Mikä avuksi? tsetuhoiset ajatukset, syöminen, lihavuus, lihomis kierre vajaa 40v ihmisellä

Olet varmaankin masentunut. Siihen jos lähtisit hakemaan apua, niin voi olla että syömisasiat menisivät parempaan suuntaan ihan sillä.

Ja taas mennään. Laihdutushullun himo tehdä aloituksia epäonnisesta laihdutuksesta on loputon! Edellinen, jossa pyysi ruokavalioesimerkkejä maratoonareilta saikin varmaan 500 vastausta. 😜

Ehkä vierailu ruokaterapeutilla auttaisi, koostaisitte yhdessä ruokaympyrän jota noudattaisit?

Vierailija kirjoitti:

Olet varmaankin masentunut. Siihen jos lähtisit hakemaan apua, niin voi olla että syömisasiat menisivät parempaan suuntaan ihan sillä.

Mistä sitä apua saa? Ilman, että tulee hullun papereita oma kantaan.

Mä sain mielialalääkityksen, joka vähentää ruuan himoa ja näläntunne häviää kokonaan aina aloituksen tai noston yhteydessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet varmaankin masentunut. Siihen jos lähtisit hakemaan apua, niin voi olla että syömisasiat menisivät parempaan suuntaan ihan sillä.

Mistä sitä apua saa? Ilman, että tulee hullun papereita oma kantaan.

Puolella tästä kansasta on melkeinmasennusdiagnoosi.

Miksi se haittais?

Ei sun mielenterveys normaali ja terve ole.

Vierailija kirjoitti:

Mä sain mielialalääkityksen, joka vähentää ruuan himoa ja näläntunne häviää kokonaan aina aloituksen tai noston yhteydessä.

Mikä lääke?

Riippuvuus. Turha sitä on muuten selittää tai paremmaksi selitellä. Tietysti masentuneisuus, alakulo ja muut negatiiviset asia laittavat ihmisen hakemaan helpotusta siitä riippuvuutta aiheuttavasta aineesta. Jotkut hakevat alkoholista, huumeista, tupakasta jne.

Pitää vain myöntää olevansa riippuvainen ja muuttaa tässä tapauksessa ruokailutottumukset aivan täysin ja ottaa siinä erittäin tiukka kuri. Sitten toisena asiana on mielekkyyden löytäminen elämään. Terapia voi auttaa ja jotain uutta sisältöä elämään.

Tämä voi kuulostaa natsimeiningiltä, mutta pakko se on vaan ryhtyä toimeen.

Noh itsellä on näemmä auttanut tylsyyteen ja tunnesyömiseen ihan vaan muiden miehekkäiden toimintojen tekeminen. Oon tajunnut että en syö liikaa siks et tekis ees mieli ruokaa vaan jostain muista syistä. Oon alkanu meditoimaan ja kävelee enemmä. Oon myös alkanu lukemaan. Kun tekee asioita jotka kiinnostaa niin pysyy mielikin korkeemmalla. Ja raitis ulkoilma (klisee) tuntuu hyvältä. Joskus huonoista tavoista voi tulla melkein ku itseää ruokkiva kehä. Tosin jos kliininen masennus kannattaa hakee apua siihen.

Mistä se suru ja elämäntuska alunperin tulee? Sen ymmärtäminen on tärkeää, jotta siitä voisi joskus päästä eroon. Syöminen on vain seuraus, josta on sitten tullut myös yksi lisäsyy elämäntuskaisuuteen. Sullahan on nyt työ ja uusi paikkakuntakin on jo tuttu. Vai onko niin, että lihominen on nyt se ainut syy tuskaisuuteen ja suruun?

Vierailija kirjoitti:

Mistä se suru ja elämäntuska alunperin tulee? Sen ymmärtäminen on tärkeää, jotta siitä voisi joskus päästä eroon. Syöminen on vain seuraus, josta on sitten tullut myös yksi lisäsyy elämäntuskaisuuteen. Sullahan on nyt työ ja uusi paikkakuntakin on jo tuttu. Vai onko niin, että lihominen on nyt se ainut syy tuskaisuuteen ja suruun?

Työ on huono, kuitenkin sellainen että ei tarvitse nähdä paljon ihmisiä - - - - >kukaan ei pääse haukkumaan läskiksi.

Nälkä on aina hirveä, voisin syödä loputtomiin kun pääsen lounaalle. Julkisella paikalla rajoittaminen onnistuu, vapaapäivinä ei.

Tuska ja suru tulee kiusaamisesta, jota oli vielä kaksikymppisenäkin opiskellessa.

Häpeän olemassa oloani. En kehtaa esim liikkua julkisesti, onneksi syksyn pimeät illat mahdollistaa kävelyt

Ja tämä paino pahentaa häpeää. Ap

Aloita ihan ensiavuksi vaihtamaan suoliston bakteeri kanta. Kaikki elintoiminnot, myös ajatukset toimivat suolistobakteerien informaation kautta.

Metsän mikrobiomia on saatava keuhkojen, ihon ja suoliston kautta. Multaa vaan möyhimään.

Liika hiiva lähtee kun jättää sokerit pois.

Muuten monipuolinen ruoka, jossa riittävästi kasviksia, marjoja hedelmiä. Maitohappo bakteereja voisi ottaa vain, jos tietää ettei ohutsuolessa ole haitallisia bakteereja.

Tätä pitäisi jatkaa useita kuukausia. Voi olla, että tämä jo riittää.

Tämän jälkeen saattaa haasteita olla jo vähemmin.

Paljon iloa ja jaksamista elämääsi.

Ihanko oikeasti joku nauttii siitä tunteesta, kun syö roskaa itsensä täyteen?

Itse aina inhosin sitä.

Vierailija kirjoitti:

Ihanko oikeasti joku nauttii siitä tunteesta, kun syö roskaa itsensä täyteen?

Itse aina inhosin sitä.

Parempaa kuin orgasmi. Ap

Syömällä ja ruualla osoitat myötätuntoa ja hoivaa itsellesi, kosketusta. Voitko sitä osoittaa muilla tavoilla?

Mikään laihdutus ja elämänmuutos ei saa lähteä itsen rajoittamisesta, vaan huomioimalla mihin tarpeeseen sitä tekee. Terapeutilla käynti? Työterveys?

Lääkäriin, onks sulla mitään psyyke lääkettä edes käytössä, siitä ois varmasti parasta aloittaa.

Oisko toi jotain raskauden jälkeisen masennuksen muuttumista krooniseksi? Itsehoitoa ruoalla? Moni lääkitsee alkoholilla tai ruoalla.

Lääkkeet ja terapia tai sitten esim. elämäntaparemontti maksettuna valmennuksena?

Ruokavalion muuttaminen ohjatusti ja herkuista irrottautuminen vei itseltäni noin vuoden ennen kuin olin oikeasti omaksunut uudet tavat. Kaikki liikunta on hyvästä, eikä tarvitse asettaa kovia tavoitteita, jotta liikunta pysyy mielekkäänä ja hyödyllisenä.

Minulla on myös kokemusta masennuslääkkeistä ruokahalua hillitsemään, mutta ilman ruokavaliomuutosta tämä ei ole pitkäkestoinen ratkaisu. Lääkitys ja terapia paransi itsetuntoa nuorena parikymppisenä. Myöhemmin en enää hyötynyt näistä samalla tavalla, vaikka elämän kriisitilanteissa pohdin tarvitsenko lisäapua.

Ei ole koskaan ollut mitään mielialalääkitystä. Ja ne ihmiset, joiden tiedän aloittaneenen sellaisen, ovat lihoneet melkein 20kg.

Niin sekin jarrutellut avun hakemista, tuon "hullun leiman" lisäksi. Tähän ei ole varaa lyödä vielä 20kg,olisi 50kg ylipainoa.

Kovasti olen yrittänyt yksin selvitå, mutta parilla viimeisellä iltakävelyllä olen purskahtanut itkemään, tehny mieli mennä sikiöasentoon huutamaan tai hypätä läheiseen jokeen. Ja kotona sitten avaan jääkaapin. (vaikka liikunnan pitäisi auttaa mielenterveyteen ja vähentää syömistä) ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanko oikeasti joku nauttii siitä tunteesta, kun syö roskaa itsensä täyteen?

Itse aina inhosin sitä.

Parempaa kuin orgasmi. Ap

Olen itsekin entinen bulimikko mutta en mä siitä ähkytunteesta ikinä saanut nautintoa, siksi kai sitä oksentelikin.

Luoja että olen kiitollinen, että olen päässyt siitä eroon.

Yritä hakea sitä laihdutukseen sopivaa lääkettä mitä on Hurja painonpudotus-ohjelmassa. Sinulla on varmasti masennus ja lisäksi suolistohormonit niin sekaisin, että ne pakottavat sinut syömään aina vaan enemmän ja enemmän. Elimistö on totttunut sokeriin ja rasvaan ja haluaa sitä lisää. Tuo kierre pitäisi saada terveydenhuollon avulla poikki keinolla millä hyvänsä ja sitten alkaa opetella uusia elintapoja.