Lapsiperheellinen: väsyttävätkö/rasittavatko appivanhempien vierailut sinua?

Eivät rasita. Päinvastoin. Ovat mukavia , fiksuja ihmisiä, jotka myös mielellään viettävät  aikaansa perheemme kanssa ja me heidän kanssaan.

Näemme ehkä kerran kahdessa viikossa. 

kyllä!

Rasittaa.

Meillä 6 kk vauva ja puolison vanhemmat haluaisivat käydä kylässä useamman kerran kuussa. Eivät siis tule kylään auttamaan arjessa, vaan odottavat kestitsemistä. Puolisoni haluaisi viettää aikaa toisen vanhempansa kanssa ja minun tehtäväksi jää seurustelu puolison toisen vanhemman kanssa ja kotihommat sekä kahvittelun/ruoan järjestäminen siinä sivussa. Olen noiden vierailuiden jälkeen aina aivan loppu. Meillä on riidelty useammankin kerran siitä, miksi en ole kovin innoissani ottamassa appivanhempia kylään...

Entä rasittaako puolioanne teidän vanhempien vierailut ?

Ovatko vanhempanne huonoja isovanhempia lapsillenne?

Ei ole mielipuuhaani. Mieluummin vietän vapaa-ajan omien ystävien kanssa tai perheemme kesken.

Vierailija kirjoitti:

Eivät rasita. Päinvastoin. Ovat mukavia , fiksuja ihmisiä, jotka myös mielellään viettävät  aikaansa perheemme kanssa ja me heidän kanssaan.

Näemme ehkä kerran kahdessa viikossa. 

Ja samoin myös omia vanhempiani. Heihinkin on hyvät välit ja on paljon yhteisiä juttuja. 

Vierailija kirjoitti:

Rasittaa.

Meillä 6 kk vauva ja puolison vanhemmat haluaisivat käydä kylässä useamman kerran kuussa. Eivät siis tule kylään auttamaan arjessa, vaan odottavat kestitsemistä. Puolisoni haluaisi viettää aikaa toisen vanhempansa kanssa ja minun tehtäväksi jää seurustelu puolison toisen vanhemman kanssa ja kotihommat sekä kahvittelun/ruoan järjestäminen siinä sivussa. Olen noiden vierailuiden jälkeen aina aivan loppu. Meillä on riidelty useammankin kerran siitä, miksi en ole kovin innoissani ottamassa appivanhempia kylään...

Miksi kotihommat/ruokailujen/kahtittelujen järjestäminen jää sulle? Ettekö voisi sopia tätä työnjakoa uusiksi?

Vierailija kirjoitti:

Rasittaa.

Meillä 6 kk vauva ja puolison vanhemmat haluaisivat käydä kylässä useamman kerran kuussa. Eivät siis tule kylään auttamaan arjessa, vaan odottavat kestitsemistä. Puolisoni haluaisi viettää aikaa toisen vanhempansa kanssa ja minun tehtäväksi jää seurustelu puolison toisen vanhemman kanssa ja kotihommat sekä kahvittelun/ruoan järjestäminen siinä sivussa. Olen noiden vierailuiden jälkeen aina aivan loppu. Meillä on riidelty useammankin kerran siitä, miksi en ole kovin innoissani ottamassa appivanhempia kylään...

Ja sinä syytät appivanhempia kun oikea osoite on itse valitsemasi tyhmä puoliso.

Lapsiperheen vierailu rasittaa isovanhempia.

Rasittaa. Asuvat lähellä ja tulevat kutsumatta. Asumme maalla emmekä pidä ovia lukossa. Joskus olen meinannut saada sydärin kun anoppi yhtäkkiä pönöttääkin olohuoneessa, että lajitteli äsken likapyykkimme ja nyt menee järjestelemään kodinhoitohuoneen kaapit. Siellä kun on ihan epälooginen tavaroiden järjestys HÄNEN mielestään. Kuka muka silittää kodinhoitohuoneessa?!?! Kyllä silitysrauta ja -lauta pitää viedä olohuoneeseen kätevästi johonkin sohvan ja seinän väliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rasittaa.

Meillä 6 kk vauva ja puolison vanhemmat haluaisivat käydä kylässä useamman kerran kuussa. Eivät siis tule kylään auttamaan arjessa, vaan odottavat kestitsemistä. Puolisoni haluaisi viettää aikaa toisen vanhempansa kanssa ja minun tehtäväksi jää seurustelu puolison toisen vanhemman kanssa ja kotihommat sekä kahvittelun/ruoan järjestäminen siinä sivussa. Olen noiden vierailuiden jälkeen aina aivan loppu. Meillä on riidelty useammankin kerran siitä, miksi en ole kovin innoissani ottamassa appivanhempia kylään...

Miksi kotihommat/ruokailujen/kahtittelujen järjestäminen jää sulle? Ettekö voisi sopia tätä työnjakoa uusiksi?

On keskusteltu asiasta mieheni kanssa ja sanoo ottavansa vastuun. Silti asia aina jää minun vastuulleni ja henkisesti nuo vierailut ovat raskaita. En jaksaisi vauva-arjessa kahvittaa/ruokkia puolta vuorokautta ketään perheen ulkopuolista.

Vastaan vaikka lapset ovat jo aikuisia ja kaikki isovanhemmat kuolleet. Sain etenkin appivanhemmiltani aina täyden tuen ja heille lapseni olivat kaikki kaikessa. Lapsille he olivat hyvin tärkeitä. Sain myös erittäin paljon taloudellista tukea, lapset pyörät, ajokortit, taskurahaa jne. ja minä talon.

Sama omien vanhempieni kanssa, äitini soitti hyvin usein sunnuntaina, että tulkaa syömään, ah miten ihanaa mennä valmiiseen pöytään.

Sitä hellyyttä millä lapseni isovanhempiaan auttoivat ja hoivasivat loppuun asti oli ilo katsoa.

Emme olleet aina asioista samaa mieltä mutta annoimme toisillemme arvoa ja tilaa.

Kiitollinen olen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rasittaa.

Meillä 6 kk vauva ja puolison vanhemmat haluaisivat käydä kylässä useamman kerran kuussa. Eivät siis tule kylään auttamaan arjessa, vaan odottavat kestitsemistä. Puolisoni haluaisi viettää aikaa toisen vanhempansa kanssa ja minun tehtäväksi jää seurustelu puolison toisen vanhemman kanssa ja kotihommat sekä kahvittelun/ruoan järjestäminen siinä sivussa. Olen noiden vierailuiden jälkeen aina aivan loppu. Meillä on riidelty useammankin kerran siitä, miksi en ole kovin innoissani ottamassa appivanhempia kylään...

Miksi kotihommat/ruokailujen/kahtittelujen järjestäminen jää sulle? Ettekö voisi sopia tätä työnjakoa uusiksi?

On keskusteltu asiasta mieheni kanssa ja sanoo ottavansa vastuun. Silti asia aina jää minun vastuulleni ja henkisesti nuo vierailut ovat raskaita. En jaksaisi vauva-arjessa kahvittaa/ruokkia puolta vuorokautta ketään perheen ulkopuolista.

Eli teit hemmetin huonon valinnan kun isää lapsellesi valitsit! Katse peiliin! Sieltä näkyy syyllinen.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mielipuuhaani. Mieluummin vietän vapaa-ajan omien ystävien kanssa tai perheemme kesken.

Ymmärrät varmaan myös jättää lapsenhoitopyynnöt väliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mielipuuhaani. Mieluummin vietän vapaa-ajan omien ystävien kanssa tai perheemme kesken.

Ymmärrät varmaan myös jättää lapsenhoitopyynnöt väliin.

No nää nykyajan itsekkäät miniätollot vinkuu jatkuvasti lapsenvahdiksi mutta kun heidän pitäisi jotain tehdä niin ei viitsitä eikä jakseta.