Keski-ikäistyminen on mahtavaa!
Lähestyn 50-vuotta ja alan toden teolla keski-ikäistyä. Merkkejä siitä ovat se, että pistän kaupungilla käydessä päälle mitä huvittaa, en jaksa paljon meikata ja haluan lomalle johinkin tuttuun paikkaan, jossa on turvallista.
Nuoria vastaan ei ole mitään, mutta ei ole mitään yhteistäkään, eikä heidän juttunsa kiinnosta.
Miten muilla keski-ikäisillä menee?
Kommentit (3)
Minulla menee myös hyvin. Joka päivä katselen ja mietin miten mukavaa nyt on. Kiva koti, rahaa sopivasti, ihana mies ja lapset. Työ, josta saan iloa. Ja mikä parasta: mieli on tasoittunut. Nuorena olin niin epävarma ja kauhea tuuliviiri. En tiennyt minne juoksen, mutta koko ajan olin levoton, kärsimätön ja tyytymätön. Piti vertailla ja pidin itseäni rumana ja huonona. Hiusten laitossa saattoi mennä tunti ja meikkaus päälle. Nyt on ihan yks hailee miltä näyttää. En ole jaksanut meikata pariin vuoteen.
Kaikista ihaninta on tavallinen arki. Tavalliset päivät, illat ja yöt ja kaikki aamut. Takkatuli, sauna, villasukat, hyvää ruokaa ja juomaa. Lasten tappelukin menettelee. Joskus kaikki tuntuu melkein pelottavan hyvältä, saako olla näin onnellinen? Kohta jotain tapahtuu, joku onnettomuus, koti palaa, mies ajaa kolarin, tms. kauheaa.
No en ajattele sitä etukäteen. Nautin tästä hetkestä ja keski-iästä.
Oliko tämä provo? Olet ollut keski-ikäinen jo kymmenisen vuotta.