Lue keskustelun säännöt.
En voi enää sietää mun puolisoa
23.10.2021 |
Alkoi pienellä ärsytyksellä esikoisen odotusaikana 4v sitten, ja on tasaisesti pahentunut kokoajan. Pistin hormonien piikkiin...
Nyt lapsia on 2, ja en voi sietää koko ihmistä enää silmissäni. Peiton alla voisin itkeä ja oksentaa jos koskee edes sormenpäällä, keksin iltaisin uusia tekosyitä nukkua sohvalla.
Tuntuu, että ei piittaa lapsista (tai minusta) pätkän vertaa. Oma elämänsä ja harrastukset menee kaiken muun edelle, hoidan/maksan lapset 99.9% yksin, hän käy vain kotona käymässä kun omaan aikatauluunsa sopii.
Ero ei käytännön syistä tule onnistumaan, joten sitä on aivan turha ehdottaa.
Huh..Oli pakko vain pakko saada tämä jonnekin oksennettua.
Kommentit (37)
Palstamammat hiljenee, kun eroa ei voi ratkaisuksi ehdottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ero ei muka onnistuisi?
Lapset eivät enää sen jälkeen näkisi isäänsä ollenkaan. Tuntuisi itsekkäältä tehdä se heille.
Toisaalta, en kyllä tiedä onko tämäkään parempi että itkevät ikäväänsä. tällä hetkellä näkevät n.3päivänä viikossa.
Miksi vihaat lapsiasi niin paljon, että pakotat heidät sietämään vanhempien huonoa suhdetta?
No mikä tässä on niin vaikeaa, että nostaa kissan pöydälle asian tiimoilta. Toki tämän tarinan perustreella en asetu kummankaan puolelle, sillä sen olen elämässä aina oppinut, että asioilla kaksi puolta ja kun esim parisuhteessa menee huonosti, niin toinen osapuoli saa toisen kuulostamaan todella paskalta ihmiseltä. Sitten kun taas kuulee toisen osapuolen version aiheesta, niin se usin muuttaa kokonaiskuvan ihan päälaelleen.
Mutta joka tapauksessa, itse nyt pyrkisin puhumaan asioita halki. Jos siihen ei pysty, niin silloin suhteessa on muutakin vikaa kun vain toinen osapuoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muuta omaan asuntoon
Niinkuin aiemmin sanoin, se ei ole mahdollista.
Menkää pariterapiaan.
Kasvata sietoikkunaasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuta omaan asuntoon
Niinkuin aiemmin sanoin, se ei ole mahdollista.
Eli elät hänen kustannuksellaan. Silloin tuo on se hinta, minkä joudut maksamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä hyvää suhteessanne on? Miksi tunnet vastenmielisyyttä? Onko kulttuurieroja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mikä tässä on niin vaikeaa, että nostaa kissan pöydälle asian tiimoilta. Toki tämän tarinan perustreella en asetu kummankaan puolelle, sillä sen olen elämässä aina oppinut, että asioilla kaksi puolta ja kun esim parisuhteessa menee huonosti, niin toinen osapuoli saa toisen kuulostamaan todella paskalta ihmiseltä. Sitten kun taas kuulee toisen osapuolen version aiheesta, niin se usin muuttaa kokonaiskuvan ihan päälaelleen.
Mutta joka tapauksessa, itse nyt pyrkisin puhumaan asioita halki. Jos siihen ei pysty, niin silloin suhteessa on muutakin vikaa kun vain toinen osapuoli.
Tässä ei ollut tarkoitus saada toista osapuolta kuulostamaan paskalta ihmiseltä. Ahdistaa vain se, kuinka paljon ahdistun tuosta ihmisestä ja tuntuu todella väärältä tuntea näin, kun kuviossa on lapsiakin. Lasten puolesta tuntuu sydäntäsärkevän pahalta, kun kaikki menee heidän edelleen.
Olen yrittänyt puhua asiasta useamman kerran, se ei tuota minkäänlaista tulosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuta omaan asuntoon
Niinkuin aiemmin sanoin, se ei ole mahdollista.
Eli elät hänen kustannuksellaan. Silloin tuo on se hinta, minkä joudut maksamaan.
En todellakaan elä!
Vierailija kirjoitti:
Mitä hyvää suhteessanne on? Miksi tunnet vastenmielisyyttä? Onko kulttuurieroja?
Totta puhuakseni, en keksi enää mitään hyvää. Ei ole kulttuurieroja.
Uskon vastenmielisyyden tulevan siitä valtavasta pettymyksestä, kun olen jäänyt pienten lasten kanssa täysin yksin. Olen väsynyt ja katkera. Toinen jatkaa elämäänsä täysin samoin kuin ennen lapsia, ja itselläni ei ole enää mitään muuta kuin lapset ja kodinhoito.
Väsynyttä paskaa. Miksi näitä samoja kitinöitä pitää suoltaa palstalle joka helvetin päivä?
Minulla lähtö kiinni kahdesta asiasta. Asunto täytyisi myydä huomattavalla tappiolla j a lapsen kanssa en jaksaisi yksin. Mies hoitaa osansa. Muuten mies mulle aivan se ja sama ja onneksi ei ole koskenut minuun vuosiin. Toimeen tullaan näennäisesti.
Vierailija kirjoitti:
Väsynyttä paskaa. Miksi näitä samoja kitinöitä pitää suoltaa palstalle joka helvetin päivä?
Sitten kannattaa varmaan vain ohittaa aihe?
Pakko saada edes jonnekin avautua, tuntuu että on aivan lopussa yksin asian kanssa.
MInä kestin vielä jotenkin sen, että kun lapset olivat pieniä, niin miestä ei näkynyt kotona jakamassa taakkaa. Mutta sitten kaatui kuppi, kun hän alkoi olla kotona... mieltää nimittäin osallistumiseksi sen, että jakaa käskyjä ja arvostelee toisten "suoritusta". Tietää ehdottomasti, miten asiat pitää hoitaa.
Nyt se olen minä, perheenäiti, joka käy kääntymässä kotona 2-3 kertaa viikossa, eikä todellakaan suostu tekemään ainuttakaan kotityötä. Niin makaa kuin petaa. En eroa, koska uskonnollinen vakaumukseni kieltää sen, mutta rakastamaan en pysty. Samoin oksettaa, jos äijä yrittää koskea.
Miksi ero ei muka onnistuisi?