Millaista on opettajan arki nykyään?

Jaat oppitunnit kuuteen pikku tuokioon? Jos suurin osa oppitunneista on 45 min mittaisia, yksi pätkä on siis 6-7 minuuttia. Ehkä levottomalle oppilaalle on hyödyllistä hypähtää tehtävästä toiseen kaikenaikaa. Nimeämäsi tavisoppilaat harvoin kuitenkaan jaksavat varsinkaan isompina koko päivää tällaista rumbaa. Enkä mitenkään usko, että he edes siitä hyötyvät. Eihän siinä ajassa ehdi syventyä yhtään mihinkään.

Jaat oppitunnit kuuteen pikku tuokioon? Jos suurin osa oppitunneista on 45 min mittaisia, yksi pätkä on siis 6-7 minuuttia. Ehkä levottomalle oppilaalle on hyödyllistä hypähtää tehtävästä toiseen kaikenaikaa. Nimeämäsi tavisoppilaat harvoin kuitenkaan jaksavat varsinkaan isompina koko päivää tällaista rumbaa. Enkä mitenkään usko, että he edes siitä hyötyvät. Eihän siinä ajassa ehdi syventyä yhtään mihinkään.

vaan kaikenlaisia integroituja oppimis- tai käytös- ym ongelmaisia sekä tietysti kielitaidottomia tai puolikielisiä mamuja.

nimimerkki: kokemusta on

tuollahan ne pysyvät vasta hereillä. Sitä paitsi mun opettamissani yläkouluissa oppitunnin pituus ei ole 45 vaan 75 minuuttia. Tässä kaupungissa kaikissa yläkouluissa on noin.



Ja kyllä todellakin hyötyvät myös ne tavikset. kokeilepa joskus!



t 14, joka on tällä menetelmällä mennyt jo vuosia ja tulokset on hyviä.

ja mitä tarkoittaa 45 minuutin mittainen oppitunti isossa ryhmässä, joten tottakai tarkistan lasteni kotiläksyt, ja yhdessä korjaamme virheet ja opettelemme asiat. Esikoinen on viidennellä, eikä minulla ole aikomustakaan tätä lopettaa, koska minulle on tärkeää, että lapsi oppii asiat.

Toki lapsen pitää sitä vastuutakin opetella, eli käskemättä pitää koulun jälkeen tehdä läksyt, mutta ei lapsi voi siitä oppimisestaan vastuuta ottaa.

ellei nyt sitten ole ollut sairaana tai jotain oppimisvaikeuksia tms. Mielestäni yksi läksyjen idea on oppia oppimaan ja huolehtimaan läksyistä itsenäisesti. Toki ekalla ja ehkä viellä tokallakin aina välillä voi muistuttaa tai kysyä joko ne on tehty. Olenko ihan väärässä.

Arki riippuu ihan siitä missä koulussa on töissä. Siellä missä on noita integroituja oppilaita ja maahanmuuttajia niin on usein oppitunnit raskaita viedä läpi, mutta usein vanhemmat luottaa opettajan ammattitaitoon. Jossain hienostoalueilla taas sitten vanhemmat tulee vanhempainiltaan lakimiehien kanssa, valittavat arvioinneistta, että miten Nico-Jessican olisi pitänyt saada kuitenkin 9 vaikka kokeista tuli vain kasit tai illalla soitetaan opettajalle, että meidän Aada-Elias ei saa istua maahanmuutajan vieressä eli vaihda luokan istumajärjestystä niin, ettei vaan hänen vieressään ole ketään väärää alkuperää olevaa lasta.



Suo siellä, vetelä täällä.

aina välillä paeten tänne av:lle. Menee vielä pitkään tämän kasan kanssa, eikä tämä ilta riitä, ja huomenna tulee uusi kasa. Pohdiskelen aineita korjatessani, onko joillakin jokin lievä oppimishäiriö, joka hankaloittaa oppimista, vai mikä mättää. Ja jos on jokin lievä häiriö, mitä sille voisi tehdä, vai voiko mitään. Kaikki ryhmät noin 30 päätä tällä hetkellä.



Tällaista arkea täällä. Se niistä lyhyistä työpäivistä...

Olen usein ajatellut, että onnellisia ne lapset, joiden vanhemmat jaksavat/osaavat käydä kunnolla läksyjä läpi lasten kanssa ja sitten viimeistään lukea kokeisiin lapsen kanssa.

Arki riippuu ihan siitä missä koulussa on töissä. Siellä missä on noita integroituja oppilaita ja maahanmuuttajia niin on usein oppitunnit raskaita viedä läpi, mutta usein vanhemmat luottaa opettajan ammattitaitoon. Jossain hienostoalueilla taas sitten vanhemmat tulee vanhempainiltaan lakimiehien kanssa, valittavat arvioinneistta, että miten Nico-Jessican olisi pitänyt saada kuitenkin 9 vaikka kokeista tuli vain kasit tai illalla soitetaan opettajalle, että meidän Aada-Elias ei saa istua maahanmuutajan vieressä eli vaihda luokan istumajärjestystä niin, ettei vaan hänen vieressään ole ketään väärää alkuperää olevaa lasta. Suo siellä, vetelä täällä.

onko sulla henkkoht kokemuksia?

Olen opena yläkoulussa ja jopa ne pikkuteinit on suuremmaksi osaksi ihan ihmisiä. Vaikeita tapauksia löytyy toki myös mutta esim. tänään suurin ongelma oli hihittävät 7-luokkalaiset tytöt. Jatkuva kihitys ja kähinä päällä eikä millään oltais keskitytty itse asiaan. Että sellasta.

että mitä se meidän tytön ope tekee päivisin.

Meillä vaihtui nyt syksyllä opettaja ja sen jälkeen olen minä tai mieheni opettanut joka ilta lapselle päivällä koulussa läpi käytyjä asioita.

Olen usein ajatellut, että onnellisia ne lapset, joiden vanhemmat jaksavat/osaavat käydä kunnolla läksyjä läpi lasten kanssa ja sitten viimeistään lukea kokeisiin lapsen kanssa.

että lapsen pitää olla itse vastuussa läksyistään ja kokeista ja että epäonnistumisten kautta vanhemmat haluavat koulia lasta hoitamaan kouluasiansa omatoimisesti...

tuskin ainakaan hääppöiset.

että mitä se meidän tytön ope tekee päivisin.

Meillä vaihtui nyt syksyllä opettaja ja sen jälkeen olen minä tai mieheni opettanut joka ilta lapselle päivällä koulussa läpi käytyjä asioita.

missä koulussa on töissä. Jossakin jopa puolet tai enemmän luokan oppilaista saattaa olla sellaisia, joille ei ihan tavallinen opetus ja järjestely riitä. Siinä sitten opettaja yrittää vetää sitä tavallista luokkaa ja vastata erityisiin tarpeisiin samalla. Ajatelkaan nyt itse, pystyisitkö yksinäsi vastaamaan vaikkapa yhdestätoista ihan peruslapsesta ja samaan aikaan yhdestätoista lapsesta, joista kolme ei pidä suutaan kiinni vaan huutelee kaiken aikaa mitä sattuu, yksi ei uskalla puhua mitään, kaksi kuljeskelee luokassa vaikka minkä tekisit, neljä ei osaa kunnolla suomea ja yksi tekee kaiken aivan miten sattuu jos ei ole vieressä ohjaamassa. Niin uskomatonta, ettei sanotuksi saa.

tuskin ainakaan hääppöiset.

että mitä se meidän tytön ope tekee päivisin.

Meillä vaihtui nyt syksyllä opettaja ja sen jälkeen olen minä tai mieheni opettanut joka ilta lapselle päivällä koulussa läpi käytyjä asioita.

että tytön opettaja vaihtui nyt syksyllä. Edellisinä vuosina riitti että illalla kysyi, onko läksyt tehty. Joten opetuksessa on selkeästi puutetta.

Kävin myös seuraamassa ko luokan oppituntia, kuten olen käynyt kaikkien lapsieni luokassa.

ellei nyt sitten ole ollut sairaana tai jotain oppimisvaikeuksia tms. Mielestäni yksi läksyjen idea on oppia oppimaan ja huolehtimaan läksyistä itsenäisesti. Toki ekalla ja ehkä viellä tokallakin aina välillä voi muistuttaa tai kysyä joko ne on tehty. Olenko ihan väärässä.

Opettamista, opetuksen suunnittelua, tehtävien korjaamista.



Palavereissa istumista,nykyään ihan hirveen usein. On psykologia, toimintaterapeuttia, neuropsykologista kuntouttajaa, keskussairaalayhteistyötä, kunto-ohjaajaa, oppilashuoltotyöryhmää jne.



Yhteistyö, jatkuva, vanhempien kanssa. Soittoja, sähköposteja, tapaamisia ja tietenkin ne ihan standardit "vartit" ja vanhempainillat.



Juhlien suunnittelua ja niiden organisoimista, harjoittelua.



Joukkoon mahtuu aina erityistapauksia. Joten tärkeä yhteistyön muoto on suunnittelutyö erityisopen kanssa. Joka käytettävissä kerran viikossa, pari tuntia.

[iSiinä sitten opettaja yrittää vetää sitä tavallista luokkaa ja vastata erityisiin tarpeisiin samalla. Ajatelkaan nyt itse, pystyisitkö yksinäsi vastaamaan vaikkapa yhdestätoista ihan peruslapsesta ja samaan aikaan yhdestätoista lapsesta, joista kolme ei pidä suutaan kiinni vaan huutelee kaiken aikaa mitä sattuu, yksi ei uskalla puhua mitään, kaksi kuljeskelee luokassa vaikka minkä tekisit, neljä ei osaa kunnolla suomea ja yksi tekee kaiken aivan miten sattuu jos ei ole vieressä ohjaamassa.

[/quote]

Mä opetan itse tällaisia luokkia koko ajan. Enkä muuten näe siinä mitään kovin mahdotonta. Idea on vaan siinä, että opettaa sen verran vaihtelevilla tavoilla, että jokaiselle on tarjolla jotain ja että samat asiat tulee käydyksi läpi monella eri tavalla. Ei se ole kovin vaikeaa, kunhan ensin vaan opettelee tavan jakaa oppitunti noin kuuteen erilaiseen osaan, joilla käytetään erilaisia menetelmiä. Ja joista ekalla osalla annetaan "sisällysluettelo" siihen, mitä tällä tunnilla tulossa on. ERilaisista opetusmenetelmistä on hyötyä nillle erilaisille oppijoille, koska he saavat silloin ainakin jonkun sellaisenkin kanavan käyttöön, jolla he pystyvät seuraamaan opetusta ja me myös tietävät, että jos nyt en pysynyt kärryillä nii nsama juttu tulee kohta uudestaan toisessa muodossa ja ehkä sitten tajuan - eivätkä rupea hermostumaan ja sähläämään niin helposti. Erilaisista opetusmenetelmistä on hyötyä myös niille taviksille, koska he saavat omalle oppimiselleen monipuolisempaa sovellusta kuin vain yhdellä menetelmällä saisivat.



Mä en oikeasti hyväksy sitä ajatusta, että moni opettaja ei muka pysty opettamaan samaan aikaan erilaisia oppijoita ja lukihäiriöisiä jne ja "tavallisia" opiskelijoita. Se on vakava puute omassa ammattitaidossa ja ammattiminuudessa jos näin on. Jokaisen näin ajattelevan opettajan pitäisi mennä jollekin kurssille - pian. Ja oikeastaan ihan sama, mille kurssille, kaikkien niiden anti on tässä suhteessa ihan sama, käy sitten erityisopetusmenetelmä kurssia tai improvisaatiokurssia tai "minä opettajana itsereflektiokurssia".

ja kyllä olen huomannut että opettajissa niin kuin muissakin ammateissa on sekä päteviä että ns päteviä opettajia.

Miksi ei opi? Kuunteleeko? Oletteko kysynyt opelta?

Miksi ei opi? Kuunteleeko? Oletteko kysynyt opelta?

yhden tyttäreni kaverin äiti oli aina valittamassa kun mentiin niin nopeasti ja oli paljon laksyä jne olin kerran seuraamassa opetusta luokassa niin selvisihän se miksi kaikki tehtävät jäivät kotiin tehtäviksi. Tyttö höpisi, hyöri ja hääri eikä edes yrittänyt tehdä mitään häiritsi vaan muita. Taisi lähettää tekstarinkin tunnin aikana.

Ottakaa tosiaan yhteyttä opeen ne kyllä osaavat kertoa mitä äidin mussukat sielä koulussa tekevät tai jättävät tekemättä.