Kissani on lihonut aivan huomaamattani, koska avomieheni mielestä ”on hauskaa antaa kissalle ruokaa!”
Sitä jotenkin on sokea lemmikin lihomiselle, koska se pyörii ympärillä joka päivä.
Olen kyllä passiivisesti kiinnittänyt huomiota, että mies antaa kissalle turhan usein ruokaa, mutta en tajunnut, että ihan niin usein.
Kävimme kissan kanssa tänään eläinlääkärissä hammaskiven poistossa, ja eläinlääkäri huolestui kissan lihomisesta. Se on lihonut 4,9 kilosta eli kokoonsa nähden aika ihanteellisesta painosta lähes kuuteen kiloon parissa vuodessa.
Mies vastasi lihomiseen, että ”on vaan niin hauskaa antaa kissalle ruokaa!”
Toistan vielä, että en nähnyt lihomista enkä ole osannut huolestua.
Nyt eläinlääkärin mukaan avomies aisoihin ja säännölliset ruoka-ajat takaisin. Kissan paino pitäisi saada hiljaa takaisin ~viiteen kiloon.
Mies saa jatkossa leikkiä kissan kanssa aivan sydämensä kyllyydestä (sekin on hänen mielestään älyttömän hauskaa), mutta minä ruokin.
Kysyäkseni jotain: onko teidän uudella kumppaneilla koskaan ollut omituinen suhtautuminen lemmikkiinne, hyvässä tai pahassa?
Kommentit (11)
Vierailija kirjoitti:
Mikä dg miehelläsi on, jos hän ei ymmärrä asiaa?
Minulla-ei-ole-koskaan-ennen-ollut-kissaa-ja-olen-nyt-innoissani-persoonallisuus varmaan.
Kaikki me ihmiset ollaan omituisia. Mutta eläin ei ymmärrä sitä.
Eläimen lihottaminen liian painavaksi on eläinrääkkäystä. Ylimääräisen ruuan antaminen ei ole rakkautta eläintä kohtaan. On helppo keksiä parempia tapoja hemmotella lemmikkiä.
Miehelläsi on läheinen suhde kissaan.
Mielummin noin päin että on hauskaa antaa kissalle ruokaa kun että on hauskaa olla antamatta.
Kyllä se katti siitä hoikistuu.
Tuo on niin totta tuo sokeus lihomiselle. Meillä on 2 kissaa maatiainen ja "rotukissa". Maatiaisen karva on puolipitkä ja rotukatti lyhytkarvainen joka tekee heistä vielä enemmän eri muotoiset. Maatiainen aina aika-ajoin saa jostain kerättyä ylimääräistä ympärilleen (epäilemme että käy kaverin ruokakupilla kun silmä välttää, koska saavat herkkujakin aina saman verran ja kohtuullisesti) ja ei sitä meinaa koskaan tajuta ulkoisesti. Käydään siis aina välillä vaa'alla kisu sylissä niin pysyy kärryillä painosta :)
Meillä minä olin se hassu uusi kumppani kun en aluksi raaskinut yhtään siirtää kissoja mihinkään. Eli jos kissa meni mainostauolla "minun paikalleni" niin menin muualle istumaan kun leffa jatkui ellei mies siirtänyt kissaa. Tai jos kissa tuli syliin en raaskinut liikkua mihinkään :D Nyt kun ollaan jo tultu samaksi perheeksi niin kyllä vähän naurattaa nuo alkuaikojen touhuilut heh.
Meillä mies ei anna koskaan kissoille ruokaa. Ne ovat minun kissoja
Kissat on kuin naisia jos jotain on tarjolla itsekuri katoaa ja aina syytetään sitä joka asettaa tarjolle
Mikä dg miehelläsi on, jos hän ei ymmärrä asiaa?