Milloin tiesit haluavasi lapsia? Miksi sinulle tuli se tunne?

Kai se on sama kun jos ei halua lapsia. Tunne vaan.

30-vuotiaana tuli sellainen tunne että elämästä puuttuu jotakin. Nyt on kaksi lasta ja olen todella onnellinen äitinä. Välillä toki on raskastakin, mutta lapset ovat ihania.

Halusin tulla äidiksi sillä hetkellä, kun tein positiivisen raskaustestin ja tiesin olevani raskaana. Yllätysvauvat tekivät tuloaan, innostuin ajatuksesta omista lapsista aina enemmän ja enemmän. Tämä ei ollut tuplavahinko, vaan typplayllätys.

Yllätys on sellainen asia, ettei sitä edes tiedä haluavansa, kunnes sen on jo saamassa.  :D

Hoidin joskus 24-vuotiaana toisen perheen lapsia ja heille syntyi uusi vauva. Vauvan kanssa tunsin sellaista mukavaa rauhaa ja ymmärsin haluavani myös omia lapsia. Sitä ennen en missään tapauksessa niitä halunnut. Luulen, että muiden lasten hoitaminenkin oli jo vaikuttanut ajatukseni perheestä, mutta vauva ikäänkuin taputteli homman.

Olen tiennyt ja halunnut aina lapsia. Jo lapsena halusin äidiksi.

Mäkin oon aina tiennyt haluavani lapsia. Mun äiti on aikanaan kirjoittanut mun sanomisia ylös ja päiväkoti-ikäisenä oon suunnitellut, että isona mulla on 3 lasta. Nyt sylissä tuhisee 2,5kk vanha vauveli.

Noin 5-vuotiaana aloin kuvittelemaan itseäni perheen äidiksi.

Kun tapasin ensimmäisen kerran tulevien lasteni isän.

Mä halusin aina saada lapsia ja suunnittelin, että teen paljon lapsia, koska olen itse ainoa lapsi ja kadehdin kaikkia, keillä oli sisaria. No, en saanut kahdeksaa lasta, kolme vain, mutta olen umpionnellinen. Kahdeksan olisi ollut varmaan minulle vähän liikaa, näissäkin on tekemistä.

Vasen kives alkoi kuiskuttelemaan, että nää rojut pitäis saada jonnekin täältä.

En ollut mitenkään lapsirakas aiemmin, mutta heti kun rakastuin mieheeni iski vauvakuume.

Itse olin ollut aina enemmänkin sitä mieltä, etten lapsia haluaisi, mutta mieleni muuttui tehtyäni ensimmäistä kertaa elämässäni positiivisen raskaustestin. Sen raskauden mentyä kesken koin sitten aivan valtavan musertavaa surua, ja silloin viimeistään tiesin haluavani oikeasti lapsia. Onneksi myös yhden olen saanut, ja aika näyttää olisiko sisarukselle tilausta.

Vierailija kirjoitti:

Mäkin oon aina tiennyt haluavani lapsia. Mun äiti on aikanaan kirjoittanut mun sanomisia ylös ja päiväkoti-ikäisenä oon suunnitellut, että isona mulla on 3 lasta. Nyt sylissä tuhisee 2,5kk vanha vauveli.

Onnea 🤩

Asia oli jo lapsena selvä, siis ihan pienenä. Leikin nukeilla ja tykkäsin varsinkin pienemmistä serkuista, tykkäsin ”hoivata” vauvoja ja taaperoita. Omista lapsistakin toisella on ollut jo 3-vuotiaasta sellaiset ”sitten kun saan isona oman vauvan!” -jutut. Koskaan ei ole ollut sellaista oloa, etten haluaisi lapsia ja lapsettomuusvuosina (meillä ensimmäisen keskenmenon ja esikoisen syntymän välinen aika on varsin pitkä) kärsin aika sietämättömästi. Toki tiedostin ympäristöongelmiin liittyvätkin ristiriidat lasten yrittämisen suhteen jo aika kauan sitten, mutta oma itsekkyys eli lapsen saamisen tahto voitti.

Olisin halunnut adoptoidakin, se on itselle tuntunut myös aina hyvältä vaihtoehdolta, muttei ehditty siihen. On harkittu myös sijaisperheeksi ryhtymistä. Niin, pidän varsin paljon lapsista ja meille olisi mielellään otettu enemmänkin, kuin mitä saatiin.

Mutta oma vastaus on siis aina. Niin kauan kuin muistan. Äitiys sinällään on minulle varsin luontevaa, vaikka en ehkä silti edusta kovin perinteistä äitityyppiä.