Työkseen siivoavat kertokaa työstänne!

Lääkärit eivät arvosta. Välillä ei saa sairauslomaa, välillä tutkimuksia ja välillä toimivia lääkkeitä. En tiedä onko laikkareilla helpompaa.

Hauskoja karrikatyyreja tulee kehiteltyä päässä eri ihmisistä. Työ siinä missä muutkin, saan monenlaista palautetta. Arvostus on yleensä kohdillaan.

Olen opiskeluaikana ollut kesätöissä siivoamassa erästä koulua.

Katosta lattiaan siivottiin kaikki luokat ja luentosalit ja ihan kaikki,

Siivoaminen on raskasta työtä, ja vielä kun pitäisi oppia mitä aineita käyttää eri pinnoille ettei pilaa mitään.

Työaika oli 6 tuntia päivässä ja se oli kyllä todellakin tarpeeksi!

Wn todellakaan jaksaisi tehdä ammatikseni.

Sulla ei ole asenne kohdillaan. Ehkä kannattaisi miettiä jotain, mitä osaat tehdä ja, mistä jotain tiedät.

Vierailija kirjoitti:

Sulla ei ole asenne kohdillaan. Ehkä kannattaisi miettiä jotain, mitä osaat tehdä ja, mistä jotain tiedät.

Tuossahan lukee, että kyselee koska ei tiedä alasta mitään.

Missä siivoat ja miten sinuun suhtaudutaan kun kerrot mitä työtä teet?

Nykyään vanhainkodissa. Kuten muihinkin ihmisiin, tietenkin. 

Mitä ällöttävää olet joutunut tekemään?

Sairaalassa (leikkuri) työnkuvaan kuului amputoitujen raajojen paketointi ja merkkaaminen. Siihenkin tottuu. Muuten ehdottomasti ällöttävimmät hommat ovat ajalta, jolloin työnkuvaan kuului hoivatyötä.

Millaisia ihmisiä alalle on päätynyt?

Kaikenlaisia. Harvalla on vain yksi ammatti. Aiemmin alanvaihtajat tulivat aaltoina niiltä aloilta, joista hommat loppuivat. Ensin ompelijat, sitten elektroniikka, sitten media-ala, sitten insinöörejä ja koronan myötä ravintoloista ja kaupan alalta.

Mitä olet saanut selville työsi kautta?

Että kokopäivätyö ei oikeastaan kannata progression vuoksi. Siispä määräaikaista.

Siivous ei ole työ, johon mennään, kun muutakaan ei saa. Kaikista ei ole siivoojiksi. Jos haluat pärjätä siivouksessa, sinun on osattava siivoukseen liittyvää kemiaa, hallittava koneet, aineet, menetelmät. Sinun on oltava nopea, koska mitoitukset ovat tiukkoja. Asiakaspalvelu. Ilman koulutusta tuskin kovin hyvin siivoustyössä pärjää.

Kotipalvelussa tavalliset kotisiivoukset. Imurointi, lattioiden pyyhkiminen, vessa, pölyt. Yleensä vanhusten kotona tai lapsiperheissä sossun maksamana. Ei tarvitse olla mitään tutkintoa, riittää normaali maalaisjärki. Yleensä asiakkaat hyvin tyytyväisiä palveluun. Kokeile ihmeessä.

Vierailija kirjoitti:

Missä siivoat ja miten sinuun suhtaudutaan kun kerrot mitä työtä teet?

Nykyään vanhainkodissa. Kuten muihinkin ihmisiin, tietenkin. 

Mitä ällöttävää olet joutunut tekemään?

Sairaalassa (leikkuri) työnkuvaan kuului amputoitujen raajojen paketointi ja merkkaaminen. Siihenkin tottuu. Muuten ehdottomasti ällöttävimmät hommat ovat ajalta, jolloin työnkuvaan kuului hoivatyötä.

Millaisia ihmisiä alalle on päätynyt?

Kaikenlaisia. Harvalla on vain yksi ammatti. Aiemmin alanvaihtajat tulivat aaltoina niiltä aloilta, joista hommat loppuivat. Ensin ompelijat, sitten elektroniikka, sitten media-ala, sitten insinöörejä ja koronan myötä ravintoloista ja kaupan alalta.

Siis minä vuonna olet ollut leikkureilla laikkarina? Itse olin 2016 eikä todellakaan kuulunut työhön mikään amputoitujen raajojen paketoiminen. Inhottavinta oli lähinnä veristen rättien kerääminen ja veren ja erilaisten eritteiden puhdistaminen.

Minulta tulee nyt tosi ympäripyöreä vastaus, mutta kaikki riippuu missä kohteessa työskentelet ja millä työnantajalla. Minulla on ollut opiskelijana 5 eri työnantajaa ja kohteita lukuisia.

- Pomot osaavat olla hankalia

- Työ on kokoaikaisena raskasta, jos monta eri kohdetta päivässä etkä edes omista autoa.

- Itse haluan työyhteisön keiden kanssa jutella, nii tuntuu pahalle mennä isoihin yksikköihin, missä nauru vaan raikaa ja minua tuskin tervehditään

- valmistuaudu siihen, että kädenjälkeäsi kytätään jatkuvasti ja heti tulee sanomista jos jokin on vähän huonosti, sanominen tulee heti pomollesi tai harvoin mutta suoraan sinulle

- Tämän hetkinen terveydenhuolto kohde on ollut haastavin hoitajien jatkuvien valituksiin vuoksi, koska eivät ole ajantasalla oikein mistään.

- Jos tykkäät tehdä yksin työtä, olet hyvä kuntoinen, tarkka ja satut saamaan ainoan yhden ison kohteen missä mukavia ihmisiä, uskon että viihtyisit työssä. Valtion kohteet ovat mukavia pääsääntöisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä siivoat ja miten sinuun suhtaudutaan kun kerrot mitä työtä teet?

Nykyään vanhainkodissa. Kuten muihinkin ihmisiin, tietenkin. 

Mitä ällöttävää olet joutunut tekemään?

Sairaalassa (leikkuri) työnkuvaan kuului amputoitujen raajojen paketointi ja merkkaaminen. Siihenkin tottuu. Muuten ehdottomasti ällöttävimmät hommat ovat ajalta, jolloin työnkuvaan kuului hoivatyötä.

Millaisia ihmisiä alalle on päätynyt?

Kaikenlaisia. Harvalla on vain yksi ammatti. Aiemmin alanvaihtajat tulivat aaltoina niiltä aloilta, joista hommat loppuivat. Ensin ompelijat, sitten elektroniikka, sitten media-ala, sitten insinöörejä ja koronan myötä ravintoloista ja kaupan alalta.

Siis minä vuonna olet ollut leikkureilla laikkarina? Itse olin 2016 eikä todellakaan kuulunut työhön mikään amputoitujen raajojen paketoiminen. Inhottavinta oli lähinnä veristen rättien kerääminen ja veren ja erilaisten eritteiden puhdistaminen.

Tein 17 vuotta sijaishenkilöstössä, leikkurit kuuluivat alueeseen 2003-2009. Sieltä on myös toiseksi inhottavin homma, imupullojen tyhjentäminen.

Nuorena siivosin kesätöikseni. Erilaisia toimistotiloja siivottiin yleensä jonnekin iltapäivä kahteen, sen jälkeen ei ollut enää hommia kuin harvoin jotain lattianvahausta tms, siispä loppupäivä lähinnä istuskeltiin.

Mikään ei enää oikeastaan ällötä. Siivoan sairaalassa. Mielellään etsin potilaalle oksennuspussin, jos hän sitä tarvitsee. Helpottaa omaa työtä, ettei tarvitse sitten siivota sitä pitkin huonekaluja ja lattiaa.

Yllättävää vain on, jos vahinko käynyt ja kutsutaan siivoamaan, että minkälainen yllätys siellä odottaa. Kaikesta on selvitty tähän mennessä.

Olen ollut siivoojana opiskeluaikana ja sen jälkeen, mutta en missään vaiheessa ollut kokopäiväisenä. Saanko silti vastata?

Siivosin tehdashalleja, toimistoja ja kauppoja. Tehdashallit olivat mukavimpia kohteita, koska niissä näki työn jäljen niin selvästi. Ei muissakaan mitään vikaa ollut. Kun kerroin olevani siivooja, sain aina ihan positiivisia kommentteja. Ehkä siihen kuitenkin vaikutti ikäni ja se, että tein töitä opintojen ohella. Myös kohteiden työntekijät olivat ihan mukavia. Eivät jääneet juttelemaan mutta kuitenkin tervehtivät ja hyvästelivät ja välillä kiittivät hyvästä työstä, mikä oli hassua, koska siitähän mulle maksettiin. Ei tule mieleen mitään superällöttävää, ehkä sellaiset kerrat kun ihmiset ovat tarkoituksella sikailleet ja esimerkiksi oksentaneet vessan ohi mutta jättäneet jäljet siistimättä. Alalla on kaikenlaisia ja kaiken ikäisiä ihmisiä. Aika iso osa on alanvaihtajia, en muista tavanneeni ketään kuka ei olisi tehnyt koskaan muuta kuin siivoustyötä. Kaikki siivoojat eivät kuitenkaan ole samanlaisia: nuoret aloittelijat voivat olla hyvin tehokkaita ja särmiä, kun taas vuosia työssä olleet tekevät työn toisella kädellä ja toisella selaavat puhelinta. En ole saanut selville mitään härskiä, mitä nyt joillain toimistotyöntekijöillä saattoi olla viinapullo piilossa tai jotain tällaista.

Suosittelen kokeilemaan siivousalaa. Alan ongelmat ovat yleensä palkkauksessa ja työnjohtamisessa, ei niinkään itse työssä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä siivoat ja miten sinuun suhtaudutaan kun kerrot mitä työtä teet?

Nykyään vanhainkodissa. Kuten muihinkin ihmisiin, tietenkin. 

Mitä ällöttävää olet joutunut tekemään?

Sairaalassa (leikkuri) työnkuvaan kuului amputoitujen raajojen paketointi ja merkkaaminen. Siihenkin tottuu. Muuten ehdottomasti ällöttävimmät hommat ovat ajalta, jolloin työnkuvaan kuului hoivatyötä.

Millaisia ihmisiä alalle on päätynyt?

Kaikenlaisia. Harvalla on vain yksi ammatti. Aiemmin alanvaihtajat tulivat aaltoina niiltä aloilta, joista hommat loppuivat. Ensin ompelijat, sitten elektroniikka, sitten media-ala, sitten insinöörejä ja koronan myötä ravintoloista ja kaupan alalta.

Siis minä vuonna olet ollut leikkureilla laikkarina? Itse olin 2016 eikä todellakaan kuulunut työhön mikään amputoitujen raajojen paketoiminen. Inhottavinta oli lähinnä veristen rättien kerääminen ja veren ja erilaisten eritteiden puhdistaminen.

Tein 17 vuotta sijaishenkilöstössä, leikkurit kuuluivat alueeseen 2003-2009. Sieltä on myös toiseksi inhottavin homma, imupullojen tyhjentäminen.

Ai niin, unohdin imupullot. No ei muuta ku lavuaariin ja pullot dekoon.

Olin vuoden siivoojana (eli oikeasti laitoshuoltajana, mutta tykkään kyllä itse puhua enemmän siivoojasta) ja opiskelin työnohessa ammattitutkinnon. Siivosin pääasiassa kouluissa ja päiväkodissa. Työstäni kertoessa ihmisten suhtautuminen oli valitettavasti alentuvaa ja lähinnä ihmeteltiin, miksi menin alalle. Työpaikoilla suhtautuminen vaihteli. Kouluympäristössä opettajat harvoin edes vastasivat käytävällä tervehdykseeni ja päiväkodissa taas olin yksi työkavereista ja istuin lastenhoitajien ja opettajien kanssa samassa kahvipöydässä. Ero oli todella räikeä.

Pahoja ällötyksiä ei tullut vastaan, mutta inhottavinta oli aina, kun päiväkodissa oli syyhyä, kihomatoja tai täitä. Tuntui, että epidemioiden estäminen oli minun harteillani, vaikken kaikkeen voinut vaikuttaakaan.

Monenlaisia ihmisiä löytyi työkavereista. Enimmäkseen valitettavasti hyvin tyytymättömiä eläkeikää odottavia naisia ja heidän asenteensa vaikutti muidenkin hyvinvointiin. Muutama iloinen kolme-nelikymppinenkin löytyi porukasta.

Onneksi oma työpaikkani oli kunnalla ja sääntöjä ja hyvää siivoushygieniaa noudatettiin tarkasti. Paljon olen kuullut huonoja käytäntöjä juuri myymäläsiivouksesta.

Ap:lle suosittelen, että kokeile, jos ala kiinnostaa! Työssä on hyviä ja huonoja puolia. Siivoustyö on loppujen lopuksi helppoa, vaikka toki aineita ja koneita pitää opetella. Työ on fyysisesti hyvin raskasta ja usein kiireistä. Itsellänikin ala kiinnosti ja kokeilin, mutta päädyin kuitenkin hakemaan konttorihommia. Mutta en kadu, että kokeilin :)

Vierailija kirjoitti:

Nuorena siivosin kesätöikseni. Erilaisia toimistotiloja siivottiin yleensä jonnekin iltapäivä kahteen, sen jälkeen ei ollut enää hommia kuin harvoin jotain lattianvahausta tms, siispä loppupäivä lähinnä istuskeltiin.

No sitten on kyllä ajat muuttuneet. Laikkarin työtä tehneenä ei jäänyt paljon aikaa istuskella.

Joka päivä töitä teen ja seitsemäksi meen.....

Suosittelen alaa - itse lähdin siivoushommiin koska en vain oikein jaksa olla missään tiimityössä yms. Ja työ on itsenäistä.

Eli jos saat mukavan kohteen eikä esimies huohota niskaan niin työ Ok.

Toimistosiivous on Ok. Kotisiivous on raskasta. Rappusiivous itsenäistä ja raskasta mutta eipä tarvitse erikseen liikkua.

Miksi siivoojilla on aina tarve jutustella työstään? Olen työssä isossa toimistotyyppisessä ympäristössä, jossa kaikilla on omat kiireemme ja työnkuvamme. Aina kun siivoojan kanssa sattuu tauolle, niin alkavat aina selittää miten rankka työpäivä on ollut, mitä kaikkea ovat joutuneet tekemään, miten joku laite ei ole toiminut, joku pesuaine loppu, joku pyykkipussi kadonnut, joku työkaveri ei ole suostunut vaihtamaan työvuoroa...... Siis ihan absurdi tilanne kuvitella päinvastoin, että luulisin heitä kiinnostavan kun alkaisin vastaavia murheita jakaa omasta työstäni, mistä heillä ei ole hajua tai mielenkiintoakaan. Vastaavasti minulla ei ole mielenkiintoa heidän pikkudraamoja kohtaan! Ja vaikka kuinka koittaa näkyvästi lukea kännykkäänsä tai lehteä, niin eivät ymmärrä vihjeitä ja senkun jatkavat vaan yksinpuheluaan ja työtovereidensa haukkumista yms.

Jos alat siivoojaksi niin älä ole sellainen.

Vierailija kirjoitti:

Miksi siivoojilla on aina tarve jutustella työstään? Olen työssä isossa toimistotyyppisessä ympäristössä, jossa kaikilla on omat kiireemme ja työnkuvamme. Aina kun siivoojan kanssa sattuu tauolle, niin alkavat aina selittää miten rankka työpäivä on ollut, mitä kaikkea ovat joutuneet tekemään, miten joku laite ei ole toiminut, joku pesuaine loppu, joku pyykkipussi kadonnut, joku työkaveri ei ole suostunut vaihtamaan työvuoroa...... Siis ihan absurdi tilanne kuvitella päinvastoin, että luulisin heitä kiinnostavan kun alkaisin vastaavia murheita jakaa omasta työstäni, mistä heillä ei ole hajua tai mielenkiintoakaan. Vastaavasti minulla ei ole mielenkiintoa heidän pikkudraamoja kohtaan! Ja vaikka kuinka koittaa näkyvästi lukea kännykkäänsä tai lehteä, niin eivät ymmärrä vihjeitä ja senkun jatkavat vaan yksinpuheluaan ja työtovereidensa haukkumista yms.

Jos alat siivoojaksi niin älä ole sellainen.

Sattuvat varmaan olemaan sosiaalisempia tyyppejä. Ei mua yhtään kiinnosta smalltalkata kenenkään kanssa.