Lue keskustelun säännöt.
Nepsylasten kohtaaminen
03.11.2021 |
Hei! Vähän nolo aloitus, mutta ajattelin täältä kysyä neuvoja koska täällä varmasti on hoitoalan ammattilaisia ja erityislasten vanhempia.
Olen aloittanut juuri työharjoittelun paikassa, jossa asiakkaana on paljon nepsyjä, enimmäkseen autisminkirjolla olevia.
Opinnoissamme ei ole juurikaan käsitelty näitä erityislapsiin liittyviä asioita, aiempaa kokemusta minulla on "tavallisesta" kehitysvammatyöstä mutta ei tosiaan muista tapauksista.
Olen sellaisessa paikassa, jossa kaikilla asiakkailla on oma ohjaaja ja paikassa tehdään lähinnä yksilötyötä.
Tänään oli vasta kolmas päiväni harjoittelussa joten aika alkuvaiheessa ollaan.
Minua jännittää kovasti mennä näihin ohjaajien ja asiakkaiden yhteisiin juttuihin mukaan koska en tiedä miten nämä lapset reagoisivat, osa heistä vaikuttaa todella pelokkaalta ja kiusaantuneelta opiskelijoiden läsnäolosta ja pelkään, että jos menen mukaan, aiheutan lapselle raivokohtauksen tai ahdistuskohtauksen.
Miten näissä kannattaisi toimia?
Kommentit (23)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei nepsy läpsäytä mua hanurille. Neps näps läps
Onko täällä jotenkin erityisen outo meno tänään?
Moniin aloituksiin tällaisia kommentteja.
Ja asialliset ketkut poistetaan, asialliset kommentit jää odottamaan julkaisua...
VMP
Hah joo asialliset ketkut :D siis ketjut.
T. Edellinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedättekö, että räpyläjalkaisten eläinten tepsuttelusta kuuluu ihana läps läps -ääni?
Ei kannata kohdata. Siskollani on kaksi nepsyä ja jokainen ne tavanneet on yritetty haastaa oikeuteen ties milläkin verukkeella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet vain rauhallinen ja turvallinen aikuinen. Uudet tilanteet ja aikuiset kuormittavat lapsia jo valmiiksi, joten ei mitään hössötystä lasten suuntaan. Kannattaa odottaa, että lapset itse tekevät aloitteen jutella ja tulla lähellesi.
Terveisin nyt jo aikuisen Asperger-lapsen äiti.
Mikä ihme tuo tuollainen nepsy on, taas jotakin älytöntä pelleilyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävällisesti, ei liian tunkeileva käytös. Älä kysele tunkeilevasti. Selität, miksi olet paikalla. Ei voimakkaita hajuvesia, kovia ääniä ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Autistien kanssa sääntö numero 1: sanat, teot ja ajatukset pitää käydä yksiin. Ikävä kyllä monesti vain avoimesti kiusaavat toteuttavat tuon säännön, jolloin autisti oikeastaan viihtyy parhaiten kiusaajiensa seurassa, koska he eivät anna ristiriitaisia viestejä. Älä siis sano kiva tavata (=fraasi jota et tarkoita), vaan sano että sinua jännittää ja hermostuttaa (koska et oikein vielä tiedä mitä tehdä), jos olemuksestasi huokuu jännittäminen ja hermoilu.
Harjoittelun ajan kannattaa käyttää vain hajusteettomia tuotteita, väärältä haiseminen on yksi tapa laukaista raivokohtaus autistilapsella.
Kiitos fiksuista neuvoista. Harmittaa kun trollit pilaa kaikki tärkeät avaukset..
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin myös sitä, että kun todella monet näistä lapsista itse puhuu englantia (ja vieläpä ihan täydellistä sellaista!), täysin suomalaiset lapset siis joiden äidinkieli on suomi, että miten tällaisissa tapauksissa on paras toimia?
Puhunko siis itsekin englantia vai onko parempi puhua suomea?
Ap
Tarkat vinkit kannattaa kysyä harjoittelun ohjaajalta. Jokainen lapsi on erilainen ja toiminnalla on luultavasti joku tarkoitus eli voit olla että voit olla avuksi tarjoamalla yhden turvallisen kohtaamisen aikuisen kanssa ja sitä kautta lapselle positiivisen kokemuksen.
Noin yleisellä tasolla voisin sanoa:
1. Tervehdi lasta normaalisti kasvoihin katsoen, mutta älä vaadi lapselta silmiin katsomista (on joillekin nepsyille lähes mahdotonta).
2. Kun juttelet lapselle puhu normaalisti (älä lässytä tms.), mutta suoraan (ei kielikuvia tai pyynnöiksi verhottuja käskyjä). Joillekin nepsyille puheen vivahteiden ymmärtäminen voi olla vaikeaa. Järkevää puhua suoraan, kunnes tutustuu ja pääsee "samalle aaltopituudelle"
3. jos sinun on tarkoitus olla lapsen kanssa, niin tarjoa jotain yhteistä tekemistä. Se on useimmista lapsista mukavampi tapa tutustua, kuin "juttelu"
4. Sivusta seuraaminen ja tuijottaminen on lasten kannalta hankalaa. Monet erityislapset ovat olleet elämänsä aikana ihan liikaa tuijotettavana, tutkittavana ja objekteina. Heille on paljon mukavampaa, kun kun he saavat olla toimijoita ja aikauinen on mukana toimijana (tai sitten teet kokonaan jotain muuta samassa tilassa).
tsemppiä, hyvin se menee, kun olet tilanteissa läsnä omana itsenäsi.
Vierailija kirjoitti:
Mietin myös sitä, että kun todella monet näistä lapsista itse puhuu englantia (ja vieläpä ihan täydellistä sellaista!), täysin suomalaiset lapset siis joiden äidinkieli on suomi, että miten tällaisissa tapauksissa on paras toimia?
Puhunko siis itsekin englantia vai onko parempi puhua suomea?
Ap[/quotePuhu suomea eli omaa äiinkieltäsi, jos lapset ymmärtävät sitä. Äidinkieli on tunnekieli, sillä viestit parhaiten vaikka osaisit englantia miten hyvin englantia tahansa.
Voit puhua suomea ihan hyvin englantia puhuville lapsille :) tsemppiä harkkaan!
- lh kehitysvammapuolelta
Lapseni on niin erityinen. Se on nepsy ja lisäksi löytyy puolentusinaa erilaista a-alkuista kirjaindiagnoosia.
Tarvitset perehdystä, pyydät ohjaajaa kertomaan millainen lapsi on, miten hän toimii lapsen kanssa, monesti on mahdollista saada tietää lapsen diagnoosi ja siihen kannattaa tutustua tarkemmin ihan Googlen kautta saa jo helposti itse etsittyä tietoa.
Ajattele lasta kuin muitakin lapsia, samoja asioita he kaikki tarvittavat, huolenpitoa kaikista eniten. Näiden lasten kanssa ei kannata alkaa verrata osaamista ikätasoon, sillä ne eivät kohtaa, joten pitää hyväksyä että isokin lapsi voi olla "lapsellinen" ja tarvita paljon apua arjessa.
Nepsylepsy. Nips naps. Läps lups.