Halusin erota ja nyt kun sain tiedon että saisin heti muuttaa omaan kämppään..

Niin tuli jotenkin tyhjä olo. Tätähän halusin, halusin kovasti pois mieheni luota, saada oman asunnon ja nyt kun tämä kaikki kävisi toteen niin miksi olen surullinen? Luulin, että hyppisin riemusta. Sain hyvältä alueelta asunnon, joka on juuri rempattu. Unelma kohde. Silti sisälläni on tyhjä olo ja sydämeni on murtunut. Anteeksi oli pakko vain purkaa jonnekin. Tiedän,ettei mieheni ja minun suhteeni enää toimi vaikka hän haluaisikin vielä yrittää mutta en minä en tunne enää vetoa häntä kohtaan. Hän on silmissäni vain ystäväni. Paras ystävä. Miksi minusta silti tuntuu näin pahalta? Kohtalotovereita?