Maailman meno masentaa ja ahdistaa

Olen tullut nyt lähelle sitä pistettä elämässäni etten enää jaksa tai halua elää. Tiedän että elämäni ulkopuolisten ihmisten silmin näyttää varmasti ihan hyvältä ja näin mutta en jaksa elää mieleni ja tämän tulevaisuuden kanssa mikä on edessä. Aikaisemmin jopa halusin perheen mutta en enää ahdistaa katsoa miten tämä muuttuu ja semmoiseen suuntaan että en koe oikein sopivampi mihinkään ja en edes halua enää. En koe itsemurhankaan olevan itsekäs teko tottakai lähisuku on "surullisia" mutta elämä on eihän mun oo pakko sietää elämää muiden takia ja että jos heillä menee sitten huonosti. On tää julma paikka