Lue keskustelun säännöt.
Anoppi neuvoo, mitä hänen toinen miniänsä kasvattaa lasta
30.10.2021 |
Mitä tekisitte tilanteessa, jossa anoppi neuvoo, mitä hänen toinen miniänsä on esim. Tehnyt lapsen kanssa silloin ja tällöin lapsen ollessa näin ja näin vanha. Tätä on nyt pari kertaa tapahtunut.
En käsitä, miksi anoppi antaa neuvoja tai miksi minun pitäisi toimia samalla tavalla kuin toinen miniänsä.
Mihin anoppi pyrkii tällä ja mitä tekisitte kyseisessä tilanteessa.
Kommentit (27)
Sanoisin, että kiitos vinkistä, mutta toimin omalla tavallani tms. Mikäli koet asian negatiivisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysy siltä toiselta jauhaako anoppi hänelle sinusta.
Anoppi on hoksannut mikä tumpelo olet ja yrittää auttaa.
Voi tarkoittaa hyvää. Voi myös naljailla ja yrittää heikentää itsetuntoasi.
Äitini harrastaa sitä, että "kilpailuttaa" minua ja sisaruksiani kehumalla, miten se toinen teki ja auttoi niiiiin paljon. Pyrkii tällä saamaan meidät mielistelemään häntä kilpaa. Ei mene enää näin aikuisena läpi, lapsena kyllä.
Mistä maasta olet kotoisin? Voi olla, että kulttuurisi on niin erilainen, että anoppi pelkää lapsen tulevan kiusatuksi, kun kasvatat häntä omalla tavallasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun anoppini taas aina jaksaa muistuttaa miten hän itse on kasvattanut lapsensa. Esim tyttärelleni pitäisi antaa vain samanlaisia leluja millä hänen tyttönsä lapsena leikki ja lapsille ei tarvitsisi antaa mitään vitamiineja kun ei hänkään aikanaan antanut. Ei voi muuta sanoa kuin että kannattaa vaan naurahtaa anopin höpötyksille.
Oma anoppini teki tuota myös. Ymmärsin lopulta että olivat kohdennettuja piikkejä itselleni. Olen yleensäkin ihminen josta ei pidetä joten ei kai anopin vika mutta itse tykkäsin appivanhemmista ja olin valmis panostamaan hyvään suhteeseen. Sellaista ei tullut. Lapsenlapset jotenkin kai kelpasivat kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun anoppini taas aina jaksaa muistuttaa miten hän itse on kasvattanut lapsensa. Esim tyttärelleni pitäisi antaa vain samanlaisia leluja millä hänen tyttönsä lapsena leikki ja lapsille ei tarvitsisi antaa mitään vitamiineja kun ei hänkään aikanaan antanut. Ei voi muuta sanoa kuin että kannattaa vaan naurahtaa anopin höpötyksille.
No ei ne neuvot pelkästään vaan enemmänkin toisiin vertailu ihmetyttää.. miten joku muu on lapsensa kanssa milloinkin tehnyt.. jne.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Oma anoppini teki tuota myös. Ymmärsin lopulta että olivat kohdennettuja piikkejä itselleni. Olen yleensäkin ihminen josta ei pidetä joten ei kai anopin vika mutta itse tykkäsin appivanhemmista ja olin valmis panostamaan hyvään suhteeseen. Sellaista ei tullut. Lapsenlapset jotenkin kai kelpasivat kuitenkin.
Itsekin koen nämä piikkinä itselle. Ihmettelen lähinnä miksi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joko anoppi piilokettuilee, piikittelee tai yrittää vain "nätisti" antaa hyviä neuvoja.
Tähän voisin todeta, että mitä lastenkasvatukseen tulee, niin hyvätkin neuvot äidille ovat harvoin tarpeen!
Jostain syystä muita neuvovat eniten he, jotka ovat viettäneet vähiten vuosia täyspäiväisesti kotona lapsiaan kasvattaen.... Esimerkiksi oma anoppini on mennyt töihin lasten ollessa 3kk-8kk. Itse olin kotona lasteni kanssa, kunnes he täyttivät 3v ja menivät päiväkotiin. Samoin oma ätini ja mummoni ovat hoitaneet lapset kotona, monta vuotta, työelämään palannut sitten myöhemmin.
Jostain kumman syystä anopilla on aina "hyvä neuvo" joka asiaan, äitini tai mummoni ei ikinä, ikinä neuvo tai arvostele.... :)
Minä olisin jo ensimmäisellä kerralla sanonut selvästi, että " älä vertaile minua muihin" " osaan kasvattaa lapseni ilman muiden neuvoja".
Todennäköisesti tietää, että et osaa puolustaa itseäsi ja siksi toimii noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joko anoppi piilokettuilee, piikittelee tai yrittää vain "nätisti" antaa hyviä neuvoja.
Tähän voisin todeta, että mitä lastenkasvatukseen tulee, niin hyvätkin neuvot äidille ovat harvoin tarpeen!
Jostain syystä muita neuvovat eniten he, jotka ovat viettäneet vähiten vuosia täyspäiväisesti kotona lapsiaan kasvattaen.... Esimerkiksi oma anoppini on mennyt töihin lasten ollessa 3kk-8kk. Itse olin kotona lasteni kanssa, kunnes he täyttivät 3v ja menivät päiväkotiin. Samoin oma ätini ja mummoni ovat hoitaneet lapset kotona, monta vuotta, työelämään palannut sitten myöhemmin.
Jostain kumman syystä anopilla on aina "hyvä neuvo" joka asiaan, äitini tai mummoni ei ikinä, ikinä neuvo tai arvostele.... :)
Hei tossa on muutes perää! Eniten neuvoja satelee niiltä, ketkä on tuupannut muksunsa muiden hoidettavaksi tyyliin jo alle vuoden ikäisenä, 8-9h ajaksi jokaisena viikonpäivänä. Eli käytännössä joku muu on kasvattanut heidän lapsensa :D joku 1,5v menee monesti nukkumaan jo seiskalta illalla, ei siinä siis montaa tuntia päivässä oo lapsen kanssa aikaa vietetty. Nää on niitä jotka neuvoo kaikkia muita päivärytmeissä, lasten ulkoilussa, jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anopit ovat seuraavia saa...nasta
Äitini neuvoo minua vieläkin ja vertailee muihin vaikka kohta olen kuuskymppinen. Olen hänelle ikuinen pikkutyttö. Ei helvetti että en aina jaksa kuunnella sitä räksytystä ja vertailemista. Mun kotini on kuulemma ihan kamala ja liikaa tavaraa kun pitäisi olla ihan tyhjä niin kuin lapsuuden koti oli. Sisareni lapsenlapsilla on paskainen huusholli eläinten takia ja hän kehuu koko ajan niiden elämää. Järkyttävä koti ja minä en sellaisessa viihtyisi. Kun kurakelistä tuodaan koiria sisään säällä kuin säällä niin ei haise koti ihan hyvälle. Meillä ei ole paha haju kun tulen kotiin ja ilmastointi toimii.
Eihän se ole mitään neuvomista, jos anoppi kertoo miten toinen miniä lastaan hoitaa.
Kohta ei voi puhua yhtään mitään, mistään asiasta, kun kaikki katsotaan neuvomiseksi ja arvostelemiseksi.
Ap:lla on erittäin huono itsetunto ja kenties myös huono suhde anoppiinsa, kun ottaa kaikki puheet nokkiinsa.
Terve itsetuntoinen ihminen voi ja uskaltaa tehdä asiat niinkuin itse näkee parhaaksi ja haluaa, eikä koe kaikkea jutustelua ja puheita vain arvosteluksi itseään kohtaan.
Ei se anoppi välttämättä pyri mihinkään. Miniöillä vaan tuppaa olemaan herkkä mieli kaikelle, mitä anoppi sanoo. Varsinkin jos puhutaan lasten hoidosta.
Miten suhtautusit jos oma äitisi kertoisi/puhuisi, miten sisaresi hoiti lastaan? Kokisitko sen vertailuna vai ihan vaan tarinointina?
Kerro sinä puolestasi juttuja mitä erinomaista äitisi/tätisi/kummi/joku anoppiin verrattava henkilö on tehnyt. Miten se sinun äitisi on niin jaksava ja osallistuva mummi...
Se mikä tuntuu neuvomiselta, voi myös joskus olla vanhemman sukupolven mielissä oman vanhemmuuden ja kasvatustyön muistelua ja kokemusten jakamista. Olen itsekin tyttärelleni jutellut miten tein asiat heidän kanssaan aikanaan, eikä tarkoitukseni missään nimessä ole ollut vihjata, että tyttäreni tekisi mielestäni väärin, vaikka tekisikin eri tavalla. Mutta vanhempien ja lasten suhde ei ole tasa-arvoinen aikuisenakaan, ja tyttäreni kokee nämä muisteluni neuvomisena tai vihjailuna miten kannattaisi tehdä paremmin.
Usein vain hänen puhuessaan esim päiväunipulmista tms tulee mieleen entiset ajat, kun lapset olivat pieniä, ja miten niitä asioita silloin itse ratkoi.
Mutta yritän pitää mielessä, että hän elää vanhemmuuttaan tässä ja nyt, enkä aloita muisteluitani, ellei hän erikseen kysy!
Ehkä anoppi yrittää antaa sinulle hyviä vinkkejä, mitkä on havainnut hyväksi toimintatavaksi. Hyvää varmasti tarkoittaa.