Monelle suomalaiselle 1000 euroa on pikkuraha, niin sanottu toimintatonni

Minun ystävyyssuhteeni eivät ole rahasta kiinni. Eläkkeeni ei juuri ole tuota enempää.

Vierailija kirjoitti:

Minun ystävyyssuhteeni eivät ole rahasta kiinni. Eläkkeeni ei juuri ole tuota enempää.

Ei ole minunkaan ystävyyssuhteeni.

Tienaan hyvin, mutta pidän omana asianani paljonko.  Ystäviäni en valitse rahan perusteella, silloinhan he eivät olis ystäviäni vaan se raha.

Nuorena likkana kustansin aina ystävälleni asioita joihin hänellä ei ollut rahaa, esim sisäänpääsyjä tilaisuuksiin ja konserttilippuja jne. Se oli itsestään selvää eikä se vaikuttanut millään tapaa ystävyyteemme.

Olemme ystäviä edelleen.

Miksi aina ajatellaan, että on paha asia, jos ihmisten elämät kuljettavat eri suuntiin? Harva lapsuuden kavereiden kanssa koko ikää jatkaa. Samalla lailla parisudemuutokset, perheellistymiset ja urat vievät ihmisiä eri suuntiin kuin vaurastuminenkin. Uusia ystäviä saa, vanhat jäävät, jos elämä menee kovin erilaiseksi. 

Silti en keksisi tonnille mitään käyttöä...

Pitää muistaa, että toimintatonni termi oli käytössä jo markka-aikana.

Jotkut ovat "ystäviä" sen rahan takia ja tykkäävät kun se rikkaampi maksaa heidän puolestaan kaiken.

Jaahas, tiukkapipoiset puritaanit eivät salli keskustelua toisten kommentoijien kanssa. Kommentoin vain että "Hienoa kuulla" ja nyt "Kommenttisi julkaistaan hyväksynnän jälkeen." Aplodit.

Tonni on suht pieni raha on nykyään. Käsilaukku maksaa jo enemmän. Vähän parempi risteily maksaa tonnin. Pari yötä hyvässä hotellissa ulkomailla maksaa tonnin.

Raha ei vaikuta ihmissuhteisiin, kunhan ei ole ihan köyhä.

Vierailija kirjoitti:

Minun ystävyyssuhteeni eivät ole rahasta kiinni. Eläkkeeni ei juuri ole tuota enempää.

Sama täällä,ystävyys ei katso toisen varalisutta,ei ikää kokoa,ei koulutusta.

Miehellä yleensä vähintään viisitonnia pitäisi löytyä perstaskusta tuosta vaan.

Ehkä se erottaa toisistaan, kun eletään niin eri todellisuutta. Jos toisen pitää miettiä, mitä ruokaa malttaa ostaa ja toinen kehuskelee jatkuvasti uudella hienolla ja turhalla tavaralla ja ulkomaanmatkoilla, niin vähemmästäkin ystävyys alkaa rakoilla. Ei pelkkä kateellisuis, vaan rikkaamman ihmisen totaalinen ymmärtämättömyys köyhemmän tilanteesta. Ei ole kiva vuodesta toiseen kuulla kehuskelua, jos itsellä ei ole mitään vastaavaa kokemusta tai mahdollisuutta niihin.

Minunlaiselle varakkaalle (8 numeroinen omaisuus) ystävyys ei ole rahasta kiinnii. Monelle köyhälle tämä kuitenkin on ollut ylitsepääsemätön juttu.

Köyhänä on vaikea olla rikkaan ystävä. Tuntee itsensä huonommaksi koko ajan. Parempi kun viettää aikaa samantuloisten kanssa. Jos itse kertoilee miten edullista on tilata fiksuruoasta ruokatarvikkeita ja toinen ei edes kuuntele vaan alkaa kertomaan miten meni tonni hotelliviikonloppuun, niin vähän eri aaltopituudella ollaan.

Vierailija kirjoitti:

Minunlaiselle varakkaalle (8 numeroinen omaisuus) ystävyys ei ole rahasta kiinnii. Monelle köyhälle tämä kuitenkin on ollut ylitsepääsemätön juttu.

8€ on paljon rahaa, se on enemmän kuin 5€

Mulle se on mun nettoeläke kuukaudessa.

T. Kadehdittu boomeri mummeli

Vierailija kirjoitti:

Köyhänä on vaikea olla rikkaan ystävä. Tuntee itsensä huonommaksi koko ajan. Parempi kun viettää aikaa samantuloisten kanssa. Jos itse kertoilee miten edullista on tilata fiksuruoasta ruokatarvikkeita ja toinen ei edes kuuntele vaan alkaa kertomaan miten meni tonni hotelliviikonloppuun, niin vähän eri aaltopituudella ollaan.

Ei ole totta! Minä pienituloisena en puhu hyvätuloisille ystävilleni (enkä muillekaan) mistä halpiksesta mitä ehkä

tilaan, eikä minulla ole yhtään ystävää joka kehuisi tonnin hotelliviikonlopuillaan! Jos sinun ”samalla aaltopituudella” olosi on rahan vertauksesta kiinni, olen pahoillani puolestasi! Me tapaamme pyöräretkellä, tai kahvilassa, tai luonani, tai ystävien luona, me puhumme kirjoista ja elokuvista, töistä, lapsista, lapsenlapsista, kissoista, koirista, politiikasta. Emme omista tai toisten rahoista.