Olisin saanu kumppanin mut meni ohi?

Jos kiinnostus lopahti, ei ole sinulle oikea. Kyllä oikea itsekin kiinnostuu ja osoittaa pitävänsä.

Unohtaa se senhetkinen ihastus ja hypätä tuntemattomaan.

Hän kuulemma luotti siihen, että minä (mies) teen ensimmäisen liikkeen ja osoitan kiinnostukseni ja otan yhteyttä häneen, jos oikeasti olisin ollut hänestä kiinnostunut. 

No silloin se ei ollut oikea sulle. Jos vastapuoli ei ymmärrä että toinen on ujo (kai kerroit sen hänelle?), niin silloin saa mennäkin. Toiset ovat hitaastilämpeneviä ja se on täysin ok!

Pointsit siitä, että tunnistat virheesi. Ensi kerralla paremmin!

No ohoh!

minäkin oisin saanut loton pääpotin viime viikolla, mut meni ohi.

Näitähän sattuu.

Vierailija kirjoitti:

Pointsit siitä, että tunnistat virheesi. Ensi kerralla paremmin!

Just näin! Pidetään peukkuja että se seuraava kerta joskus vielä tulee.

Vierailija kirjoitti:

Hän kuulemma luotti siihen, että minä (mies) teen ensimmäisen liikkeen ja osoitan kiinnostukseni ja otan yhteyttä häneen, jos oikeasti olisin ollut hänestä kiinnostunut. 

Jos on oikeasti kiinnostunut, kyllä ujokin ihminen löytää keinot jos on tarpeeksi kiinnostunut.

Luultavasti olit sisimmässäsi päättänytkin, että haluat olla yksin. Tai odotit parempaa ja kiinnostavampaa yksilöä.

Nämä asiat eivät tapahdu sattumalta. Ujous ym. ovat pelkkiä tekosyitä.

Olisin saavuttanut elämässäni jotain muuta kuin mitä olen nyt jos en olisi päätynyt koulukiusatuksi pahimpaan mahdolliseen aikaan teini-iässä.

Se minkä elämästä varmaksi sanoin että on aina parempi katsoa kuin katua on hyvä että on halua tehdä ja yrittää kuin jälkeenpäin voivotella miten se ja se jäi tekemättä.

Ihminen kasvaa henkisesti, muuttuu ja kehittyy. Elämää priorisoi erilailla kun ikääntyy vähitellen. Kyllä ihminen pyrkii toisen seuraan kun verrokkina on joku tarpeeksi hyvin itselle sopiva kummpanishenkilö. Yksin sitä silleen kyynistyy ja muuraa itselleen suojamuurin joka voi jäädä päälle liiaksi, ei ole tavatonta että siellä on sitten vaikka loppuikänsä, omassa tornissaan odottamassa jotain mille ei anna edes mahdollisuutta tapahtua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän kuulemma luotti siihen, että minä (mies) teen ensimmäisen liikkeen ja osoitan kiinnostukseni ja otan yhteyttä häneen, jos oikeasti olisin ollut hänestä kiinnostunut. 

Jos on oikeasti kiinnostunut, kyllä ujokin ihminen löytää keinot jos on tarpeeksi kiinnostunut.

Luultavasti olit sisimmässäsi päättänytkin, että haluat olla yksin. Tai odotit parempaa ja kiinnostavampaa yksilöä.

Nämä asiat eivät tapahdu sattumalta. Ujous ym. ovat pelkkiä tekosyitä.

Itseasiassa en itse edes tajunnut, että hän on minuun ihastunut. Suhtauduin häneen enempi kuin kehen hyvänsä kaveriin. En kokenut tai tuntenut häneen mitään erityistä vetoa.  Myöhemmin hänen siskonsa kysyi minulta, että miksi en ollut pyytänyt hänen siskoaan treffeille kun hän oli niin ihastunut sinuun (siis tässä: minuun). Olin kuin puulla päähän lyöty.  Eikä oloani ollenkaan parantanut se kun hän jatkoi haukkumalla samaisen siskonsa kumppania. - Hänen pettymykseen en lämmennyt ajatukselle, että yrittäisin saada heidät eroamaan.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän kuulemma luotti siihen, että minä (mies) teen ensimmäisen liikkeen ja osoitan kiinnostukseni ja otan yhteyttä häneen, jos oikeasti olisin ollut hänestä kiinnostunut. 

Jos on oikeasti kiinnostunut, kyllä ujokin ihminen löytää keinot jos on tarpeeksi kiinnostunut.

Luultavasti olit sisimmässäsi päättänytkin, että haluat olla yksin. Tai odotit parempaa ja kiinnostavampaa yksilöä.

Nämä asiat eivät tapahdu sattumalta. Ujous ym. ovat pelkkiä tekosyitä.

Itseasiassa en itse edes tajunnut, että hän on minuun ihastunut. Suhtauduin häneen enempi kuin kehen hyvänsä kaveriin. En kokenut tai tuntenut häneen mitään erityistä vetoa.  Myöhemmin hänen siskonsa kysyi minulta, että miksi en ollut pyytänyt hänen siskoaan treffeille kun hän oli niin ihastunut sinuun (siis tässä: minuun). Olin kuin puulla päähän lyöty.  Eikä oloani ollenkaan parantanut se kun hän jatkoi haukkumalla samaisen siskonsa kumppania. - Hänen pettymykseen en lämmennyt ajatukselle, että yrittäisin saada heidät eroamaan.  

Eli et ollut oikeasti kiinnostunut, joten naisen kannalta oli parempi, että mitään ei tapahtunut. Juuri tämän takia naisen ei kannata tehdä aloitteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän kuulemma luotti siihen, että minä (mies) teen ensimmäisen liikkeen ja osoitan kiinnostukseni ja otan yhteyttä häneen, jos oikeasti olisin ollut hänestä kiinnostunut. 

Jos on oikeasti kiinnostunut, kyllä ujokin ihminen löytää keinot jos on tarpeeksi kiinnostunut.

Luultavasti olit sisimmässäsi päättänytkin, että haluat olla yksin. Tai odotit parempaa ja kiinnostavampaa yksilöä.

Nämä asiat eivät tapahdu sattumalta. Ujous ym. ovat pelkkiä tekosyitä.

Itseasiassa en itse edes tajunnut, että hän on minuun ihastunut. Suhtauduin häneen enempi kuin kehen hyvänsä kaveriin. En kokenut tai tuntenut häneen mitään erityistä vetoa.  Myöhemmin hänen siskonsa kysyi minulta, että miksi en ollut pyytänyt hänen siskoaan treffeille kun hän oli niin ihastunut sinuun (siis tässä: minuun). Olin kuin puulla päähän lyöty.  Eikä oloani ollenkaan parantanut se kun hän jatkoi haukkumalla samaisen siskonsa kumppania. - Hänen pettymykseen en lämmennyt ajatukselle, että yrittäisin saada heidät eroamaan.  

Eli et ollut oikeasti kiinnostunut, joten naisen kannalta oli parempi, että mitään ei tapahtunut. Juuri tämän takia naisen ei kannata tehdä aloitteita.

Ehkä olisin saattanut innostuakin ja  kiinnostukseni olisi saattanut syttyäkin, jos hän olisi osoittanut itse kiinnostuksensa minuun selkeästi. - Koska hän ei tehnyt niin käyttäydyin ja kohtelin häntä kuin ketä hyvänsä kaveria. En osaa ajatella, että jos joku nainen hymyilee minulle, että hän olisi minusta erityisen kiinnostunut.

Tai kun hän pyysi minua kanssaan kerran kahville. Kävimmekin kahville, mutta en tästä  osannut päätellä, että hän on erityisen kiinnostunut minusta kun olen nähnyt kahvilla aika monen muun miehen kanssa sekä ennen minun kanssaan kahvittelua että pian sen jälkeen.  Kahvilla ollessa hän oli kyllä kiinnostunut aika paljon kandin työstäni mutta luulin, että se johtui siitä, että häntä kiinnosti kandin aihe. enkä minä.

Kun taas itse kysyin häneltä ja hänen elämästään, niin sain usein melko varautuneita vastauksia. - En halunnut kuullustella mutta yritin ylläpitää keskustelua, vaikka vastaus olsi jäänyt hyvinkin lyhyeksi. Toinen kyllä esiin ilahtumiseni (ja hänkin vaikutti ilahtuneelta), kun huomasin tai huomasimme, että meillä oli kyllä yhteisiä kiinnostuksen kohtaita ja harrasteita.

Kävin paljon Tinder- treffeillä ja samaan aikaan viestittelin monen miehen kanssa. Jos mies ei osoittanut tarpeeksi mielenkiintoa tai viestitellyt takaisin tarpeeksi ahkerasti, niin oletin ettei hän sitten ehkä ollut tarpeeksi kiinnostunut ja unohdin hänet.

Teidän pitää tajuta, että jos naisella on varaa valita, niin teidän pitää osoittaa tarpeeksi selkeästi kiinnostuksenne. Ja aika pian myös. Itse en kauaa jatka viestittelyä, jos vastaukset on sana/ pari. Voi olla että kyse on sitten ujoudesta mutta yhtä hyvin syynä voi olla se että mies itsekin viestittelee muiden kanssa. Se on sitten next.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän kuulemma luotti siihen, että minä (mies) teen ensimmäisen liikkeen ja osoitan kiinnostukseni ja otan yhteyttä häneen, jos oikeasti olisin ollut hänestä kiinnostunut. 

Jos on oikeasti kiinnostunut, kyllä ujokin ihminen löytää keinot jos on tarpeeksi kiinnostunut.

Luultavasti olit sisimmässäsi päättänytkin, että haluat olla yksin. Tai odotit parempaa ja kiinnostavampaa yksilöä.

Nämä asiat eivät tapahdu sattumalta. Ujous ym. ovat pelkkiä tekosyitä.

Itseasiassa en itse edes tajunnut, että hän on minuun ihastunut. Suhtauduin häneen enempi kuin kehen hyvänsä kaveriin. En kokenut tai tuntenut häneen mitään erityistä vetoa.  Myöhemmin hänen siskonsa kysyi minulta, että miksi en ollut pyytänyt hänen siskoaan treffeille kun hän oli niin ihastunut sinuun (siis tässä: minuun). Olin kuin puulla päähän lyöty.  Eikä oloani ollenkaan parantanut se kun hän jatkoi haukkumalla samaisen siskonsa kumppania. - Hänen pettymykseen en lämmennyt ajatukselle, että yrittäisin saada heidät eroamaan.  

Eli et ollut oikeasti kiinnostunut, joten naisen kannalta oli parempi, että mitään ei tapahtunut. Juuri tämän takia naisen ei kannata tehdä aloitteita.

Nyt en ihan tainnut ymmärtää. Totta kai siitä on varmasti etua jos tietää tai uskoo toisenkin olevan todennäköisesti kiinnostunut. - Mutta ei aloitteen tekemistä siksi kannata jättää (miehille) siksi, ettei voi olla varma siitä ovatko nämä alkuaan lainkaan kiinnostuneita.

Toki varmasti on miehiä, jotka haluaisivat itse olla aloitteen tekijöitä. - Syynä voi olla vaikka pelko siitä, etteivät osaa reagoida ja vastata kovin aloitteellisen naisen aloitteeseen; sellaisia kun osa miehistä sanoo, ettei ole saanut koskaan, niin eipä ole kovin voinut harjoitella.

Ja vastaavasti on naisia jotka edelleen uskovat ja luottavat siihen, että se on miesten tehtvä aloite heitä kohtaa, koska, niin miksi? - Ehkä perinteen sanelemana, jolloinsaattaisi käydä enempikin itse tunnonpäälle jos saisi (ns) pakit.

Onni on kuitenkin se, että ainakin Suomessa kumpi vain niin nainen kuin mieskin voi olla aloitteen tekijä tai olla tekemättä aloitetta. - Yhtä hyvin kumpainenkin voi vastata aloitteeseen myöntävästi tai torjua sen menettämättä kumpikaan kasvojaan,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän kuulemma luotti siihen, että minä (mies) teen ensimmäisen liikkeen ja osoitan kiinnostukseni ja otan yhteyttä häneen, jos oikeasti olisin ollut hänestä kiinnostunut. 

Jos on oikeasti kiinnostunut, kyllä ujokin ihminen löytää keinot jos on tarpeeksi kiinnostunut.

Luultavasti olit sisimmässäsi päättänytkin, että haluat olla yksin. Tai odotit parempaa ja kiinnostavampaa yksilöä.

Nämä asiat eivät tapahdu sattumalta. Ujous ym. ovat pelkkiä tekosyitä.

Itseasiassa en itse edes tajunnut, että hän on minuun ihastunut. Suhtauduin häneen enempi kuin kehen hyvänsä kaveriin. En kokenut tai tuntenut häneen mitään erityistä vetoa.  Myöhemmin hänen siskonsa kysyi minulta, että miksi en ollut pyytänyt hänen siskoaan treffeille kun hän oli niin ihastunut sinuun (siis tässä: minuun). Olin kuin puulla päähän lyöty.  Eikä oloani ollenkaan parantanut se kun hän jatkoi haukkumalla samaisen siskonsa kumppania. - Hänen pettymykseen en lämmennyt ajatukselle, että yrittäisin saada heidät eroamaan.  

Eli et ollut oikeasti kiinnostunut, joten naisen kannalta oli parempi, että mitään ei tapahtunut. Juuri tämän takia naisen ei kannata tehdä aloitteita.

Nyt en ihan tainnut ymmärtää. Totta kai siitä on varmasti etua jos tietää tai uskoo toisenkin olevan todennäköisesti kiinnostunut. - Mutta ei aloitteen tekemistä siksi kannata jättää (miehille) siksi, ettei voi olla varma siitä ovatko nämä alkuaan lainkaan kiinnostuneita.

Toki varmasti on miehiä, jotka haluaisivat itse olla aloitteen tekijöitä. - Syynä voi olla vaikka pelko siitä, etteivät osaa reagoida ja vastata kovin aloitteellisen naisen aloitteeseen; sellaisia kun osa miehistä sanoo, ettei ole saanut koskaan, niin eipä ole kovin voinut harjoitella.

Ja vastaavasti on naisia jotka edelleen uskovat ja luottavat siihen, että se on miesten tehtvä aloite heitä kohtaa, koska, niin miksi? - Ehkä perinteen sanelemana, jolloinsaattaisi käydä enempikin itse tunnonpäälle jos saisi (ns) pakit.

Onni on kuitenkin se, että ainakin Suomessa kumpi vain niin nainen kuin mieskin voi olla aloitteen tekijä tai olla tekemättä aloitetta. - Yhtä hyvin kumpainenkin voi vastata aloitteeseen myöntävästi tai torjua sen menettämättä kumpikaan kasvojaan,

Oikea mies ei odota eikä mieti, tekeekö aloitetta. Hän vain tekee eikä aikaile.

Suomalainen mies lienee miettii, onko hän mies vai nainen, tai mitä sukupuolta. Tähän miettimiseen menee aika. Siinähän ne vuosikymmenet menee, tätä asiaa miettiessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän kuulemma luotti siihen, että minä (mies) teen ensimmäisen liikkeen ja osoitan kiinnostukseni ja otan yhteyttä häneen, jos oikeasti olisin ollut hänestä kiinnostunut. 

Jos on oikeasti kiinnostunut, kyllä ujokin ihminen löytää keinot jos on tarpeeksi kiinnostunut.

Luultavasti olit sisimmässäsi päättänytkin, että haluat olla yksin. Tai odotit parempaa ja kiinnostavampaa yksilöä.

Nämä asiat eivät tapahdu sattumalta. Ujous ym. ovat pelkkiä tekosyitä.

Itseasiassa en itse edes tajunnut, että hän on minuun ihastunut. Suhtauduin häneen enempi kuin kehen hyvänsä kaveriin. En kokenut tai tuntenut häneen mitään erityistä vetoa.  Myöhemmin hänen siskonsa kysyi minulta, että miksi en ollut pyytänyt hänen siskoaan treffeille kun hän oli niin ihastunut sinuun (siis tässä: minuun). Olin kuin puulla päähän lyöty.  Eikä oloani ollenkaan parantanut se kun hän jatkoi haukkumalla samaisen siskonsa kumppania. - Hänen pettymykseen en lämmennyt ajatukselle, että yrittäisin saada heidät eroamaan.  

Eli et ollut oikeasti kiinnostunut, joten naisen kannalta oli parempi, että mitään ei tapahtunut. Juuri tämän takia naisen ei kannata tehdä aloitteita.

Nyt en ihan tainnut ymmärtää. Totta kai siitä on varmasti etua jos tietää tai uskoo toisenkin olevan todennäköisesti kiinnostunut. - Mutta ei aloitteen tekemistä siksi kannata jättää (miehille) siksi, ettei voi olla varma siitä ovatko nämä alkuaan lainkaan kiinnostuneita.

Toki varmasti on miehiä, jotka haluaisivat itse olla aloitteen tekijöitä. - Syynä voi olla vaikka pelko siitä, etteivät osaa reagoida ja vastata kovin aloitteellisen naisen aloitteeseen; sellaisia kun osa miehistä sanoo, ettei ole saanut koskaan, niin eipä ole kovin voinut harjoitella.

Ja vastaavasti on naisia jotka edelleen uskovat ja luottavat siihen, että se on miesten tehtvä aloite heitä kohtaa, koska, niin miksi? - Ehkä perinteen sanelemana, jolloinsaattaisi käydä enempikin itse tunnonpäälle jos saisi (ns) pakit.

Onni on kuitenkin se, että ainakin Suomessa kumpi vain niin nainen kuin mieskin voi olla aloitteen tekijä tai olla tekemättä aloitetta. - Yhtä hyvin kumpainenkin voi vastata aloitteeseen myöntävästi tai torjua sen menettämättä kumpikaan kasvojaan,

Oikea mies ei odota eikä mieti, tekeekö aloitetta. Hän vain tekee eikä aikaile.

Suomalainen mies lienee miettii, onko hän mies vai nainen, tai mitä sukupuolta. Tähän miettimiseen menee aika. Siinähän ne vuosikymmenet menee, tätä asiaa miettiessä.

Samaa mieltä. - Samoin myös nainen. - Siihen se elämä menisikin kun odottaisi vain muiden toimivan. Mutta kyllä minä suuntaan aloitteeni ensi-sijaisesti heitä kohtaan jotka koen "heti" kiinnostavaksi en kenelle hyvänsä. - En aina vielä sen jälkeenkään kun joku on pyytänyt minua kanssaan vaikka sitten kahville; ellei kahittelun aikana "lamppu sytytä" että hei tuin kanssa olisi mukava yrittää jatkaa juttua toistekin ja pyrkiä olemaan jotain paljon merkittävmpääkin....