Mitä ajattelet jos näet oikein iloisen ja eläväisen vauvan?

Jos siis ovat ihan terveitä jne.

Onneksi meidän kaikki 3 ovat olleet.

Siitä myös mielestäni näkee että vauva hoidetaan hyvin ja sen kanssa seurustellaan.

Siitä myös mielestäni näkee että vauva hoidetaan hyvin ja sen kanssa seurustellaan.

Ja varmaan tässä on tottakin toinen puoli, "other things being equal". Mutta kyllä persoonallisuudellakin on merkitystä, ja se näkyy jo vauvana. Esim. eilen olin käymässä lastenseimessä (ei Suomessa) jossa vauvoja 4-8 kk ja hyvin erityyppisiä olivat, toiset olivat hyvin liikuvaisia ja eläväisiä, ottivat paljon kontaktia, kun taas toiset olivat rauhallisempia. Lisäksi jos vauva kärsii esim. jatkuvista vatsanväänteistä, ei se pysty olemaan iloinen ja eläväinen... Eli liian kauaskantoisia johtopäätöksiäkään ei kannata vetää.

että onpa iloinen vauva. Mulla on tuollainen, toki häntä rakastetaan ja seurustellaan, mutta on se luonteessakin. Ei tuollaista voi "tehdä".



Kaveripiirissä on myös temperamentiltaan ihan erilaisia vauvoja. Mm. rauhallisia tarkkailijoita, joita varmasti myös hoidetaan hyvin, mutta eivät touhota ja ota kontaktia jatkuvasti kaikkiin, kuten omani. Temperamentit ovat erilaisia.

Omani ei ollut, vilkas, mutta tarkkailija. Joskus 2-vuotiaana alkoi flirttailla joillekin, mutta muuten ei yritä vieraita hurmata. Muistan kaverini vauvan, joka 7 kk:n iässä oli oikea hurmuri...



Ja mikä "hassua", vaikka hassuttelin lapsen kanssa vauvana, kävimme muskarissa, lauleskelin ja leikittiin kotona, tuo hymy irtosi kovin harvoin, Useimmiten tuijotti minua suurilla sinisillä silmillään ja ajattelin, että mitäköhän tuolla päässä liikkuu... nyt 3-vuotiaana on vuorovaikutteisempaa, onneksi:-)

ts. en vedä suoria johtopäätöksiä mistään. Minulla yksi tuttava, jolla on todella iloinen vauva. Aina jos vauva päästää pienenkin tyytymättömän äänen, äiti ja isä sanovat välittömästi noooh intensiivisellä ja isän tapauksessa jopa vihaisen kuuloisella äänellä. Mua vaivaa tuo asia todella. Toisaalta tiedän että vanhemmat rakastavat vilpittömästi vauvaa ja hoitavat sitä erittäin hyvin.



Sitten taas toinen esimerkki. Esikoiseni on hyvin ujo ja arka luonteeltaan ja kova jänittämään, ja ihmettelin miksi kerhon tädit käyttäytyivät jotenkin nuivasti minua kohtaan. Ei neutraalisti, se on ok jos ei tunneta, vaan nuivasti. Sillä lailla että kun tulin ovesta sisään ja iloisesti tervehdin, täti käänsi äkkiä päänsä pois ja oli niin kuin ei näkisikään. Tuli ensimmäsitä kertaa elämässäni sellanen olo, että meikäläsestä on puhuttu selän takana ja se ei ole ollut hyvää.



Sitten sattui tapaus jossa tädin eivät pärjänneet yhden minulle tutun lapsen kanssa, ja koska satuin olemaan paikalla, hoidin tilanteen lapsen kanssa pois päiväjärjestyksestä normaaliin, ystävälliseen tapaani. Sen jälkeen ovat tervehtineet. Luulivat varmaan, että kohtelen kaltoin lastani tai jotain :(.