Miksi kehutaan, jos joku osaa laittaa hyvää ruokaa?

Se on kohteliasta. Itselle ainakin tulee hyvä mieli, jos vaivan jälkeen joku kehuu pöperöitä!

Joo, jokaisen aikuisen pitäisi osata tehdä ruokaa, vieläpä hyvää mutta onko näin? Oma mutu on että suurimmalle osalle ruuanlaitto on einesten lämmitystä, ei ruuanlaittoa

Kiitän ja kehun ruuanlaittajaa vaivannäöstä, hyvästä ruuasta ja siitä että pääsin valmiiseen pöytään.

Ilahdun jos joku kehuu tekemiäni ruokia vaikka tiedänkin että ne on todella hyviä.

Kehutaanko taitavaa "pessuttelijaa"?

En mä ainakaan kehu jos en oikeasti pidä ruuasta.

Meillä oli koulussa pahaa ruokaa. Yliopiston ruokalassa. Lopetin käymisen muutaman kerran jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Se on kohteliasta. Itselle ainakin tulee hyvä mieli, jos vaivan jälkeen joku kehuu pöperöitä!

Kyllä, ihmiset antavat ihan liian vähän tunnustusta toisilleen. Aloittaja sanoi, että jokaisen aikuisen pitäisi osata laittaa ruokaa ja näin onkin, mutta HYVÄn ruuan tekeminen onkin jo sitten toinen juttu! Ja eikö ihmistä kannattaisi kehua juuri siitä, mitä hän on opetellut tekemään, eikä esim. kauneudesta, joka on pitkälti synnyinlahjaa?

Aika harva osaa tehdä todella hyvää ruokaa. 

Ruuanlaittotaito on hyvä taito. Yleensä taito jää monilla keskinkertaiseksi, eli ruoka on joko mautonta tai sitten on yritystä liikaa, kuten nykyään suomalaisten suuri into chilin kasvatukseen ja sillä joka ruuan maustamiseen. Ja aina melkein överit.

Oikeasti hyvä ruoka on tasapainossa kaiken suhteen. Raaka-aine maistuu itseltään tunnistettavasti, ja mausteet vain tuovat sitä makua esiin paremmin. On taito yhdistellä mausteita ja raaka-aineita, ja luoda harmonen makuelämys. Tällainen kyky ansaitsee aina kehumisen. 

Käytöstavat tosin mielestäni kuuluvat kaikille, eli sitä tarjottua ja kenties rakkaudella tehtyä tavismakaronilaatikkoakin voi huomioida vaikka sanomalla kiitos, ruoka maistui, vaikka ei olisi kovin kehumistakaan.

Suomalaisten kansantauti, mistään ei saisi kehua =D

Minä ainakin pidän siitä, että mieheni aina kehuu ruokiani ja vieraat myös. Kehittelen paljon itse uusia ruokia, niin onhan se kiva huomata, ettei mennyt metsään. 

Ja minun kohdallani ainakin se vielä tekee asiasta erityisen mukavan, että jouduin opettelemaan itse liki kaiken, kun muutin pois kotoa. Osasin keittää veden ja ylikypsiä makaroneja, se oli ainoa ruoanlaitto jonka opin kotoa. On mahtava huomata, ettei se kova työ mennyt hukkaan, kun lähtökohdat olivat ihan olemattomat.

Se, että omaa ruuanlaittotaidon ja se, että osaa laittaa oikeasti hyvää ruokaa on kaksi eri asiaa.

Onhan ravintolasafkoissakin isoja eroja.

Jos joku on jossain taitava ja antaa muiden "nauttia" taidostaan, siitä on tapana kiittää. 

Eri asia sitten on, miksi joillekin ruoanlaitto on niin vaikeaa. Ruoasta tulee hyvää, jos noudattaa reseptiä. Jos resepti on huono, etsii paremman reseptin. 

Ei saisi kehua ja kiittää? Tapakoulutus ei ole suomalaisten vahvuus. Onhan täällä kysytty sitäkin, pitääkö kiittäessä katsoa silmiin. Yhden suomalais-au-pairin isäntäperhe joutui opettamaan tytölle, että Saksassa sanotaan „Danke“ kun joku antaa jotain tai auttaa esimerkiksi oven avaten. Tämä tumpelo au-pair ihan pokkana perheelle selitti, että Suomessa vain jotkut hienommat piirit käyttivät kiitos-sanaa, mutta että tavallisesti sanottiin vain „okei“. Kyllä harmitti ja hävetti se tumpelo!

Kehuminen yleensäkin tuo hyvän mielen molemmille. Rakkaudesta ruokaan ja ihmisiin.