta. Pienempään kattilaan vaan. Siivouskaan ei muuttunut
1
Vierailija kirjoitti:
Lisää kokemuksia!
Miten tämä on vaikuttanut parisuhteeseen (jos teillä sellaisia on)?
Kuinka moni on muuttanut pienempään asuntoon?
Me muutimme pienempään taloon (240 > 120m2) jo siinä vaiheessa kun ainoana kotona ollut kuopus aloitti lukion. Hänen huoneensa toimii nyt lastenlasten (ja tietty hänenkin) yökylähuoneena.
Parisuhde ei ole muuttunut, olemme aina olleet kuin paita ja peppu, viihdymme yhdessä ja olemme jo vuosia tehneet esim etätöitä yhdessä. Nyt seuraava askel on 2. kodin osto etelä-Euroopasta, ehkä jo ensiviikolla!
1
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotitöiden määrä romahti. Säästöä syntyy, kun kauppalaskuista hävisi yli puolet ja sähköä menee paljon vähemmän. Koti pysyy siistimpänä. Moni ystäväni on lopettanut arkipäivien ruuanlaiton kokonaan, itse vasta suunnittelen sitä. Minua huoletti, miten miehen kanssa menee kahdestaan, mutta ihan hyvin on mennyt. On aina kiva, kun lapset tulevat käymään ja on kiva, kun he lähtevät. Tämä on oikein hyvä elämänvaihe. Olen iloinen, kun lapset pärjäävät.
Vierailija kirjoitti:
Tylsäksi on muuttunut. Tyhjiä huoneita. Ei iloisia ääniä. Paras aika elämästä takana.
Miksi ihmeessä? Mikset pyydä lapsia luoksesi vaikka syömään viikonloppuisin? Yhdessä teette ruokaa, leivotte ja syötte?
Meillä lasten perheet kävivät ennen lähes joka sunnuntai syömässä, nyt korona-aikana n kerran kuukaudessa kaikki 12 samassa pöydässä. Se ihana hälinä ja kikatus on kyllä sellaista mannaa sydämelle! Olemme varmaan läheisempiä nyt kun ovat poissa kotoa kuin silloin kun asuivat meidän kanssamme:)
1
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tylsäksi on muuttunut. Tyhjiä huoneita. Ei iloisia ääniä. Paras aika elämästä takana.
Miksi ihmeessä? Mikset pyydä lapsia luoksesi vaikka syömään viikonloppuisin? Yhdessä teette ruokaa, leivotte ja syötte?
Meillä lasten perheet kävivät ennen lähes joka sunnuntai syömässä, nyt korona-aikana n kerran kuukaudessa kaikki 12 samassa pöydässä. Se ihana hälinä ja kikatus on kyllä sellaista mannaa sydämelle! Olemme varmaan läheisempiä nyt kun ovat poissa kotoa kuin silloin kun asuivat meidän kanssamme:)
1
Ei ne lapset aina asu samalla paikkakunnalla, maassa tai edes mantereella. Meilläkin välimatkaa on toiseen lapseen 600 km ja toiseen muutama tuhat.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tylsäksi on muuttunut. Tyhjiä huoneita. Ei iloisia ääniä. Paras aika elämästä takana.
Miksi ihmeessä? Mikset pyydä lapsia luoksesi vaikka syömään viikonloppuisin? Yhdessä teette ruokaa, leivotte ja syötte?
Meillä lasten perheet kävivät ennen lähes joka sunnuntai syömässä, nyt korona-aikana n kerran kuukaudessa kaikki 12 samassa pöydässä. Se ihana hälinä ja kikatus on kyllä sellaista mannaa sydämelle! Olemme varmaan läheisempiä nyt kun ovat poissa kotoa kuin silloin kun asuivat meidän kanssamme:)
1
Ei ne lapset aina asu samalla paikkakunnalla, maassa tai edes mantereella. Meilläkin välimatkaa on toiseen lapseen 600 km ja toiseen muutama tuhat.
Eri
Tuo on tietty totta. Meillä tällä hetkellä kaikki asuvat 150km säteellä mutta on ollut aikoja kun ovat olleet toisella puolella maapalloa. Silloin vain whatsapp videopuhelulla mukana pöydässä:)
Huokaisin helpotuksesta ja ajattelin mielessäni että "vahinko kuitattu".
Vierailija kirjoitti:
Mulla muuttui aikalailla täysin. Irtisanouduin töistä, muutin toiseen kaupuunkiin, aloin opiskella uutta alaa.
Vaikuttiko tähän se, että oli käytännössä mahdollista toteuttaa ja olit suunnitellut jo kauemmin vai tuliko sellainen fiilis, että kaipaat uutta?
Vessapaperia kuluu vähemmän:D
Nyt voi lähteä reissuun miettimättä koulun lomia tai kesätöiden ajoitusta. Kuitenkin halusivat aina tulla mukaan.
Harrastuksia ei ole estänyt koskaan (meillä 4 lasta, kuopus lähti elokuussa), toinen vanhemmista on aina ollut läsnä ja menoissa on vuoroteltu - tunnin poissaolo nyt ei tunnu missään. Olemmehan molemmat tehneet aina työmatkojakin