En voi enää sietää mun puolisoa
Alkoi pienellä ärsytyksellä esikoisen odotusaikana 4v sitten, ja on tasaisesti pahentunut kokoajan. Pistin hormonien piikkiin...
Nyt lapsia on 2, ja en voi sietää koko ihmistä enää silmissäni. Peiton alla voisin itkeä ja oksentaa jos koskee edes sormenpäällä, keksin iltaisin uusia tekosyitä nukkua sohvalla.
Tuntuu, että ei piittaa lapsista (tai minusta) pätkän vertaa. Oma elämänsä ja harrastukset menee kaiken muun edelle, hoidan/maksan lapset 99.9% yksin, hän käy vain kotona käymässä kun omaan aikatauluunsa sopii.
Ero ei käytännön syistä tule onnistumaan, joten sitä on aivan turha ehdottaa.
Huh..Oli pakko vain pakko saada tämä jonnekin oksennettua.
Kommentit (37)
Jos kerran olet yrittänyt puhua ja ero ei ole ratkaisu niin mitä ihmeitä palstan mammoilta oikein odotat?
Vierailija kirjoitti:
Minulla lähtö kiinni kahdesta asiasta. Asunto täytyisi myydä huomattavalla tappiolla j a lapsen kanssa en jaksaisi yksin. Mies hoitaa osansa. Muuten mies mulle aivan se ja sama ja onneksi ei ole koskenut minuun vuosiin. Toimeen tullaan näennäisesti.
gold digger
Jos on jäänyt tuollaiseen suhteeseen eikä osaa itseään arvostaa, ihmettelen miksi valitat omia valintojasi.
Vierailija kirjoitti:
MInä kestin vielä jotenkin sen, että kun lapset olivat pieniä, niin miestä ei näkynyt kotona jakamassa taakkaa. Mutta sitten kaatui kuppi, kun hän alkoi olla kotona... mieltää nimittäin osallistumiseksi sen, että jakaa käskyjä ja arvostelee toisten "suoritusta". Tietää ehdottomasti, miten asiat pitää hoitaa.
Nyt se olen minä, perheenäiti, joka käy kääntymässä kotona 2-3 kertaa viikossa, eikä todellakaan suostu tekemään ainuttakaan kotityötä. Niin makaa kuin petaa. En eroa, koska uskonnollinen vakaumukseni kieltää sen, mutta rakastamaan en pysty. Samoin oksettaa, jos äijä yrittää koskea.
Tätä pelkään itsekin, mitä jos tulee se hetki että mies joskus onkin kotona. Pystynkö enää silloin olemaan täällä.
Nyt tullaan toimeen, kun ei juurikaan vietetä aikaa yhdessä.
Eipä taida olla muuta vaihtoehtoa kuin moro ja näkemiin?
Tuohon on ratkaisu vain ero tai kulissiavioliitosta sopiminen.
Selvästikään sinä eikä mies halua jatkaa avioliittoa, ja miehellä on todennäköisesti naisia tai jopa toinen perhe jossain. En usko että teidän aikuisten välit enää voivat parantua.
Keskeinen ongelma on siis kuinka löytää ratkaisu, jossa lapset eivät häviä vaan pystyisivät luomaan isäänsä edes jonkinlaisen suhteen.
Ero on aina mahdollinen ja sinuna yrittäisin ensin sitä, niin että ottaisitte yhteishuoltajuuden. Silloin miehen pitäisi ottaa edes hieman vastuuta omista lapsistaan.
Sonnit syntyy siementämään. Mieheltä sait siittiöt lapsiin, muuta ei niiltä voi odottaa.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko lapsia vai yli 30v?
40 on lähempänä kuin 30
Sulla on kolme vaihtoehtoa.
a) Joko kerrot tämän puolisollesi ja yritätte ratkaista tilanteen. Sehän taas riippuu pitkälti miten puoliso tähän suhtautuu.
b) Eroat
c) Siedät
Olet hyllyttänyt vaihtoehdon B ja olet turhautunut nykyiseen olotilaasi, joten vaihtoehdoksi jää A.
Onnea matkaan.
Jostain syystä kuvittelet, että miehen käytös on sinun vastuullasi. Vastuutat itseäsi _itsekkääksi_ toisen tekemisistä ja tekemättä jättämisistä, kun sanot ettei ero ole mahdollinen. Kuten olet huomannut tilanne ei tälläkään hetkellä ole lapsille hyvä ja olet luultavasti oikeassa siinä, että ei olisi eron tullessakaan. Se kuitenkaan ei ole sinun vastuullasi mitä se isä mahdollisessa erotilanteessa tekee, se on ihan hänen oma päätöksensä ja pettymys jonka lapsille aiheuttaa on hänen itsensä kannettavana. Se ei riipu sinusta tai sinun itsekkyydestäsi.
Jos mies ei osallistu niin laitat osallistumaan. Huikkaat ovelta ilmoitusluontoisena asiana että lähdet nyt omiin menoihisi. Pitää sinullakin olla elämä. Tuskin se mies antaa lasten nääntyä nälkäänkään sillä välin kun olet poissa.
Taas kerran mies on syypää kaikkeen ja vaimo itse enkeli.
Niin onko kyse miehestä vai naisesta?
Eks sä sanonu että niitä lapsia oli jo kaksi? Minne sä sen toisen hävitit?