Kun hän lähti syttyi taivaalle tähti

Kuka on tuo ihminen mä muistoissani kyselen

Minä muutuin minusta tuli taiteilija sain itseni takaisin hänen humalaisen horinansa kuolinkorinansa vähän aikaa kuulen

Hän on vain tavallinen jaska

Jokunen

Ei millään tavalla ihmeellinen

Kuvittelen itselleni pieniä pörröisiä, ihania lämpöisiä

Ja se kaikki on minun ei hänen ei sinun

Bittiavaruuteen kaikki tää joutaa

Vadelmavenettä huopaa ja soutaa

Se päivä jona katseeni kirkastui