Minua ahdistaa kontrolloiva ja vähättelevä isäni mutta hän valittaa yksinäisyyttään kun en käy kylässä

Tunnen sekä syyllisyyttä ja ahdistusta tilanteesta. Vielä nuorempana(20-25 vuotiaana) kävin ainakin pari kertaa vuodessa kylässä, mutta aina tuntui etten ole tarpeeksi hyvä ja hän halusi kontrolloida elämääni, sanomalla asioita tyyliin "hommaat sitten sen työpaikan, ja menet sinne kouluun ja hommaat ajokortin" jne. Tiedän kai että hän haluaa hyvää,mutta mielestäni päätän itse elämästäni. Nämä ahdistavat tunteet on voimistuneet iän myötä ja en tiedä haluanko käydä sielä enää ollenkaan kylässä. En ole koskaan sanonut hänelle suoraan, koska osa minusta myös pelkää häntä. Silti hän joskus soittaa ja valittaa kun en käy kylässä ja on niin yksinäistä. Silloin nousee taas syyllisyyden tunteet pintaan, kun minä kuitenkin olen hänen lapsi... mitä tekisitte tilanteessani?