Lue keskustelun säännöt.
Uupunut vanhemmuuteen
21.10.2021 |
Mä oon väsynyt. Aivan totaalisen uupunut kolmen pienen lapsen äiti. En edes muista koska olisin saanut nukkua yli kahta tuntia, kun lapset eivät nuku. Alan olemaan vihainen ja katkera kaikille ja kaikelle. Jopa lähipiirille jotka niin kovasti ovat vakuuttaneet olevansa apuna ja nyt kun sitä apua tarvitsisi niin eipä näy ketään, ei vaikka sanoisi suoraan että nyt tarvitaan apua. Sit vaan tsempataan ja todetaan että jee jee hyvin teillä menee. Mistään ei saa apua. Tiedän, itse ollaan lapset tehty, mutta silti. Teenkö itsestäni ilmoituksen lastensuojeluun? Laitanko lapset päiväkotiin ja pidän vain vauvan kotona, toivoen että saisin joskus nukkua? Jätänkö lapset johonkin ja hyppään lentokoneeseen ja pois täältä? Alan olemaan ihan neuvoton mitä tehdä, en vaan enää jaksa. Vinkkinä kaikille lapsia suunnitteleville: älkää tehkö niitä.
Kommentit (29)
Laita ihmeessä vanhemmat lapset päiväkotiin! Helpottaa varmasti jos saat vauvan kanssa levättyä. Tai kerhokin voisi toimia. Tsemppiä! Älä yritä yksin sinnitellä äärirajoilla kun apuakin on tarjolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä nyt mitään ilmoa tee josset halua lisää stressiä elämään. Sossuja ramppaamaan kotona. Niistä ei ihan heti sit eroon pääse.
Kuten aiemmin todettiin kakarat päiväkotiin vaan.
Ala ottamaan elämä rennommin ja viljele huumoria. Ja lopeta someilu tai vähennä sitä reilusti! Auttaa kovin. Rentoutusharjoitteet käyttöön.
Pienten lasten äitien ja isien kuuluukin olla väsyneitä. Mutta jos on apuvoimia tarjolla käytä ihmeessä kaikki tuki minkä saat. Seurakunnista saa myös tukea ja lapsille on kivoja perhekerhoja, voi jakaa vanhemmuuden taakkaa muiden kanssa.
T. Yks entinen uupunut.
Kyllä isä osallistuu, sen minkä töiltään ehtii. Mutta hän on kotona vain 2,5 h päivässä siitä minkä lapset ovat hereillä.
Pelkään että satutan lapsiani kun suutun heille. Siksi mietin tuota laskua. Ehkä sen avulla voisimme saada lapset lähipäiväkotiinkin kun kauemmas ei onnistu kuljettaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saatiin apua, kun lapsia oli vielä kaksi, mutta kolmannen kohdalla loppu kaikki empatia ja sympatia ja alkoi se syyllistäminen mitä teitte niin monta lasta.
Isä viikonloputkin töissä? Me vuorotettelemme miehen kanssa niin, että toinen nukkuu lasten kanssa yhdessä huoneessa ja toinen yksin yhdessä huoneessa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä isä osallistuu, sen minkä töiltään ehtii. Mutta hän on kotona vain 2,5 h päivässä siitä minkä lapset ovat hereillä.
Pelkään että satutan lapsiani kun suutun heille. Siksi mietin tuota laskua. Ehkä sen avulla voisimme saada lapset lähipäiväkotiinkin kun kauemmas ei onnistu kuljettaminen.
Ehdottomasti yhteys perheneuvolaan. Isommat lapset mahdollisimman pian päiväkotiin.
Onko mies oikeasti selvillä siitä, miten sulla menee kotona lasten kanssa?
Ihan ensi alkuun mies voi käyttää muutaman vuosilomapäivänsä ja huolentia lapsista viikon verran, jolloin sinä nukut, lataat akkuja, ulkoilet, mikä sulle vaan tekee hyvää.
Onko miehen mitenkään mahdollista tehdä lyhennettyä työviikkoa edes siihen asti, että saatte päiväkotipaikat isommille? Oletko tsekannut kerhot, seurakunnan tarjonnan?
Älä vaan jää yksin uupumuksesi kanssa. Aivan alkuun heti tänä iltana miehen kanssa vakava keskustelu, kerro ettet enää oikeasti jaksa. Miettikää yhdessä miten saatte tilanteen hallintaan ja sinulle välttämätöntä lepoa ja apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä mitä sinäkin kuvittelit sen vanhemmuuden olevan?
Mitä näillä ilkeilyillä voittaa? Miksi pitää lytätä jotakuta jolla jo valmiiksi on vaikeaa?
Vierailija kirjoitti:
Mies? Eli isä? Pyydä, että hänkin osallistuu.
En ole ap ja lapsia on vain yksi, ja toinen tulossa, mutta meillä on vähän sama tilanne. Sain juuri niin massiiviset raivarit, että uhkasin päästää itseni päiviltä ja veitsikin oli jo kurkulla (kun olin ruoanlaitossa), kun mies kieltäytyi auttamasta.
Tilanne oli se, että olin pyytänyt SELKÄVIKAISEN äitini auttamaan imuroimisessa, koska mies ei koskaan jaksa imuroida, ja itse en mahani kanssa pysty ja kärsin itsekin selkävaivoista. Pari tuntia siivottiin kämppää vaivalla vuorotellen (äiti imuroi, minä pyyhin pölyjä ja tahroja) 11kk lasta vahtien ja jätettiin ulos kaksi mattoa miehelle puisteltavaksi, että puistelee kun tulee töistä, koska ei selkävaivojen kanssa pystytty ja äitini teki jo käytännössä miehen osuuden kotitöistä. Ukko tuli töistä. Puolentoista tunnin ajan natkutin, että ne matot, matot. Mies käy matot puistelematta sisään ja levittää roskat ympäri eteistä. Kun suutun tästä, jättää kokonaan tekemättä.
Huudan 45 minuuttia kurkku suorana ja mies luulee, että kyse on pelkästään matoista, eikä usko, kun sanon, että jos pyydän jotain tekemään, ei koskaan auta. Nurmikko oli kaksi kuukautta leikkaamatta, kesäkukkia ei ole vieläkään kaivettu ylös ja hävitetty, vaikka alkaa maa olla roudassa, enkä edelleenkään pysty mahan ja selkävaivojen kanssa tähän. Imuroinnin tosiaan jätti myös tekemättä, vaikka monesti sanoin, että pitää siivota, koska vauva syö päivittäin niitä eteisen lehtiä. Ei mitään apua. Sitten kun mattojen puistelematta jättäminen katkaisee kamelin selän, olen minä uupunut, kaiken yksin hoitava äiti se tilanteen pahis ja päästäni vialla.
Jos ei olis toista tulossa, oltais kyllä erottu jo pari kuukautta sitten, koska mies tuntuu olevan täysin empatiakyvytön, vaikka olen sanonut miljoona kertaa, että en jaksa kaikkea yksin. Sitten kun viimein sain sanottua asiasta tuon huudon päätteeksi jotakuinkin asiallisesti, miehen vastaus on tyyliin "miksi ei olla aiemmin puhuttu?". No, koska et kuunnellut niillä miljoonalla aiemmalla kerralla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ala ottamaan elämä rennommin ja viljele huumoria. Ja lopeta someilu tai vähennä sitä reilusti! Auttaa kovin. Rentoutusharjoitteet käyttöön.
Pienten lasten äitien ja isien kuuluukin olla väsyneitä. Mutta jos on apuvoimia tarjolla käytä ihmeessä kaikki tuki minkä saat. Seurakunnista saa myös tukea ja lapsille on kivoja perhekerhoja, voi jakaa vanhemmuuden taakkaa muiden kanssa.
T. Yks entinen uupunut.
Hyviä neuvoja kiitos ,hänen puolesta.Lopeta kokonan some. Lisäksi ulkoile niiden lasten kanssa,Äläkä kaiken päivää ole sisällä koti tai kauppakeskus. jos vitsisit käydä ulkona ja leikki puiston mennä? Siellä on sisä tilassa tauko paikka. ymm.kivaa.Myös ohjeistus toiminastaheillä ja ilmaista .Laput ilmotustaululakin mihin otat kontaktin kun olet kirjoitamassa tilanteessasi.Sama on seurakunna ilmaiset kerhot,kuin asukastalot. Hoitajan saat kotisi mannerhemin lastensuojelu liitto: Joudut siitä maksaa.Tulee kyllä tunniksi kahdeksikin jopa koko päiväksi tarvitaessa. Mutta se on ainoa mikä maksaa .
Hae tosissasi ensin itse päiväkotipaikkaa lapsille. Laita hakemus vetämään jo huomenna ja soita perään taholle, joka käsittelee hakemuksia. Mene srk:n kerhoihin lasten kanssa tai vie lapset niihin. Pyydä sukulainen käymään luonasi vaikka jo tänään ja sano, että kaipaat aikuisseuraa ja vähän apuja arkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies? Eli isä? Pyydä, että hänkin osallistuu.
En ole ap ja lapsia on vain yksi, ja toinen tulossa, mutta meillä on vähän sama tilanne. Sain juuri niin massiiviset raivarit, että uhkasin päästää itseni päiviltä ja veitsikin oli jo kurkulla (kun olin ruoanlaitossa), kun mies kieltäytyi auttamasta.
Tilanne oli se, että olin pyytänyt SELKÄVIKAISEN äitini auttamaan imuroimisessa, koska mies ei koskaan jaksa imuroida, ja itse en mahani kanssa pysty ja kärsin itsekin selkävaivoista. Pari tuntia siivottiin kämppää vaivalla vuorotellen (äiti imuroi, minä pyyhin pölyjä ja tahroja) 11kk lasta vahtien ja jätettiin ulos kaksi mattoa miehelle puisteltavaksi, että puistelee kun tulee töistä, koska ei selkävaivojen kanssa pystytty ja äitini teki jo käytännössä miehen osuuden kotitöistä. Ukko tuli töistä. Puolentoista tunnin ajan natkutin, että ne matot, matot. Mies käy matot puistelematta sisään ja levittää roskat ympäri eteistä. Kun suutun tästä, jättää kokonaan tekemättä.
Huudan 45 minuuttia kurkku suorana ja mies luulee, että kyse on pelkästään matoista, eikä usko, kun sanon, että jos pyydän jotain tekemään, ei koskaan auta. Nurmikko oli kaksi kuukautta leikkaamatta, kesäkukkia ei ole vieläkään kaivettu ylös ja hävitetty, vaikka alkaa maa olla roudassa, enkä edelleenkään pysty mahan ja selkävaivojen kanssa tähän. Imuroinnin tosiaan jätti myös tekemättä, vaikka monesti sanoin, että pitää siivota, koska vauva syö päivittäin niitä eteisen lehtiä. Ei mitään apua. Sitten kun mattojen puistelematta jättäminen katkaisee kamelin selän, olen minä uupunut, kaiken yksin hoitava äiti se tilanteen pahis ja päästäni vialla.
Jos ei olis toista tulossa, oltais kyllä erottu jo pari kuukautta sitten, koska mies tuntuu olevan täysin empatiakyvytön, vaikka olen sanonut miljoona kertaa, että en jaksa kaikkea yksin. Sitten kun viimein sain sanottua asiasta tuon huudon päätteeksi jotakuinkin asiallisesti, miehen vastaus on tyyliin "miksi ei olla aiemmin puhuttu?". No, koska et kuunnellut niillä miljoonalla aiemmalla kerralla...
Hommatkaa nyt ensi alkuun robotti-imuri ja ensi keväänä roboleikkuri. Pari asiaa vähemmän riideltävää.
Vanhemmille lapsille joku kerho tai päiväkoti.
Niin ja muistakaa pitää päivässä rytmi, helpottaa elämää kummasti. Sama rytmi kuin päiväkodissa tai hoidossa. Aamupala klo 8, ulkoilu klo 9, lounas klo 11, lepohetki kun teille sopii (jos ei lapset nuku, niin sitten luetaan ja pötkötellään tai katsotaan jakso pipsa possua), sitten välipala ja taas ulos.. Jne
Ekana: Lopeta valitus ja ala katsoa Myrskyluodon Maijaa Areenasta, ehkä sitten alat topakoitua itsekin.
Lapset päiväkotiin sosiaalisin perustein. Saat työmäärää vähennettyä, kun vain vauva kotona. Viikonloppuisin miehen kanssa jaatte vastuun ja nukkumisen. Vauva tarvittaessa pulloruokintaan niin mieskin voi syöttää. Muista että tuo vaikea aika on vain väliaikaista ja muutaman vuoden päästä helpottaa, kun lapset kasvavat.
Inhottavaa ilkeillä, kun toinen on väsynyt ja uupunut. Kyllä kannattaa viedä päiväkotiin, jos on jaksamisen äärirajoille ja vaatia mieheltä enemmän.
Mies? Eli isä? Pyydä, että hänkin osallistuu.