Lue keskustelun säännöt.
Syömishäiriö
13.10.2021 |
Minulla ei ole todettu syömishäiriöitä, mutta epäilen tätä itse. Urheilen pakonomaisesti joka päivä, syön 1200-1400kcal, laihdun kokoajan. Masennun kokoajan enemmän, tuntuu että elämässä ei ole mitään järkeä, joka päivä tuntuu samanlaiselta pakkopullalta. Joinakin päivinä kun kroppa ei enää jaksa ja mieli tekee niin pahasti ruokaa, niin silloin sitten vedän kaksin käsin kaikkea (ahmimishäiriö(?), mutta silti paino tippuu.
Haluaisin parantua tästä, ja saada vanhan elämäni takaisin, mutta toisaalta tää on semmoista mihin jää koukkuun. Se tunne kun aamulla käy vaa’lla ja paino on tippunut, antaa niin hyvän tunteen.
Painoni tällä hetkellä 51.3kg
Vielä kesän alussa oli päälle 60kg.
Kommentit (8)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa ihan samalta kuin minulla. Paitsi joskus ahdistaa niin, että työnnän sormet kurkkuun ja oksennan väkisin kaiken ahminani pois.
Mutta ruokahalu on muutoin kadonnut, elämästä on lähtenyt pointti ja kaikki on vain suorittamista päivästä toiseen. Liikunta on ainut, josta saan edes jotain "iloa". Olen tosi yksinäinen, joutunut ystävien hylkäämäksi. Valvon öisin, kun en saa unta tai pysy unessa.
Paino on tippunut 23kg alkuvuodesta. En tiedä mitä tälle tekisi. On toisaalta kivaa laihtua. Mutta henkisesti olen romuna.
Vierailija kirjoitti:
Et kertonut minkä ikäinen olet?
Olen 16-vuotias
Ehkä vähän on väliä myös sillä oletko nyt normaalipainoinen vai jo alipainoinen. Tietenkin kuulostaa tuollaisenaankin syömishäiriöitä, tarkoitan vaan sitä kuinka överiksi laihdutus on mennyt ja onko kehonkuva kuinka vääristynyt. Pidemmillehän tuo 50 kg on selvä alipaino ja joillekin sopiva, jolloin pakkoajatuksista parantumisen ehkä paremmat lähtökohdat. Keskusteluapua tilanteessasi kannattaa hakea ja mahdollisimman avointa, ei mitään "mitäpä kuuluu?" "Hyvin on mennyt" ja sitten kotiin laihduttamaan ja rajoittamaan elämää äärimmillään.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä vähän on väliä myös sillä oletko nyt normaalipainoinen vai jo alipainoinen. Tietenkin kuulostaa tuollaisenaankin syömishäiriöitä, tarkoitan vaan sitä kuinka överiksi laihdutus on mennyt ja onko kehonkuva kuinka vääristynyt. Pidemmillehän tuo 50 kg on selvä alipaino ja joillekin sopiva, jolloin pakkoajatuksista parantumisen ehkä paremmat lähtökohdat. Keskusteluapua tilanteessasi kannattaa hakea ja mahdollisimman avointa, ei mitään "mitäpä kuuluu?" "Hyvin on mennyt" ja sitten kotiin laihduttamaan ja rajoittamaan elämää äärimmillään.
Olen noin 158cm eli aika lyhyt.
Itselläni ei ole vääristynyttä kehonkuvaa, tiedän että olen hoikka, mutta haluan vain että paino tippuu, jotenkin se kun vaa’lle menee ja numero on pienentynyt antaa mielihyvää.
Ajattelen että sittenkun painan tasan 50kg niin lopetan tämän, mutta sisimmässäni tiedän etten pysty lopettamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä sinun kannattaisi yrittää hidastaa laihtumista? Jos painat nyt vähintään 51 kiloa niin voisitko ajatella pudottavasi tuon viimeisen noin kilon tavoitteestasi vaikka vähintään kuukauden kuluessa? Jarruttelisit tuossa painossa jo kun näköjään laihtumisessa on kova vauhti päällä. Suojele itseäsi vakavaan syömishäiriöön sairastumiselta ja ota tosiaan tuohon syliin yhteyttä. Avusta olisi hyötyä koska omillasi sulla on varmaankin n. 99% sairastua vakavammin johonkin syömishäiriöön. Itse olen 19-vuotiaana pitkään painon kanssa kamppailleena/jojoilleena painellut laihdutuspsykooseissa 160/63 lukemista 160/alle 40. Muut kirjoitti ylioppilaiksi ja minun elämäni oli aivan pelkkää p skaa. Toivon, että osaat hakea apua ajoissa, se ei ole niin iso häpeä kuin myöhään tai liian myöhään. Ei itse asiassa häpeä ollenkaan. Myös nuo ahmimiset ovat todella yleisiä tänä päivänä, inhimillistä.
Täälä kissa häiritsee mua lähes aina kun syön, mulla siis syömishäiriö.
Syömishäiriöliitto Sylin sivuilta löytyy tukipuhelin, johon voi soittaa ja pohtia yhdessä omaa tilannetta. Nettisivuilta löytyy muutakin tietoa ja tukea sekä yhteystietoja. Hae rohkeasti apua. Kaikkea hyvää sinulle!