Kun aina sanotaan että apua saa kun vaan hakee niin tässä se näkyy konkreettisesti
Että asia ei suinkaan niin ole.
https://www.ts.fi/uutiset/paikalliset/5446992/Terapiajonot+lahes+400+sa…
Maksumuurin takana, mutta edes lapset ja nuoret ei pääse terapiaan vaikka tarve olisi. Sitten heitä ja heidän perheitä seisotetaan jonoissa ja ohjataan kaikenlaisiin pilipali käynneille muille tahoille, kun sitä oikeaa apua ei ole antaa. Tutkimuksia (esim. nepsy) ei tehdä tai niitä pitkitetään, koska diagnoosi velvottaisi taas antamaan hoitoa. Jos ei ole diagnoosia voidaan “seurailla”.
Oma lapsi (9v) on ollut psykiatrisen polin asiakkaana nyt 1,5 vuotta. Asiakkuutta ei ole lopetettu kun tarve on selvä. Terapiaa hän on saanut 0 min. Ollaan saatu mitä kuuluu- keskusteluaikoja sosiaalityöntekijälle ja psykiatrille. He on toki mukavia ihmisiä, mutta ei se apu mitä lapsi ja koko perhe tarvitsisi raskaaseen tilanteeseen.
Sit kun joku tulee sanomaan et hae vaan apua, niin kyllä v*tuttaa. Sitä ei tässä maassa moni saa vaikka hakis vuosia!
Kommentit (10)
Vierailija kirjoitti:
Oletko hakenut yksityiseltä puolelta psykoterapeuttia? Psykoterapeutin saa kyllä, jos on valmis maksamaan itse käynnit. T. 5 vuotta omasta kukkarosta psykoterapiat maksanut
En ole, se on seuraavaksi mielessä. Tietenkään minulla ei ole siihen varaa, koska lapsen tilanteen vuoksi olen jo tippunut työelämän ulkopuolelle. Oma äitini on tarjoutunut antamaan meille lainaa korottomasti ja pitkällä maksuajalla, koska hänkin on jo äärimmäisen huolissaan meistä. Lasten psykoterapiaa ei vaan ole niin helppo ilmeisesti saada edes yksityiseltä puolelta, kun tekijöitä on vähän ja jonoja on sielläkin. Meidän lapsi tarvitsisi vieläpä todennäköisesti sitä neuropsykiatrista osaamista..
Monenlaista apua ja tukea voi tarvita, mutta ei vaan ole saatavilla. Kun ihmiset kehottavat hakemaan apua, se ei tarkoita sitä, että avun saaminen olisi aina mahdollista. Tämä koskee varsinkin sellaisia, joilla ei ole mahdollisuutta maksaa avusta. Siis lapsia ja nuoria, vammaisia, vanhuksia ja päihderiippuvaisia sekä mielenterveysongelmaisia.
Kun ei ole tekijöitä. Ja koko sukupolvi ammattiahfiztujia kasvatettu isin ja äipän kukkarosta kaikkea balimatkaa ym eikä työt kiinnosta. Sitte masistellaan. Juu.
Kun ennen piti oikeasti yrittää eikä joka smarin asiasta pillittää että einjaksa eikä viitsi. Suu ammollaan odotetaan muilta yhtä jos toista synttislahjaa, muita ei tietenkään its3 muisteta.
Kiittämättömät sukupolvet yuck
Vierailija kirjoitti:
Kun ei ole tekijöitä. Ja koko sukupolvi ammattiahfiztujia kasvatettu isin ja äipän kukkarosta kaikkea balimatkaa ym eikä työt kiinnosta. Sitte masistellaan. Juu.
Kun ennen piti oikeasti yrittää eikä joka smarin asiasta pillittää että einjaksa eikä viitsi. Suu ammollaan odotetaan muilta yhtä jos toista synttislahjaa, muita ei tietenkään its3 muisteta.
Kiittämättömät sukupolvet yuck
Tuntuu oikeastaan liki käsittämättömältä että joku on a) näin kujalla, tai b) viitsii pilailla tällaisella asialla. En edes tiedä kumpi vaihtoehto on tympeämpi.
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsi on tuossa kunnossa?
Hänellä on siis isoja oppimisvaikeuksia ollut heti ekalta. On myös vaikeuksia sosiaalisissa suhteissa koska on viivettä esim. kielenkehityksessä, haasteita työmuistissa, ihmisten kasvonilmeiden tunnistaminen on hänelle vaikeaa jne. Autismia epäili polin lasten psykoterapeutti - joka sit lopetti juuri kun tultiin hänen asiakkaaksi ja uutta psykoterapeuttia ei ole saatu. Niinpä lapsi ei ole vuosiin saanut sitä tukea mitä hän olisi tarvinnut erityisesti koulussa, myös me vanhemmat tottakai oltaisiin tarvittu tukea kun haasteet ei ole ihan tavanomaisia. Tästä kaikesta sitten on tullut paljon hänelle epäonnistumisia ja ahdistusta liittyen siihen kouluun kun ei osaa tehtäviä ja tarvii aikuisen tukea kaverisuhteisiin ym. Kaikki on hoitamatta ja jäänyt meidän vanhempien kannattelun varaan. Kotona lapsi voi suhteellisen hyvin mutta kaikki kouluun liittyvä on hänelle ahdistavaa. Lasta on myös riepoteltu luokalta ja koulusta toiseen tässä prosessissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsi on tuossa kunnossa?
Hänellä on siis isoja oppimisvaikeuksia ollut heti ekalta. On myös vaikeuksia sosiaalisissa suhteissa koska on viivettä esim. kielenkehityksessä, haasteita työmuistissa, ihmisten kasvonilmeiden tunnistaminen on hänelle vaikeaa jne. Autismia epäili polin lasten psykoterapeutti - joka sit lopetti juuri kun tultiin hänen asiakkaaksi ja uutta psykoterapeuttia ei ole saatu. Niinpä lapsi ei ole vuosiin saanut sitä tukea mitä hän olisi tarvinnut erityisesti koulussa, myös me vanhemmat tottakai oltaisiin tarvittu tukea kun haasteet ei ole ihan tavanomaisia. Tästä kaikesta sitten on tullut paljon hänelle epäonnistumisia ja ahdistusta liittyen siihen kouluun kun ei osaa tehtäviä ja tarvii aikuisen tukea kaverisuhteisiin ym. Kaikki on hoitamatta ja jäänyt meidän vanhempien kannattelun varaan. Kotona lapsi voi suhteellisen hyvin mutta kaikki kouluun liittyvä on hänelle ahdistavaa. Lasta on myös riepoteltu luokalta ja koulusta toiseen tässä prosessissa.
Nyt täytyy kyllä todeta että ei kuulosta ollenkaan psykoterapiaan sopivalta lapselta. Psykoterapia vaatii lapselta hyvää kykyä keskusteluun ja itsereflektioon. Nepsyvalmennus, tai jonkinlainen neuropsykiatrinen ryhmäkuntoutus voisi tulla kyseeseen. On myös erilaisia toiminnallisia ryhmiä sosiaalisten tilanteiden harjoittelemiseen. Ensisijaista olisi miettiä koulun tukitoimet sopiviksi. Onhan neuropsykiatriset tutkimukset tehty? Jos on, niin onhan niissä selkeät suositukset kuntoutusta ajatellen. Vähän oudolta kuulostaa näin lastenpsykiatrisen sairaanhoitajan korvaan jos minkäänlaista hoitosuunnitelmaa ei ole tehty.
Vierailija kirjoitti:
Kun ei ole tekijöitä. Ja koko sukupolvi ammattiahfiztujia kasvatettu isin ja äipän kukkarosta kaikkea balimatkaa ym eikä työt kiinnosta. Sitte masistellaan. Juu.
Kun ennen piti oikeasti yrittää eikä joka smarin asiasta pillittää että einjaksa eikä viitsi. Suu ammollaan odotetaan muilta yhtä jos toista synttislahjaa, muita ei tietenkään its3 muisteta.
Kiittämättömät sukupolvet yuck
Vaikka tämä sai jo alapeukkuja, niin sanon minäkin, että minua tympii nämä lellityt prinsessat, jotka tukkivat mielenterveyspalveluja. Ja näin vain, koska se on muodikasta ja sillä saa huomiota. Tunnen tällaisen prinsessan, joka käy ammattiavulla pohtimassa, että lähtisikö maailmanympärysmatkalle vai jatkaisiko vanhempien rahoittamaa elämää.
Tunnen myös ihmisen, joka on taistellut vuosia päästäkseen kelan terapiaan. Ja tarvetta todella on, kun lapsuus oli kaltoinkohtelua henkisesti ja fyysisesti, ja se estää yhteiskuntaan kiinnittymisen. Apua tarvitaan elämästä kiinni saamiseen.
Ja sitten nämä prinsessat kilpailevat samalla taistelukentällä huomiosta.
Ja jos apua saa, se edellyttää nöyrtymistä. Itse en hyväksynyt alkoholistileimaa ja seuraus oli molemminpuolinen haistatus.
Oletko hakenut yksityiseltä puolelta psykoterapeuttia? Psykoterapeutin saa kyllä, jos on valmis maksamaan itse käynnit. T. 5 vuotta omasta kukkarosta psykoterapiat maksanut